Huomioita

Yi quanin tui-shou-leiri, osa IIIYi quan

Posted by Timo Klemola Tue, September 18, 2018 17:05:10

Osa III

Yi quanin tui-shou on hyvin dynaamista, liikkuvaa ja se pätee myös askelluksen suhteen. Siksi valmistautuminen tui-shouhun edellyttää, että harjoitellaan laajempaa askelvalikoimaa kuin pelkkä ”käärmeaskel”. Tutkimmekin muutamia askelkuvioita ja sitä, miten askel vapautetaan. Liikkuvuuden kannalta voidaan sanoa, että käärmeaskeleen tärkein kohta on se, missä jalat ovat yhdessä. Siitä jalka voi liikahtaa mihin suuntaan tahansa, ei vain viistosti eteen. Harjoittelimme erilaisia suunnan vaihtoja tästä pisteestä. Joskus kai parikymmentä vuotta sitten kehittelin tähän tarkoitukseen harjoituksen, missä kuljetaan edes takaisin kuviota, mikä muodostuu kahdesta päällekkäisestä salmiakista. Kyseessä on yhdenlainen kahdeksikko. Astuessaan läpi tätä kuviota ja vaihdellessaan suuntaa sen eri pisteissä tulee harjoitelluksi periaatteessa kaikki mahdolliset jalan vaihdot ja suunnat. Harjoittelimme myös ajatusta, että jokainen salmiakkikuvion kulmista voidaan ajatella tähtenä, josta jalka voi astua mihin ilmansuuntaan tahansa. Tästä pisteestä muodostuu jälleen uusi salmiakkikuvio. Salmiakkikuviosta voi helposti hahmottaa myös kolmion ja harjoitella ”kolmioaskelta”.

Harjoiteltuamme vapaata askelta siirryimme yhden käden tui-shouhun. Kädet asetetaan kontaktiin käsivarresta ja lähdetään parin kanssa piirtämään kontaktipisteellä vaakaympyrää tai paremminkin ellipsiä. Kuten edellä jo kuvasin, tässä voiman vaakaympyrässä on kaksi puolta: neutralointi ja oma voiman vapauttaminen. Kävimme nopeasti läpi keskilinjan perusliikkeet, koska ne auttavat liikkeen hahmottamisessa. Kun pari työntää kädestäni tapahtuu kolme asiaa: painoni siirtyy taakse, vajoan ja samalla kierryn keskilinjan ympäri. Eli kolme keskilinjan liikettä ovat: painonsiirto, vajoaminen ja kierto. Vaikka ne voidaan aluksi tehdä ikään kuin rautalankamallina perätysten, sujuvassa liikkeessä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Aluksi on syytä lähteä liikkeelle kevyellä kontaktilla, siis pienellä voimalla, mutta kun harjoituksen rakenne on opittu, voidaan liikkeessä käyttää enemmän voimaa. Parin voiman neutraloinnin jälkeen annan oma voimani avautuvalla työntöliikkeellä, jossa paino siirtyy eteen, vartalo hieman kiertyy ja kohoaa.

Harjoitus antaa mahdollisuuden tutkia ikään kuin hallituissa olosuhteissa monia periaatteita. Kun liike tehdään hitaasti, pari voima on helppo juurruttaa ja ohjata sivuun. Myös oman voiman vapauttamisen mekaniikkaa harjoitellaan hitaasti. Yksi keskeinen push-handsin periaate, mitä erikseen myös harjoittelimme, on oman painopisteen ja kontaktipisteen tietoinen erottaminen toisistaan. Jos haluan työntää parin pois tasapainosta, minun on ensiksi saatava liikkeelle massani. Sitä ei voi saada liikkeelle, jos pidän käsieni freimin vahvana, koska silloin painopisteeni liike välittyy heti parille työntävänä voimana, joka voi aistia ja neutraloida sen. Minun on siis pudotettava pois käsieni freimi, ja heitettävä painopisteeni liikkeelle ensin. Tässä vaiheessa liike ei saa välittyä kontaktipisteeseen. Se välitetään kontaktipisteeseen jännittämällä keho (fa-li) vasta, kuin kehon liike eteenpäin on saatu kiihtymään tarpeeksi nopeaksi. Kaikki tämä aiheuttaa sen, että jos pyrin työntämään vastustajaa pois tasapainosta, minun on itse asiassa vedettävä häntä luokseni. Suuntaamalla käsieni voiman itseni suuntaan saan massani liikkeelle eteenpäin, jonka sitten fa-lillä yhdistän koko kehon kontaktipisteisiin välittyväksi voimaksi. Tätä mekaanista periaatetta harjoitellaan aina shi-lissä, missä esimerkiksi vedessä liikutellaan lankkua ja samalla irrotetaan oman painopisteen liike lankun liikkeestä.

Kahden käden tui-shouta harjoittelimme ensin astuen eteen ja taakse käärmeaskeleen peruskuviota. Vasta sitten vapautimme askeleen. Lähestyimme sitten kahden käden vapaata tui-shouta niin, että kävin läpi teoriassa siihen liittyviä periaatteita ja sitten parit yrittivät soveltaa periaatetta käytäntöön.

1. Tui-shoun asento niin, että päkiät ovat maassa ja paino enemmän etujalalla kuin takajalalla.

2. Painopisteen käyttö: pudotus. Pudota painopistettä alas, kun tasapainosi meinaa horjua.

3. Painopisteen suhde kontaktipisteeseen. Irrota painopisteesi kontaktipisteestäsi.

4. Kontaktipisteen hallinta: Kontaktipiste on vipuvarren tukipiste ja siihen pätee vipuvarren lainalaisuudet. Pidä etu tukipisteen (kontaktipisteen) sijainnissa.

5. Kontaktipiste on myös tasossa. Älä anna voiman tulla suoraan tätä tasoa vasten, vaan hallitse myös voiman kulmaa käsivarteesi nähden. Estät näin parin työnnön kohti keskilinjaa.

6. ”Anna kontaktipiste, mutta älä anna keskilinjaa (painopistettäsi). Piilota painopisteesi. Tee se kiertämällä keskilinjaa.

7. Piilota keskilinja kiertämisen lisäksi askeltamalla diagonaaliin. Ei mielellään suoraan taakse tai eteen. Liiku kulmiin.

8. Vaihda puolta kolmioaskeleella.

Kaikkia näitä teemoja käsittelimme lyhyesti ja suurinta osaa ehdimme myös harjoitella parin kanssa. Sitten päivä lähestykin jo loppuaan. Viiteen tuntiin ehdimme yllättävänkin paljon. Ehkä jatkamme tästä seuraavalla leirillä.


Blog image





Yi quanin tui-shou-leiri, osa IIYi quan

Posted by Timo Klemola Tue, September 18, 2018 10:00:54

Osa II

Aluksi muutama yleinen huomio tui-shoun monista tasoista ja tavoista tehdä sitä. On huomattava, että tui-shou on aina yhdenlainen kamppailusimulaation muoto, jossa ikään kuin askel askeleelta lähestytään kamppailutilannetta, mutta samalla pitäen muuttujia jollain tapaa hallinnassa. Tui-shou on polku kohti san-shouta, mutta sinne asti ei kuitenkaan mennä. Tästä syystä on tärkeää, että harjoittelijat sopivat ja tunnistavat aluksi tason, millä liikutaan ja mitkä ovat sen säännöt. Usein näkee, että harrastajat hyppäävät tui-shoun tasolta toiselle sopimatta sitä kuitenkaan parin kanssa. Vapaankin tui-shoun perustaso on se, missä kädet pidetään kontaktissa parin käsiin koko ajan ja kumpikin pareista kantaa tästä vastuun. Kättä siis ei irroteta ja ikään kuin ”näytetä”, mistä löytyy parin puolustuksessa ”aukko”. Tämä on yksi tui-shoun kamppailusimulaation seuraavia tasoja ja jos siihen siirrytään, se sovitaan. Silloin myös monet muut muuttujat muuttuvat, kuten tietoisuus tilanteen mahdollisuuksista, etäisyys, kontaktipisteen paikka käsivarressa, voiman käyttö jne. Näillä tasoilla ja säännöillä hallitaan siis harjoiteltavia muuttujia. Yksinkertaistamalla tilannetta muuttujat vähenevät ja niitä on helpompi harjoitella. Aivan aluksi on hyödyllistä harjoitella pelkkää tui-shoun muotoa ilman mitään kisailun ajatusta niin, että parit auttavat toisiaan tässä. Tämä pätee sekä yhden että kahden käden tui-shouhun.

