Huomioita

Huomioita

Yi quanin perusteita: II. Voiman tunnustelu (shi li) (osa 6)

Yi quanPosted by Timo Klemola Tue, January 27, 2015 10:23:12

On yleinen toteamus, että yi quanissa ei ole muotoja. Tällä tarkoitetaan montaa asiaa ja joskus se tulee tulkittua väärin. Harrastaja saattaa seistä esimerkiksi epäsymmetrisessä asennossa, vaikka tarkoitus on, että asento on symmetrinen ja tasapainoinen. On totta, että yi quanissa ei ole perättäisistä kamppailuliikkeistä koostuvia liikesarjoja, kuten vaikkapa taijissa tai muissa kiinalaisissa kamppailulajeissa. Erityisesti tällä sanonnalla kuitenkin viitataan siihen, että itse kamppailutilanteessa yi quan perustuu ennalta määräämättömään intuitiiviseen ja refleksinomaiseen liikkeeseen, jossa tavallaan mitä tahansa voi tapahtua. Sen sijaan yi quanin harjoittelu on hyvinkin muotoon sidottua. Oppilaalle opetetaan paljon erilaisia asentoja ja liikkeitä. Ne ovat hyvin tärkeitä, koska ne opettavat koko kehon liikemekaniikan, kehon elastiset kimmoisuusvoimat, kehon linjauksen ja rakenteen voiman jne. jne.

Lupasin seuraavaksi käsitellä shi-li harjoitusten progressiota vaihe vaiheelta. On selvää, että kaikki tällainen kategorisointi on siinä mielessä keinotekoista, että vaiheet toteutuvat usein toisiinsa limittyneinä, eikä niitä ole aina helppoa erottaa toisistaan. Mutta taidon oppimisen ja ymmärtämisen kannalta tällaiset jaot ovat usein paikallaan. Lähden siis liikkeelle kohdasta 1.

1. Voimien harjoittaminen tasaista vastusta vasten perussuuntiin, joita ovat eteen, taakse, ylös, alas, oikea ja vasen. Mielikuvana voi olla esimerkiksi vedessä kelluva lankku, jota liikutetaan eri suuntiin.

Yi quan perustuu liikeanalyysiin, jossa lähtökohtana ei ole mikään yksittäinen liike tai tekniikka vaan lähtökohta on yleisempi ja abstraktimpi. Kysytään, mihin suuntaan yleisesti ottaen voin käyttää voimaani. Kun ojennan käden eteen, se vaatii voimaa. Kun ojennan käden sivuun, se vaatii voimaa. Kun otan askeleen sivuun, se vaatii voimaa. Liikeanalyysin lähtökohtana on kuvan 1. näyttämä kolmiulotteinen malli, jonka keskipisteestä voidaan lähteä joka suuntaan.


Kuva 1.

Kaikki mahdolliset suunnat kiteytetään aluksi kuuteen perussuuntaan, jotka ovat eteen, taakse, ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Kun opitaan koko kehon voiman tuotto näihin perussuuntiin, voidaan muut suunnat oppia helposti, koska ne ovat perussuuntien erilaisia yhdistelmiä.

Päällisin puolin näyttäisi, että voiman suunnat opetellaan vain käsillä ja askeltaessa jaloilla, mutta koska yi quanin voima on koko kehon voimaa, voima opetetaan vapauttamaan joka suuntaan myös muista kehon kohdista. Tavoitteen on oppia vapauttamaan voimaa mihin suuntaan tahansa millä kehon kohdalla tahansa. Tämän periaatteen vuoksi yi quanin opettama voima on sovellettavissa moniin taitoihin. Kiinassa kalligraafikot harjoittelevat yi quania, jotta oppisivat ottamaan siveltimensä liikkeen koko kehostaan. Tässä mielessä Wang Xiangzhai loi käsittämättömän nerokkaan systeemin, jonka sovellusalue on loputon.

Kuvaan seuraavassa perusharjoituksen, jossa otetaan mielikuva lankusta veden pinnalla. Lankku lähtee liikkumaan eteenpäin. Aistin sen liikkeen, pysäytän sen ja alan vetää sitä itseäni kohti. Kun lankku lähtee liikkumaan itseäni kohti, pysäytän jälleen sen liikkeen ja työnnän sen liikkeelle eteenpäin. Harjoituksessa siis vuorotellen työnnän ja vedän veden pinnalla liukuvaa lankkua. Mitä tässä harjoituksessa tapahtuu ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Liike on yi quanin liikemekaniikan perusmalli, jossa työnnössä koko keho avautuu, vedossa sulkeutuu. Tämä näkyy hyvin alla olevasta kuvasta 2.


Kuva 2.

Työntövaiheessa (a-b-c) kaikki nivelkulmat aukeavat, kyse on siis ekstensioketjujen toiminnasta. Koko keho avautuu jalkapohjista päälakeen ja sormenpäihin asti. Vetovaiheessa (c-b-a) fleksioketjut aktivoituvat ja kaikki nivelkulmat sulkeutuvat. Tämä mekaniikka on saatava toimimaan aivan aluksi. Liikettä ei tehdä vain käsillä, vaan koko kehon avautuva tai sulkeutuva liike on aina käden liikkeen taustalla.