***

Voiman vaaka-ympyrästä siirryimme harjoittelemaan voiman pysty-ympyrää. Tämä ympyrä voi pyöriä kahteen suuntaan: voimme pyörittää käsiä kuin veiviä, jolla nostamme vettä kaivosta tai toisin päin, jolloin ämpäri laskee kaivoon. Ensimmäinen tapa oli Janin yksi perus-shi-li, jota teimme aina, jälkimmäinen taas Zhangin suosikki, jossa nostetaan nahkapallo vedestä, vedetään itseä kohti, painetaan alas ja työnnetään taas eteen. Zhang korostaa tässä harjoituksessa erityisesti sitä, miten siinä ilmennetään kaikkia kuutta voimaa yhtäaikaisesti. Kummatkin ovat paritekniikan kannalta aivan olennaisia harjoituksia ja niitä pitäisi tehdä paljon ilman askelia ja askelten kanssa. Tutkimme ”veivin pyörittämiseen” liittyvää avautumisen ja sulkeutumisen ajoitusta, miten käsien noustessa ylös painopiste putoaa alas, mutta vaihtaa suuntansa ylös niin, että ympyrän ylösnousevaan osaan saadaan vielä voima jaloista. Toinen tapa on tehdä niin, että painopiste vajoaa, kun kädet nousevat ja kohoavat, kun kädet laskevat. Ja on kolmaskin tapa. Nämä ovat hienovaraisia eroja, mutta voiman käytön kannalta aivan olennaisia. Tutkimme tätä ajoitusta sekä paikallaan että askeleessa eteen ja taakse. Nämä ympyrät antavat myös parin voiman juurruttamisen tekniikan, missä painopiste laskee ja kontaktipiste nousee, mikä on ehkä tärkein tui-shoun periaate, mitä kannattaa harjoitella parin kanssa erikseen.

Siirryimmekin sitten harjoittelemaan juurtumisen periaatetta parin kanssa. Ajattelen, että tämä on ensimmäinen periaate, mikä on opittava, jos tekee mitä tahansa tui-shouta tai siihen verrattavaa pariharjoitusta, missä pari pyrkii kontrolloimaan toisen painopistettä. On kyettävä hallitsemaan hänen kohti tulevaa voimaansa niin, että kykenee ohjaamaan sen kohti omia jalkoja eli nk. ”juurta”. Perusasetelma on se, että seisot lyhyessä asennossa (esim. yksi jalkaterän mitta) ja asetat kätesi rinnan eteen ”kannattele palloa” – asentoon. Tässä asennossa yhdistimme kädet suljetuksi ympyräksi, joka on voimakkaampi kuin avoin ympyrä. Kun otamme vastaan oikeaa voimaa, käsien ja kehon ”freimi” on näin helpompi pitää. Pari asettaa sitten kätensä käsivarsiasi vasten ja antaa sinulle voimaa, eli yrittää työntää sinut pois tästä asennosta. Kun tunnet voiman, tapahtuu kolme asiaa:

1. Painopiste vajoaa ja ming-men täyttyy: kehon rakenne ikään kuin tiivistyy ja keho linjataan hyvin niin, että syntyy mahdollisimman suora linja kontaktipisteestä alaselän kautta takajalkaan. Samalla kehon annetaan olla elastinen, jousimainen, jolloin tämä linja käyttäytyy jousen tavoin. Vastaan ei työnnetä vaan ajatus on, että pari työntää kehomme jousta kasaan. Kun samalla vajoamme ja annamme lantion korin hieman kääntyä niin, että häntäluu vajoaa, parikin tuntee kehomme jousena, jota hän yrittää työntää kasaan takajalan suuntaan.

2. Kontaktipiste kohoaa: Kun tunnet voiman käsivarsissasi, vajoat ja annat samalla käsivarsiesi ja samalla siis kontaktipisteiden hieman kohota. Mitään isoa liikettä ei tarvita, sentti pari riittää, jopa vähemmän. Riittää että pari tuntee käsissään ylöspäin suuntautuvan voiman. Mitä silloin tapahtuu. Pari joutuu työntäessään samalla painamaan alas eli jakamaan yhden voiman suunnan (eteen) kahteen vektoriin (eteen ja alas), jolloin niiden yhteissuunta muuttuu viistosti alas eli juuri siihen suuntaan kuin haluamme: takajalan tukea kohti.

3. Käsien muodostama ”pallo” pidetään liikkuvana ja sen annetaan pyörähtää herkästi siihen suuntaan, mihin parin voima suuntautuu, jos se ei suuntaudu suoraan kohti takajalkaamme. Näin pari pystyy työntämään meitä voimallaan oikeastaan vain yhteen suuntaan: suoraan alaviistoon takajalkaamme kohti, joka on samalla siis myös tukevin suuntamme. Jos hän työntää siitä edes hieman ohi, käsiemme pallo pyörähtää ja voima karkaa sivuun.

Kun tämän tekniikan oppii, voi helposti seistä yhtä hyvin yhdellä jalalla, koska etujalan merkitys on tässä marginaalinen. Tämä ei tietenkään ole pelkkä temppu, vaan vaatii sitä, että harjoituksella, siis joko seisomalla (zhan zhuang) tai esimerkiksi taijissa muotojen avulla, kehoa on vahvistettu niin, että kyetään ottamaan vastaan parin voima koko keholla, sen tukirakenteella ja niitä yhteen sitovilla rakenteilla, eikä isoilla paikallisilla lihaksilla. Yi quanissa puhumme tässä yhteydessä koko kehon elastisesta voimasta (hun yuan li).

Teemme parin voiman juurruttamisen edellä kuvatulla tavalla, vaikka hän työntäisi meitä suoraan rinnasta tai muusta kehon osasta. Harjoittelimmekin sitten parin työnnön vastaanottamista niin, että työntö kohdistui käsivarteemme, jonka annoimme painua rintaa vasten. Oikeastaan mikään ei tässä muutu. Nyt vain se tila, mistä edellä kuvattu ”pallo” muodostuu, on vain hyvin pieni. Mutta se pääsee pyörimään silti. Ja jos otamme vielä kädenkin pois välistä tästä tilasta ja annamme parille suoraan rintalastamme, sekin pääsee pyörimään pallon tavoin. Vain mittakaava siis muuttuu.

Blog image





Yi quanin tui-shou-leiri 15.9.2018, osa IYi quan

Posted by Timo Klemola Mon, September 17, 2018 10:41:11

Pidin lauantaina 15.9. leirin yi quanin pariharjoituksesta, jota kutsutaan yleisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa ”push-handsiksi”. Kiinankielinen nimi on tui-shou. Tui-shou on yleinen harjoitus kaikissa kiinalaisissa nk. sisäisissä kamppailutaidoissa. Harjoitusmetodi lienee vanha, joidenkin tietojen mukaan se olisi peräisin Chen-tyylin taijista jostain 1600-luvulta. Yi quanin tui-shoussa on oma voimakas vivahteensa. Muistan kun tein ensimmäisen kerran tui-shouta Zhangin kanssa, niin minun oli vaikea ymmärtää sitä voimaa, mitä hän käytti. Olin siinä vaiheessa harjoitellut tui-shouta taijissa kymmenkunta vuotta, mutta siellä korostettiin aina ennemminkin pehmeyttä ja toisen voiman neutralointia, ei niinkään oman voiman näyttämistä. Hyvin nopeasti opin, että yi quanissa tarkoituksena ei ollut vain näyttää omaa voimaa ja kontrolloida pari vaan myös yrittää totaalisesti nöyryyttää hänet. Tämä yi quanin ”machoilu” puoli tuli nopeasti tutuksi. Teimme vuosia hyvin voimakasta push-handsia ja vasta vuosien harjoittelun jälkeen Zhang alkoi korostaa tui-shouhin liittyvää kuuntelun ja pehmeyden ideaa. Mutta noiden oppivuosien aikana oli jo tullut selväksi, että tämä aihe oli alisteinen koko kehon voimalle.

Tässä oli mielenkiintoinen kontrasti siihen, miten näimme toisen yi quan-opettajamme Jan Dieperslootin muuttuvan. Hänhän piti ensimmäisen yi quan –leirin Suomessa muistaakseni 1995 Tampereella, siis pari vuotta ennen Zhangia. Teimme silloin pari päivää yi quania ja jatkoimme siitä viikon taiji-leirillä. Hän piti meille noina vuosina kaksi leiriä itse ja kolmantena vuotena toi Suomeen yhden oman opettajansa Sam Tamin. Näinä vuosina hänen oma push-handsinsa muuttui niin, että hän lopetti hiljalleen kokonaan voiman vapauttamisen harjoittelun, siis fa-lin (taijissa puhutaan fa-jingistä). Tähän liittyi myös joihinkin taiji-kouluihin liittyvä piirre, missä opeteltiin kuuntelemaan parin voimaa niin, että kuin sen aistittiin tulevan kohti, niin pompittiin heti alta pois. Se oli aika omalaatuinen push-handsin harjoittelun tapa. Tämä suunta huipentui sitten Sam Tamin leirillä, missä hän heitteli vaivattomasti noin 100 kiloa painavaa Jania mm. nenällään. En kutsunut heitä Suomeen sen koommin. Tästä Janin ”henkistymisestä” huolimatta opin häneltä kaikista tärkeimmät tui-shouhun liittyvät periaatteet heti hänen ensimmäisellä leirillään: juurtumisen taidon ja keskilinjan liikkeiden analyysin.

Ehkä voisi sanoa, että yi quanin tui-shou on suoraan alisteinen kaikille muille yi quanin harjoitusmetodeille. Niitä kaikkia testataan tui-shoussa. Tämä pitää sisällään myös ajatuksen, että tui-shou-harjoitteluun ei ole aloittelijan kiire lähteä. Jotta harjoittelu edes jossain määrin sujuisi niin kuin sen on tarkoitettu sujuvan, pitää olla jo jokin käsitys esimerkiksi koko kehon voimasta, miten sitä liikutetaan ja kehon hyvästä rakenteesta ja miten se säilytetään liikkeessä. Zhan zhuang –harjoittelu antaa perustan koko kehon voimalle ja rakenteelle. Ehkä pitää seistä vuosi pari, ennen kuin tui-shoun harjoittamisessa on mitään mieltä. Kun tui-shoussa pari antaa paineen käsille, siihen tulee kyetä vastaamaan koko keholla, ei vain käsien ja hartioiden voimalla. Koska tui-shou on tavallaan shi-li-harjoitusta parin kanssa todellista voimaa käyttäen (ei siis vain mielikuvan vastusta), niin myös shi-li-harjoitus tulisi olla myös ainakin jollain tavalla hallussa koko kehon voiman käytön ja sen mekaniikan suhteen. Yi quanissa voidaan aloittaa paikallaan tehtävästä yhden käden tui-shousta, mutta siitä siirrytään hyvin nopeasti vapaaseen askeleeseen, joten askelharjoittelu on tui-shoussa myös tärkeää. Pelkkä ”käärmeaskel” ei tähän riitä, vaan pitää olla myös kykyä vapauttaa askel ja kiertää ja siirtää kehon painopistettä mihin suuntaan vain tarve vaatii. Näillä taidoilla pärjääkin pitkälle. Koska tui-shouta harjoitellaan monella tapaa ja monella tasolla, aivan alkuvaiheessa ja perustasolla mitään nopean voiman vapauttamiseen liittyvää fa-lin taitoa ei vaadita.

***

Olen yrittänyt hahmottaa yi quanin tui-shouta saman tapaisen progression kautta, niin kuin teimme edellisellä leirillä yleisemmin. Se on vaikeaa. Tuntuu siltä, että yi quanin tui-shoussa, varsinkin jos sitä tehdään heti niin kuin Zhang opettaa, siirtymällä suoraan kahden käden vapaaseen tui-shouhun, on aivan liikaa muuttujia. Kun kaksi ihmistä liikkuu vapaasti toisiinsa nähden kädet kontaktissa ja pyrkivät etsimään ja horjuttamaan toisen painopstettä niin monia asioita voi tapahtua. Jotta tässä tilanteessa vallitseviin muuttujiin saisi edes jotain tolkkua eli että ne vähenisivät radikaalisti, tilannetta pitää yksinkertaistaa. Näinhän tehdään esimerkiksi taijissa. Siksi onkin mielestäni hyvä idea lähteä liikeelle yi quanissakin yhden käden vaaka-ympyrästä paikallaan seisten. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia joitakin tui-shoun perustavia elementtejä. Olinkin siksi ajatellut, että etenemme seisomisen ja shi-lin kautta hiljalleen kohti yhden käden tui-shouta ja siitä kahden käden tui-shouhin nostaen samalla esiin ainakin joitakin tärkeitä periaatteita, joiden hallintaa tui-shou edellyttää. Voisi ajatella että tui-shou on taito, joka koostuu monista pienemmistä taidoista, joita voisi harjoitella erikseen ja liittää sitten yhdeksi kokonaisvaltaisemmaksi yi quanin tui-shoun taidoksi. Tällaisia osataitoja voisivat olla esimerkiksi juurtumisen taito, voiman neutraloimisen taito, voiman vapauttamisen taito, askeltamisen taito, kontaktipisteen hallinnan taito jne. Juurtuminen sisältäisi silloin kehon oikean rakenteen, ”framen”, linjaukset, vajoamisen mekaniikan jne. Neutraloimiseen kuuluisi parin voiman ja sen suunnan kuuntelu kontaktipisteessä, vajoaminen, kiertyminen ja voiman ohjaaminen jne. jne.

***

Seisoimme leirillä aluksi puoli tuntia, jossa harjoittelimme avautuvat ja sulkeutuvat voimat puun mielikuvalla. Seisomme ensin puun sisällä, mistä yritimme rikkoa puun kuoren, sitten vaihdoimme suunnan sisään, sukeutuvaan voimaan. Sitten erikseen harjoittelimme voiman juurruttamista seisten mielikuvalla, että joku työntää käsiämme edestä. Aistimme vajoavaa, elastista, voimaa juurruttavaa liikettä ja sitä, miltä se tuntuu erityisesti alaselässä, ming-menin alueella, mikä on ehkä voiman juurruttamisen kannalta kehon tärkein kohta. [”Kun tunnet kontaktin, anna ming-men –alueesi täyttyä.”] Tämä oli varmaan ensimmäinen asia, minkä opin aikanani Jan Dieperslootilta.

Sitten siirryimme tekemään sellaisia shi-lin muotoja, mitkä ovat erityisen tärkeitä tui-shoun kannalta. On siis olemassa shi-lin muotoja, joissa suoraan harjoitellaan tui-shoun tekniikkaa ja siihen liittyvää kehon mekaniikkaa. Jan opetti aikanaan voiman vaaka- ja pysty-ympyrän käsitteet. Näissä ympyröissä toinen puoli on yin, toinen yang eli toista puolta käytetään voiman neutraloimiseen, toista vapauttamiseen. Lähdimme liikkeelle kahden käden vaakaympyröistä. Liitimme mukaan heti askeleen eteen ja taakse. Kummatkin kädet siis piirtävät tässä harjoituksessa lattian suuntaisia vaakaympyröitä ja liikkeeseen yhdistetään käsivarsien kierto. Tämä oli Janin shi-li –valikoiman perusmuoto, mutta jota Zhang harvemmin opettaa. Jos katsoo tätä liikettä vain toisen käden kannalta, niin liike on sama kuin yhden käden push-hands-muodossa. Harjoitus antaa siis yhden käden tui-shoun teknisen muodon ja siihen liittyvän koko kehon liikemekaniikan.