Piirroskuva ei aivan vastaa todellisuutta, mutta olen yrittänyt piirtää siihen myös oikeansuuntaisen kehon linjauksen ja painopisteen käytön. Kun työntö lähtee (a) paino on päkiöillä, jolloin koko keho saadaan asetettua parempaan linjaukseen käytettävän voiman suuntaan eli lankun suuntaan. Samoin kun lähdemme vetämään lankkua taakse (c), paino käy kantapäillä. Kun lankku ikään kuin karkaa eteenpäin, on sen liikkeeseen vastattava siirtämällä omaa painopistettä taaksepäin. Painopiste kulkee siis jalkapohjalla vuorotellen päkiän ja kantapään välillä.

Vartalon liikkeen ja lankun liikkeen suhde on myös tärkeä. Asiaa voidaan tarkastella oman painopisteen ja kontaktipisteen suhteena silloin, kun puhutaan liikkeen sovelluksesta parin kanssa push-hands-tilanteissa. Shi-lissä tämän suhteen tiedostaminen ja sen systemaattinen tutkiminen on aivan olennaista. Perusajatus on, että painopisteen liike suhteessa lankun liikkeeseen ei ole jäykkä van se elää liikkeen vaiheista riippuen. Tämä suhteen elävyys löytyy oikean mielikuvan ja sen voiman avulla. On oikeasti ja intensiivisesti kuviteltava painava veden pinnalla liukuva lankku, jota vedetään ja työnnetään. Liikkeen elävyyden on synnyttävä tästä mielikuvasta. Jos sitä yrittää tehdä kenotekoisesti matkimalla sitä, mitä kohta kuvaan, tuloksena on edelleen keinotekoinen liike.

Mutta idea on seuraava. Millainen on kehon liike, jos oikeasti liikuttaisin painavaa lankkua veden pinnalla? Käteni ovat kiinni lankun pinnassa. Kun vesi alkaa kuljettaa lankkua eteenpäin, käteni ojentuvat liikkeen mukana, mutta jos haluan saada liikkeen pysähtymään, minun on heti pudotettava painopistettäni ja vietävä siitä vastakkaiseen suuntaan eli taaksepäin. Jalkani ja vartaloni alkavat siis sulkeutua. Yi quanissa puhutaan ”ristiriitavoimista”, jota ei aina ole helppo ymmärtää. Kyse ei yleensä ole sen kummemmasta asiasta, kuin että tilanteessa on useita voimia toiminnassa yhtä aikaa. Lankku vetää käsiäni eteenpäin, mutta painopisteeni liikkuu jo taaksepäin. Pysäytän lankun liikkeen koko kehoni voimalla ja vaihdan sen liikesuunnan. Nyt lankku lähtee luistamaan minua kohti. Koska se on painava ja haluan saada sen jälleen liikkeelle eteenpäin, painopisteeni lähtee jo liikkumaan eteen ja jalkani ja vartaloni avautumaan, vaikka lankku tulee vielä minua kohti. Sitten ponnistan koko kehon voimalla ja saan taas vaihdettua lankun suunnan. Painopisteeni ja lankku eivät siis liiku koko ajan samaan suuntaan, vaan niiden suhde on elävä. Tämän suhteen tiedostaminen ja tutkiminen synnyttää harjoitukseen myöhemmin elastisuuden ja kiinteä vastus muuttuu myös elastiseksi harjoitukseksi.

Edellisessä kuvauksessa korostin jo mielen ja mielikuvan tärkeyttä. Mitä paremmin saat kuviteltua, että liikutat oikeaa painavaa lankkua vedessä, sitä paremmin keho reagoi harjoitukseen oikealla tavalla eli tavalla, miten oikeasti liikkuisit, jos vastuskin olisi oikea eikä kuviteltu.

Kun kuvittelet, että liikutat painavaa lankkua, lankku alkaa oikeasti tuntua raskaalta. Vastus syntyy kehon antagonististen lihastoimintaketjujen aktivaation tuloksena. Kun työnnät lankkua, työntö syntyy ekstensioketjujen konsetrisen työn tuloksena eli niveliä ojentavat lihakset jännittyvät. Vastavoima liikkeelle syntyy fleksioketjujen eksentrisestä jännityksestä eli ne jännittyvät samalla kun ne venyvät. Tämä tunnetaan kehon sisäisenä vastuksena. Lankku tuntuu oikeasti raskaalta liikuttaa. Kyse on siis myös voimaharjoituksesta, jossa sekä konsentrinen että eksentrinen työ vahvistavat lihas-jänne-kalvo-ketjuja.

Tällainen työskentely synnyttää helposti jännityksiä eri puolille kehoa. Siksi harjoitus on tehtävä mahdollisimman rennosti, joka tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin seistessä: optimaalisella jännityksellä, jossa liikkeeseen tarvittava työ otetaan koko kehosta, ei paikallisista lihaksista. Painava mielikuva on välillä syytä muuttaa hyvin kevyeksi esimerkiksi höyheneksi.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post102