On olemassa vanha taijihin liittyvä periaate, joka kuuluu näin: ”Tee muotoa niin kuin tekisit pariharjoitusta, tee pariharjoitusta, niin kuin tekisit muotoa”. Tämä on hyvä periaate myös yi quanissa tutkittavaksi. Kun esimerkiksi teen edellä kuvattua shi-li-harjoitusta voit kuvitella, miten käsien vaakaympyrän itseäsi kohti tuleva osa neutraloi parin työnnön ja poispäin menevä osassa vapautat oma voimasi. Samalla on aistittava, että sulkeutumisen ja avautumisen mekaniikat seuraavat sujuvasti ja oikealla ajoituksella toisiaan. Tässä harjoituksessa voi myös tulla tietoiseksi kontaktipisteen ja oman painopisteen suhteen hallinnasta. Yksin tehtäessä sitä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, mutta tui-shoussa se on aivan olennaista. On kyettävä ajoittamaan oma painopisteen liike ja käsien kontaktipisteen liike niin, että oma massa lähtee liikkeelle ensin ja sitten vasta siihen yhdistetään käden voima, mikä välittyy pariin kontaktipisteestä. Tutkimme tätä paikallaan ja askeleessa. Analysoimme tämän periaatteen myös esiin tekemällä kahta eri versiota ”työnnä lankkua veden päällä” –harjoituksessa. Ensimmäisessä vaiheessa lankku ja painopiste liikkuivat yhtä aikaa, siis painopiste ja kontaktipiste. Toisessa vaiheessa lankku pysyi paikallaan, kun painopiste liikkui. Tämä auttaa irrottamaan painopisteen ja kontaktipisteen liikkeen toisistaan ja hallitsemaan tätä yhteyttä.


Blog image

Buddhan neljä jaloa totuuttaZen

Posted by Timo Klemola Thu, June 28, 2018 12:05:00

Buddhan neljä jaloa totuutta

Eksistenssifilosofinen tulkinta (alustava)

I. Ihmisen suhde maailmaan on puute, ymmärryksen ja taidon puute. Tästä syntyy tyytymättömyys (kärsimys).

1. Tietoisuus on jotakin, mikä syntyy aistivan ja liikkuvan kehon ja maailman välissä, niiden vuorovaikutuksen seurauksena (Varela ym.). Ihmisen ”maailmassa-oleminen” synnyttää tietoisuuden.

2. Suhde maailmaan tietoisena olentona tarkoittaa ymmärtävää suhdetta maailmaan. Ymmärrys on inhimillisen tietoisuuden perustava rakenne.

3. Tätä kutsutaan myös tietoisuuden intentionaalisuudeksi. Ihmisen tietoisuudella on kyky muodostaa käsitteitä ja ymmärtää niiden avulla maailmaa. Ymmärrämme käsitteitä ja niiden merkityksiä.

4. Maailmassa kohtaamme kuitenkin jotakin, mitä emme ymmärrä, eräänlaisen salaisuuden. Tässä mielessä ymmärtämisemme on lähtökohdiltaan ei-ymmärtämistä. Tätä voidaan kutsua vaikkapa ”puutteeksi”. Intentionaalinen suhde on puute, jossa ymmärrys pyrkii ikään kuin täyttymään. [Heideggerin Sorge on tätä lähellä.]

5. Tämä on myös Buddhan neljän jalon ensimmäisen totuuden merkitys, joka sanoo, että ihmisen elämään liittyy tyytymättömyyden, epätäydellisyyden tai kärsimyksen kokemus. Tämä on siis kuvaus ihmisen maailmasuhteen ja tietoisuuden perustavasta rakenteesta. Se ei ole mikään kontingentti huomio.

6. Tämä puute on tyytymättömyyden, mutta myös toiminnan lähde. Ihminen pyrkii ymmärtämään ja selittämään maailmaa. Tämä on tieteen, taiteen, uskonnon ja filosofian lähtökohta, mutta tämä on myös kärsimyksen lähtökohta.

[7. Jos asiaa katsotaan kehon näkökulmasta, puhutaan usein kehon intentionaalisuudesta, kehon maailmasuhteesta. Myös tämä suhde on lähtökohdiltaan puute. Maailman kohtaaminen vaatii erilaisia taitoja (käsitteleminen, käveleminen, hyppääminen, kirjoittaminen jne), joita meillä ei ole. Joudumme opettelemaan kaikki taitomme. Lähtökohtaisesti taitomme on ei-taitoa, taidon puutetta. Käytämme koko elämämme erilaisten taitojen opettelemiseen. Emme opi edes kävelemään, jos joku ei näytä meille siihen mallia. ]

II. Kun emme ymmärrä maailmaa, luomme siitä illuusion ja haluamme sitä. Emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan näemme sen sellaisena kuin haluamme sen nähdä. Takerrumme illuusioomme.

1. Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kuvittelukyky ja muisti. Meillä on kyky kuvitella toisenlainen maailma ja muistaa se.

2. Pyrimme täyttämään intentionaalisen suhteemme puutteen luomalla ymmärryksemme kohteet mielikuvituksemme avulla. Kuvittelemme siis erilaisia maailmoja. Ne ovat kuitenkin mielen luomia ”illuusioita”.

3. Haluamme, että puute poistuu ja takerrumme mielemme luomiin maailmoihin. Tämä on se ”haluamisen” käsite, mistä Buddha puhuu. [Näiden halun kohteiden luomiin maailmoihin perustuu koko markkinataloutemme.]

4. Tyytymättömyys/ kärsimys tarkoittaa siis, että emme saa tyydytetyksi tätä perustavaa haluamme olla täysi tai ehjä. Maailmasuhteeseemme jää todellisuuden ja kuvitellun todellisuuden ristiriita. Tämä kuvitelman ja todellisuuden ristiriita koetaan haluna olla ehjä. Tämä on kärsimyksen eräänlainen metafyysinen perussyy.

III. On läpivalaistava mieli ja opittava ymmärtämään mielen toimintaa. Silloin maailma voi näyttäytyä sellaisena kuin se on.

1. Tyytymättömyyden/ kärsimyksen syy on siis tietämättömyydessämme, ymmärryksemme puutteessa.

2. On mahdollista ymmärtää enemmän. Tämä vaatii mielen toiminnan ymmärtämistä. Kun Buddha puhuu valaistumisesta, hän käyttää valon metaforaa kuvatessaan ymmärryksen lisääntymisen tietoteoreettista prosessia. ”Anna ymmärryksen valon valaista meitä”, todetaan eräässä zendolla päivittäin luettavassa tekstissäkin.

3. Mielen läpivalaiseminen, mielen toiminnan ymmärtäminen, on ymmärtämisen puutteen ”täyttymistä”.

4. Mielen läpivalaiseminen ainakin jossain määrin läpivalaisee myös ne illuusiot, joihin olemme takertuneet ja pystymme päästämään niistä irti. Emme ole enää ainakaan niin paljon mielemme kuvitelmien vedätettävissä.

5. Tämä synnyttää vapautta toimia illuusiottomasti.

6. Tämä synnyttää vapautta nähdä maailma sellaisena kuin se on, lähtökohdiltaan salaisuutena ja lahjana.

IV. Tämä tapahtuu harjoittamalla kahdeksanosaista keskitien polkua, jota kuljetaan viljelemällä viisautta, etiikkaa ja harjoittamalla mieltä.

1. Viisaudella tässä tarkoitetaan Buddhan eksistenssianalyysiä, jota edellä on kuvattu neljän jalon totuuden ensimmäisessä kolmessa vaiheessa: selitys tyytymättömyydestä/ kärsimyksestä, sen syystä ja sen lakkaamisesta. Aluksi on sisäistettävä tämä analyysi. On tutkittava omassa mielessään, pitääkö se paikkansa ja voiko sen hyväksyä. Eksistentiaalisissa kysymyksissä ei ole muuta auktoriteettia kuin oma ymmärrys. Vasta, jos hyväksymme sen, on mahdollista motivoitua harjoittamaan itseään. Buddhan esittämä keskitien polku on ensisijaisesti harjoittamisen ja itsetutkiskelun polku.

2. Buddha asettaa etiikan ensimmäiseksi filosofiaksi Emmanuel Levinasin tapaan. Kärsimyksen lieventäminen asettuu ihmisen ensimmäiseksi tehtäväksi. On pyrittävä toimimaan niin, että ei aiheuta kärsimystä tunteville olennoille. Tässä ei siis puhuta vain ihmisistä. Kaikkea toimintaa voi ja tulee katsoa tästä kärsimyksen näkökulmasta.

3. Mieltä ja sen toimintaa voi oppia tuntemaan vain harjoittamalla mieltä. Sitä ei voi oppia tuntemaan lukemalla mielen toimintaa käsitteleviä kirjoja. Oman mielen voi läpivalaista vain katsomalla sen toimintaa läheltä. Zen perinteessä zazen on tässä perusmenetelmä.


Blog image











Yi quan leiri 16.6.2018Yi quan

Posted by Timo Klemola Wed, June 20, 2018 14:17:15

Innostuin pitkästä aikaa pitämään päivän seminaarin yi quanista. Tässä joitakin ajatuksia leiristä ja sen sisällöstä, siitä, mitä yritin leirillä opettaa. Leirin teema oli ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Yritin viedä tämän teeman läpi jokaisen harjoituksen. Kiinalaisilla on tapana käyttää äärimmäisen yleisiä käsitteitä. Mitä yleisempiä käsitteet ovat, sitä vähemmän niillä on selitysvoimaa. Ne voidaan myös tulkita lukemattomilla eri tavoilla. Tämä pitää paikkaansa juuri sellaisten käsitteiden kohdalla kuten ”avautuminen”, ”sulkeutuminen”, ”yin” ja ”yang”. Tästä syystä on tärkeää, että jos tällaisia käsitteitä käyttää, ne pitää määritellä selkeästi ja yksiselitteisesti. Tähän liittyy myös tarve kuvata jokin malli tai malleja, joiden avulla käsitteet tulevat ymmärrettäviksi. Kiinalaisissa kamppailutaidoissa puhutaan hyvin usein avautumisesta ja sulkeutumisesta tai käytetään käsitteitä yin ja yang.

Jos nyt yi quanin kohdalla todetaan, että ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”, niin mihin nämä käsitteet tässä yhteydessä viittaavat. Kyse on koko kehon liikkeen ja voiman käytön biodynaamisesta kuvauksesta. Ihmisen keho voidaan nähdä yhdenlaisena vipuvarsijärjestelmänä, jossa nivelet ovat kuin avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Mallissa siis avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet viittaavat siihen, ovatko niveliä ympäröivät luut avautumassa kuten ovi, jolloin raaja pitenee, vai sulkeutumassa, jolloin raaja lyhenee. Kun siis sanotaan, että koko keho on avautumassa, sillä tarkoitetaan että kaikki sen nivelet ovat yhtäaikaisesti ojentuvassa liikkeessä. Kehon sulkeutuessa tapahtuu päinvastoin: raajat supistuvat. Kaikki tämä tapahtuu myös selkärangassa ja siis keskivartalossa, vaikka tähän kehon osaan vipuvarsimalli ei niin hyvin sovi. Malli antaa myös menetelmän tietoisen liikkeen oppimiseksi. Kun pyrin tekemään koko kehon avautuvaa liikettä, voin tarkistaa kehoni liikkeen nivel niveleltä ja tulla tietoiseksi esimerkiksi sellaisista kohdista kehossa, missä liikettä ei tapahdu. On hyvä tarkistaa, mitä tapahtuu jaloissa, mitä vartalossa, mitä käsissä, avautuvatko tai sulkeutuvatko kaikki rakenteet, vai onko jokin nivel paikallaan.

Käsitteet yin ja yang voivat tarkoittaa mitä tahansa vastakkaista asiaa. Teemalauseessamme ne tarkoittavat jännityksen ja rentouden vaihtelua. Samaan viitataan kamppailutaidoissa myös käsitteillä ”täysi” ja ”tyhjä”, tosin niillä voi olla myös muita merkityksiä, kuten se, miltä painon jakautuminen tuntuu.

Yi quanissa harjoitellaan siis koko kehon liikettä, jossa keho vapauttaa tai käyttää voimaa ojentuessaan ja supistuessaan ja tämä voiman käyttö tapahtuu jännittämällä ja rentouttamalla kehon lihas/jänne/kalvorakenteita. Kun huomaa, että tämähän on itse asiassa yleinen kuvaus ihmisen liikkumisesta ylipäänsä, ymmärtää, miksi yi quania harjoittelevat vaikkapa kalligrafikot ja monet muut. Hyvin yleisellä tasolla harjoitus on siis niiden perusperiaatteiden tutkimista, mistä ihmisen liike yleensä ottaen muodostuu.

Otin leirillä lähtökohdaksi nelivaiheisen progression, jonka läpi yi quanissa käydään ja jota eri sen harjoitusmetodit pyrkivät tukemaan. Nämä vaiheet ovat: 1. Muoto. Tällä tarkoitan oikean rakenteen oppimista. Tämä liittyy sekä kehoon että mieleen. Kehon tasolla opetellaan kehon optimaalinen rakenne, jossa kehon eri osat liittyvät hyvin toisiinsa ja kokonaisuus opitaan linjaamaan käytettävän voiman tai maan vetovoiman suuntaan. Mielen tasolla tämä liittyy tapaan käyttää mielikuvia. 2. Mekaniikka. Kun keho liikkuu, voima otetaan koko kehosta. Se vaatii liikkeen biomekaniikan ymmärtämistä. Tässä ovat avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet keskeisiä. Liikkeessä keho joko avautuu tai sulkeutuu (yksinkertaistettuna). 3. Voima. Mukaan liitetään voiman harjoittelu ottamalla mielikuvan kautta mukaan liikkeeseen vastus. Käytännössä tämä tarkoittaa lihas/jänne/kalvorakenteiden eksentristä jännitystä. 4. Voiman vapauttaminen rentouden ja jännityksen vaihtelun kautta. Tässä mukaan otetaan elastisen vastuksen mielikuva ja sen kautta synnytetään kehoon elastista, kuminauhan tai jousen tavoin jännittymään ja rentoutumaan kykenevää voimaa.

Harjoittelimme tätä nelivaiheisen progression ideaa zhan zhuangissa ja shi-lissä ja tutkimme, miten siitä syntyy mittakaavan ja nopeuden muutoksella fa-li. Harjoittelimme saman progression myös askeleessa, jonka oppiminen voidaan samalla tavalla hahmottaa nelivaiheiseksi prosessiksi.

Zhan zhuang

(1.) Seisomisessa oikea muoto ja rakenne harjoitetaan ”rakennemielikuvien” avulla. Sijoitetaan pallot eri puolille kehoa ja pyritään rentoutumaan niiden kanssa hyvään asentoon. Kolmen jousen malli auttaa oikean rakenteen, mutta myös liikkeen hahmottamisessa. Aluksi on tunnistettava ja vahvistettava jousien liittymäkohdat eli lantion asento ja hartialinjaus ovat tärkeitä. Lantio on ”istuva” ja painavien lapojen mielikuva aktivoi kehon selän puolelta. Käsiä ei kannateta hartioilla vaan selkä ja jalat on saatava tähän mukaan.

(2.) Seistessä oikea mekaniikka, avautuminen ja sulkeutuminen tulevat mukaan, kun siirrytään ”liikemielikuviin”. Tämä on monelle harrastajalle vaikea asia, kun pitäisi liikkua ja käyttää voimaa, mutta liike ei saisi näkyä paljon ulos. Puhe ”sisäisestä liikkeestä” viittaa siihen, miten eri voiman suuntia harjoitettaessa kehon rakenteet jännittyvät ja rentoutuvat vuorotellen. Rakennemielikuviin ei pitäisi jäädä jumiin pitkäksi aikaa. Vuosi on hyvinkin tarpeeksi. Yi quanin seisomisharjoittelun tulisi olla pääasiassa dynaamista, voimien suuntien tutkimista ja kahdeksan perusvoiman harjoittelua. Kahdeksan perusvoimaa muodostuvat kolmiulotteisen koordinaatiston linjoista: eteen-taakse, oikea-vasen, ylös-alas. Kaksi viimeistä voimaa muodostuvat avautumisesta ja sulkeutumisesta, missä kaikki voimat ovat läsnä. Tämän hahmottamisessa auttaa laajenevan ja supistuvan pallon mielikuva. Jokaisessa voiman suunnassa on hahmotettava, onko keho avautuvassa vai sulkeutuvassa liikkeessä. Seistessä pienien liikkeen annetaan olla pieni, mutta selkeä. Erityisesti on huomattava, mitä tapahtuu jaloissa, koska jalkojen voima voi unohtua helposti.

(3.) Voima tulee kuvioon mukaan, kun liikemielikuvaan otetaan vastus. Harjoittelimme vastuksen mukaan ottamista Wang Xhiangzhain usein viljelemällä mielikuvalla, missä irrotetaan jänteet luista. Tämä on hieno ja konkreettinen mielikuva, mikä antaa myös elastisuuden idean eli siirtää harjoituksen saman tien myös edellä kuvaamani progression neljännelle (4.)tasolle: voiman vapauttamiseen elastisen jännityksen ja rentouden vaihtelun avulla.

Jänteiden irrottaminen luista tapahtuu kuvittelemalla nivelten ja luiden muodostama kolmiorakenne, jossa jänteet kulkevat nivelen yli ja kiinnittyvät vastakkaiseen luuhun. Jänne voidaan irrottaa mielikuvassa irti nivelestä ja kuvitella, että luiden ja nivelen muodostamasta kolmiosta tulee ikään kuin jousi, jonka jänne on elastinen. Rakensimme tämän idean koko kehon läpi alhaalta ylös aloittaen nilkan edessä olevan jänteen nostamisesta ylös polvi-päkiä –linjalle. Seuraavaksi nostimme polven takana sijaitsevan jänteen kantapää-lonkka –linjalle. Näin etenimme koko kehon läpi, jolloin tuloksen on voimakas tietoisuus koko kehon elastisesta ja joka suuntaan avautumaan pyrkivästä voimasta. Tällä tavalla voima voidaan ikään kuin ”nostaa ylös” ja jäädä siihen lepäämään tai sitä voidaan dynaamisesti tutkia antamalla voiman hienovaraisesti elää jännitys-rentous –akselilla. Koko keho tuntuu tässä harjoituksessa ikään kuin koko kehon läpi kulkevien elastisten jänteiden nipulta, joka sisältää potentiaalin valtavaan voimaan. Kun voima nostetaan näin ylös, se pyrkii purkautumaan miltei automaattisesti.

Shi-li

Shi-lin harjoittelu on aluksi sitä, että on opittava liikkumaan (1.) oikeassa rakenteessa ja (2.) oikealla mekaniikalla. Tässä vaiheessa vastuksella ei ole niin väliä. Oikea rakenne liikkeessä tarkoittaa kehon hyviä linjauksia ja erityisesti lantion ja hartialinjan asettamista oikein sitomaan kehon ”kolme jousta” toisiinsa niin, että tuloksena on koko kehon liike ja voima. Sitten otetaan mukaan (3.) voima käyttämällä vastuksen mielikuvaa. Aluksi vastus on tasainen, esimerkiksi vedessä liikkuva lankku. Tässä vaiheessa on tärkeää erottaa toisistaan jokaisen voiman suuntaan liittyvä kehon mekaniikka eli avautumisen ja sulkeutumisen vaihtelu. Staattisen voiman mielikuva, esimerkiksi lankku, muuttuu hiljalleen antamaan elastista voimaa. Tämä tapahtuu, kun kehollisesti ymmärretään, mitä tapahtuu liikesuunnan vaihtuessa. Tässä tulee tärkeäksi myös sitten tui-shou –harjoituksissa aivan olennainen periaate, miten tiedostaa oman painopisteen ja liikuteltavan lankun painopisteen suhde toisiinsa liikkeessä. Tämän suhteen elävyydestä syntyy elastinen voima, kun lankku vielä jatkaa matkaansa ja oma painopiste jo alkaa siirtyä toiseen suuntaan. Tämä on yksi esimerkki myös nk. ”ristiriitavoimasta”.

(4.) Kun painopiste halutaan siirtää elastisen voiman harjoitteluun, on syytä vaihtaa myös mielikuvat jousiksi tai kuminauhoiksi tai kumipalloiksi. Nämä mielikuvat, kun ne palauttavat mieleen, miltä esimerkiksi jousen tai kuminauhan elastisuus tuntuu, auttavat löytämään saman tuntemuksen ja mekaniikan omasta kehosta. Jokaista edellä kuvattua neljää vaihetta kannattaa tutkia kaikkien kahdeksan voiman suuntaan. Tällä tavalla ajateltuna harjoitus pitää sisällään heti 4x8 eli 32 harjoitusta, joiden päämäärä on eri. Koska rakenne ja mekaniikka ovat aika lailla sama asia, syntyy oikeastaan 3x8 eli 24 harjoitusta, jotka voidaan erottaa toisistaan. Käytännössä, kun voiman elastisuus on löytynyt, ei enää tehdä muita vaiheita vaan liikesuunnat harjoitetaan aina elastisella voimalla, mikä on yi quanille tyypillinen voimankäytön tapa, jonka löytämiseen harjoitus tähtää, ja jota nopeuttamalla ja liikkeen mittakaavaa tutkimalla voidaan myös siirtyä fa-lin harjoittelemiseen.

Fa-li

Juuri edellä kuvatussa mielessä fa-li on sama asia kuin shi-li. Harjoitusprosessissa ei pidä tehdä eroa näiden kahden asian välillä. Ero syntyy vain liikkeen nopeudesta, pituudesta ja jännityksen ja rentouden intensiteetistä. Fa-lin tutkiminen tarkoittaa shi-lin tutkimista eri tavoin näissä edellä mainituissa mittakaavan ulottuvuuksissa. Kun liikkeen elastisuus on löydetty, saatu siis jännityksen ja rentouden vaihtelu toimimaan ja liitettyä liikkeen oikeaan mekaniikkaan, siis avautumiseen ja sulkeutumiseen, kannattaa lähteä liikkeelle lisäämällä liikkeen nopeutta. Liike pidetään suhteellisen pitkänä, mutta nopeus kasvaa, jolloin myös liikkeen loppua kohden lisääntyvä jännitys kasvaa. Kannattaa nopeuttaa liikettä hitaasti ja etsiä se raja, mihin asti pystyy menemään niin, että jännitys ja sitä seuraava rentous pysyy hallinnassa. Hiljalleen liikkeen pituutta voi alkaa lyhentää, mutta täysin ”nollaliikkeeseen” ei kannata mennä ennen kuin pystyy vapauttamaan voiman vaikkapa ”tuuman iskuun”.

On vaikea pitää kehon mekaniikka oikeana kun liike nopeutuu, voima lisääntyy ja liikkeet lyhenevät. Siksi shi-li –harjoituksia on tehtävä paljon. Liikemekaniikka avautumisen ja sulkeutumisen vaihteluineen ajetaan sisään toistamalla liikesuuntia lukemattomia kertoja sekä zhan zhuang että shi-li –harjoituksissa. Joskus on hyvä tehdä ensin shi-li –harjoitusta ja lyhentää liikerata siitä niin, että päädytään seisomaan niin, että liike jatkuu sisäisesti jännityksen ja rentouden vaihtuessa koko kehossa. Yi quanin oppimisprosessissa kannattaa kulkea kumpaankin suuntaan: pienestä liikkeestä kohti laajaa liikettä ja päinvastoin, laajasta kohti pientä. Aina on kuitenkin tärkeää, että liike, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa, tuntuu koko kehossa, erityisesti jaloissa.

Moca-bu

On tärkeää, että askeleet tehdään samalla ajatuksella kuin, mistä edellä on ollut puhetta. Askeltyöskentely on aina shi-li –harjoitusta, jossa koko keho on mukana. Askelharjoituksissa on erotettava myös edellä kuvatut neljä vaihetta. Ensin harjoitellaan liikkeen (1.) muoto ja (2.) rakenne. Tässä käytetään esimerkiksi jalkapohjan alla pyöritettävän rullan mielikuvaa. Kehon linjaukset on asetettava hyvin ja on sidottava hyvin lantio ja hartialinja antamalla kehon vajota ja pudottamalla häntäluu ja lavat. ”Käärmeaskeleessa” on erotettava selkeästi kehon avautuminen ja sulkeutuminen. Ensimmäinen vaihe voi olla, että sulkeutuminen vaihtuu avautumiseksi, kun liikkuva jalka ohittaa tukijalan. Myöhemmin, kun tämä on opittu, avautuminen voi tapahtua, kun liikkuvan jalan päkiä osuu maahan. Muista: kun päkiä osuu maahan, voima vapautuu. Muista myös, että tämä voima on koko kehon spiraalivoimaa, jossa takajalka työntää painon etujalalle, joka jousenomaisesti nostaa voiman ylös selkää pitkin kohti päälakea.

Yi quanissa tätä harvoin korostetaan, mutta teimme myös harjoitusta, missä tutkimme sitä, miten voima kulkee kehossa ristiin. Kun oikea jalka astuu eteen ja paino siirtyy sille, vasen käsi ”täytyy” ja oikea ”tyhjenee”. Seuraavassa askeleessa tapahtuu päinvastoin ja askeleen aikana muutos tapahtuu koko kehossa. Tyhjä ja täysi menevät kehossa ristiin. Taijissa tämä periaate korostuu, mutta myös yi quanissa se on läsnä. Esimerkiksi tui-shoun perusmuodossa, missä edetään parin kanssa säännöllisin askelin ja säännöllisin käden pyöritysliikkein rytmi on se, että kun astun eteen vasemman jalan, painan voimalla parin käden alas oikealla kädelläni. Kun vasen jalkani siis täyttyy, myös oikea käteni täyttyy. Seuraavassa askeleessa osat vaihtuvat. Samaa periaatetta voi tutkia yksin tehtävässä askelluksessa kiinnittämällä huomion siihen, miten askeleen aikana voimat kulkevat kehossa ristiin ja miten ne sitten ilmenevät käsissä painon vaihtuessa toiselle jalalle.

Askellusharjoitusta ei kannata tehdä pitkään ilman käsien aktiivista liikettä. Ehkä muutaman kuukauden voi harjoitella pitäen kiinni kuvitelluista kaiteista, mutta kun askeleen muoto alkaa hahmottua, kannattaa ottaa mukaan voimien suunnat kuten shi-lissä. Samoin shi-litä ei kannata tehdä pitkään paikallaan vaan kannattaa ottaa mukaan askeltyöskentely. Sama pätee myös fa-lihin. Fa-litäkin kannattaa harjoitella mieluummin askeliin liitettynä kuin paikallaan. Yleensä ottaen askeltyöskentely on yi quanin perusta, mikä jää helposti liian vähäiselle harjoittelulle.

Askeleeseen otetaan mukaan (3.) voima vaihtamalla mielikuva esimerkiksi liikkumiseksi savessa. Silloin teemme todella "kitka-askelta". Voima on tässä vaiheessa staattista ja mielikuvan avulla opitaan jännityksen mukaan ottaminen liikkeeseen. Kun on opittu käyttämään jännitystä askeleessa, opetellaan (4.) jännityksen ja rentouden vaihtelu. Se tehdään vaihtamalla jälleen mielikuvaa nilkkojen ja polvien välissä olevaksi kumipalloksi (sulkeutuva voima) ja nilkkojen ympärillä olevaksi kuminauhaksi (avautuva voima). Näin edeten askeleista tulee eläviä ja voimakkaita ja nopea askel vastaa fa-litä.

Kävimme leirillä läpi edellä kuvatulla tavalla yi quanin yksin tehtävien harjoitusten perusteet. Jos emme koskaan testaa tekniikkaamme tai seisomisemme rakennetta parin kanssa, emme voi tietää, teemmekö perusharjoitteitakaan oikein. Siksi tui-shou –harjoitukset ovat yi quanissa aivan olennaisia. Ilman siinä tapahtuvaa testausta voimamme voi olla tyhjää ja taitomme vain kuvittelua. Yhtenä päivänä emme tänne asti ehtineet, mutta ehkä se on sitten seuraavan leirin aihe.

Blog image







Asahi III - hidas liike, hiljainen mieliAsahi

Posted by Timo Klemola Wed, March 28, 2018 19:56:17

Uusin asahi-kirjani alkaa olla valmis. Vielä pitää ottaa kuvat ja löytää kustantaja. Tuo prosessi saattaa vielä kestää vuoden verran, mutta suurin työ on nyt takana. Alla kirjan johdanto, josta selviää kirjan sisältö, joka tuskin enää paljon muutuu.


Johdanto

Tämä kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia käsitteleville kirjoilleni: Asahi – tietoisen liikkeen taito (Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä perustuu kolmeen liikesarjaan, joista kahta ensimmäistä käsittelin perusteellisesti edellä mainituissa kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan. Kuvaan kirjan ensimmäisessä luvussa jokaisen liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa tarkastelen liikettä aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet. Sen jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin, jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa. Kolmanneksi osiossa mieli mukaan, annan vinkkejä, miten voi paremmin pitää huomion suunnattuna liikkeiden yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, missä keskitytään erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi, kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle yhden tai useamman liikevariaation. Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään perusliikettä, mutta tuovat mukanaan harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat myös analysoimaan asahin liikkeitä ja osoittavat kohti asahin luoviakin liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden kohdista, mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja viimeiseksi olen kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, jonka avulla asahin harrastaja voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä tasoista. Asahi ei ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja harjoituksen myötä jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa harrastajalleen terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja voimantuottoon liittyviä taitoja.

Kirjan toisessa luvussa palaan asahin liikeperiaatteisiin. Olen käsitellyt niitä kaikkia jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt annan jokaiseen periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin liittyvät liikesarjat toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin sarjat, antavat mallin ja muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo opetella ja kerrata. Ilman näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista asahi kadottaa luonteensa ja muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä luvussa ajatellut erityisesti asahin opettajia, joilla on haastava tehtävä opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin puolin helpolta, mutta jonka oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi ei ole vain fyysisten liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden terveysvaikutukset, vaan se on taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon hyvään linjaukseen ja kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen liittyviä periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä syntyy asahin liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden saumattomasta yhteydestä. Tämä luku antaa erityisesti asahin ohjaajille työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja omaksumiseen, mutta myös edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä oman asahi-taitonsa kehittämiseen.

Kolmannessa luvussa keskityn asahiin tietoisen liikkeen näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon aistimisen avulla huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin vanhoihin joogan, qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja filosofisen viitekehyksen siitä, mihin tällainen kokonaisvaltainen kehon ja mielen harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen ja itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii aina ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Tässä kirjassa näkökulmani on tekninen. Annan tässä luvussa useita konkreettisia tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen vivahteisiin.

Tietoiseen liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa, joita kumpaakin käsittelen tässä luvussa. Ne ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja (2) liikkeen sisäinen kontrolli. Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme liikkeen tuntemusta liikeradan jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon ”kinestesia” on ikään kuin kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä ja pienempiä yksityiskohtia. Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen erittäin mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä. Liikkeen sisäisellä kontrollilla tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan hallitusti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee eteenpäin automaattisesti. Tästä automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään pois. Tarkoituksena on löytää eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai tahdonvoima, jolla liikettä ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä vaatii liikkeen radikaalia hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista suuntaamista. Kyseessä on eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen yhtäaikaisen ponnistuksen ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen liike toimii harjoituksena jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti kehomielen yhteyttä.

Neljännessä luvussa käsittelen voima- ja kunto-asahia. Kirjassani Asahi –tietoisen liikkeen taito, sen neljännessä luvussa käsittelin jo voima-asahin periaatteita. Kuvaan tässä luvussa tarkemmin Syvä-asahin kunto-sarjan ja anna sille myös variaatiosarjan. Kunto-asahissa ajatus on, että asahin liikkeitä voi tehdä myös niin dynaamisesti, että syke nousee peruskuntotasolle. Kuntosarjan voi tehdä esimerkiksi puolessa tunnissa niin, että syke pysyy koko tämän ajan peruskuntotasolla. Käytännössä se tarkoittaa syketason vaihtelua noin välillä 110 – 130. Kuntosarja nostaa sykettä, mutta vahvistaa myös jalkoja, koska monissa liikkeissä sykkeen nosto syntyy siitä, että liikkeessä käydään kyykyssä. Kyykyn syvyyden voi säädellä omien voimien mukaan. Annan tässä luvussa ohjaajille myös muutaman esimerkin siitä, miten voima- ja kunto-asahi-tunnin voi rakentaa.

Kirjassani Asahi II – syväsukellus kehomieleen kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä tuolilla istuen. Vein sarjan myös netin YouTube-palveluun. Sarjaa käytetään paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä olevan kirjan viidennessä luvussa annan tavan, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä lattialla maaten tai vaihtoehtoisesti vuoteessa. Liikesarjalla on monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos jalkavoimaa ei ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus paikallaan jatkaa tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan tuolilla. Voimme joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen, se ei tarkoita, että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan tekemine voi olla liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai liikekokonaisuuden, mitä pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin perussarjan liikkeistä sellaisia variaatioita, että ne soveltuvat maaten tehtäviksi. Myös asahin ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja haluaa teettää joitakin liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa tähän malliesimerkkejä.

Kuudennessa luvussa annan ohjaajille vinkkejä, miten voi rakentaa mielenkiintoisen ja monipuolisen asahi-tunnin. Luvusta saavat vinkkejä myös sellaiset aktiiviset ja kokeneet asahin harrastajat, jotka haluavat ohjata asahin perusteita esimerkiksi työpaikoillaan työtovereilleen. Asahi on rekisteröity tuotemerkki ja kaupallisia ryhmiä voivat ohjata vain koulutetut asahi-ohjaajat. Mikään ei kuitenkaan estä kokeneiden asahin harrastajien vetämästä esimerkiksi työpaikoillaan taukoliikuntatuokioita. Asahi perustuu liikesarjoihin, jolloin mikä tahansa asahi-tunti voi aina koostua niistä. Joskus on hyvä idea irrottaa liikesarjoista esimerkiksi kolmen liikkeen ”moduuleja” ja koostaa niiden avulla harjoitus, joka kohdistuu eniten vaikkapa niska-hartiaseutuun. Toimistotyöläisille tällaisten lyhyidenkin liikekokonaisuuksien tekeminen päivittäin työpäivän lomassa olisi erityisen tärkeää. Jatkuva istuva työ jumittaa helposti niska-hartiaseudun ja selän.

Seitsemännen luvun nimi on ”Asahin tie ja taito”. Nostan siinä esiin yleisiä teemoja siitä, millaista on asahi-taidon harjoittaminen. Kuvaan asahia somaattisena menetelmänä ja selitän, miten asahi liityy sellaisiin idän liikeperinteisiin, joissa taitoa harjoitellaan erilaisten muotojen avulla. Japanilaiset käyttävät tästä käsitettä kata, kiinalaiset käsitettä quan. Asahissakin liikkeiden ja liikesarjojen samana pysyvä muoto mahdollistaa liikkeiden ja niiden harjoittamisen syvällisen ymmärryksen. Jos liikkeet aina vaihtuvat, niiden tarkoitusta on vaikea ymmärtää.

Olen laittanut asahin kaikki perussarjat nettiin YouTube-kanavalleni, josta asahin harrastajat voivat helposti katsoa mallisuorituksen. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi on kymmenessä vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais- ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan kiinnostuneita suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla terveydenhuollon alueilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa, kivunhoidossa, mielenterveystyössä, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen. Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien käsissä.


Blog image







Asahi ja työergonomiaAsahi

Posted by Timo Klemola Wed, March 21, 2018 12:04:44

Lyhyt huomio asahista ja työergonomiasta

Ergonomia on laaja käsite, joka liittyy siihen, miten ihminen voi työskennellä erilaisissa olosuhteissa ja vuorovaikutuksissa erilaisten välineiden kanssa mahdollisimman turvallisesti ja terveyttään ja hyvinvointiaan ylläpitäen. Työssä syntyy helposti erilaisia vammoja ja rasitustiloja, jos työvälineet tai työtilat ovat työhön epäsopivia tai jos työtä tehdään väärissä työasennoissa tai vääriä liikeratoja noudattaen. Ergonomiassa etsitään siis työasentojen, työliikkeiden, työvälineiden ja työympäristön yhteensovittamista niin, että työskentely voi tapahtua turvallisesti ja terveellisesti. Jos nämä edellytykset toteutuvat, myös työn tehokkuus voi parantua.

Jos ajatellaan asahia ergonomian kannalta, se liittyy silloin työasentoihin ja työliikkeisiin. Ergonomian kannalta voidaan myös ajatella, että työn ohessa tehty taukoliikunta lisää ihmisen kykyä suorittaa työnsä turvallisesti ja terveellisesti. Asahissa opettelemme kehon hyvää pystyasentoa ja sen hyvää linjausta niin, että voimme tuoda tämän taidon myös muihin arjen askareisiin kuten istumiseen, kävelemiseen, nostamiseen jne. Samoin opettelemme voiman tuottoa koko kehosta. Yleinen virheemme on, että käytämme voimaa vain käsillämme, kun voisimme ottaa voiman myös jaloista ja vartalosta. Asahi opettaa meille siis työergonomian kannalta keskeisiä kehon asennon ja liikkumisen periaatteita.

Ergonomiaoppaat tunnistavat hyvän pystylinjauksen merkityksen, mutta eivät tunnista sitä, että tätä periaatetta voidaan ja pitää harjoitella, jotta siitä tulisi automaattinen tapa kantaa kehoa ja työskennellä keholla. Sama pätee voimantuottoon. Tunnistetaan kyllä, miten esimerkiksi nostoissa pitää säilyttää pystylinjaus ja ottaa voima jaloista, mutta sitä, että tätäkin periaatetta voidaan harjoitella yksinkertaisten voimisteluliikkeiden yhteydessä, ei yleensä tunnisteta.

Yleinen ajatus näyttää olevan, että työntekijälle voidaan opettaa oikeat asennot ja työn liikeradat ja niitä pitää sitten pystyä heti noudattamaan. Ajatellaan, että ergonomisissa periaatteissa kyse on tiedosta, joka voidaan siirtää helposti kirjan tai päivän koulutuksen avulla. Ei siis huomata sitä, että kyse on taidosta, joka vaatii pitkäaikaista harjoitusta ja toistoa, että siitä tulisi automaattista. Koko harjoittelun ideaa ei näytä ergonomiaoppaista löytyvän. Tiedon ja taidon eron tunnistaminen näyttää olevan yleisemminkin kulttuurissamme hukassa. Monesti kuvittelemme tietävämme asian, vaikka emme taidakaan sitä.

Asahi tarjoaa monipuolisen kehoa avaavan ja voimistavan menetelmän, ikään kuin alustan, minkä avulla on helppo harjoitella kehon käytön ergonomian kannalta keskeisiä taitoja. Samalla asahi antaa helpon taukoliikuntamenetelmän, joka auttaa palauttamaan kehon ja mielen (kehomielen) työn rasituksista. Koska asahia voi harjoitella koska tahansa ja missä vain, mitään välineitä ei tarvita ja liikkeet tehdään yleensä pystyasennossa, asahi on mitä parhain ergonomisia periaatteita opettava liikuntamuoto.

Blog image











Muutama lyhyt huomio taidon opettamisestaMuut

Posted by Timo Klemola Thu, November 30, 2017 13:21:58

Taidon opettaminen ei ole vain taidon siirtämistä. On tietysti iso työ, että oppii ensin kopioimaan taidon niin, että pystyy siirtämään sen seuraavalle sukupolvelle, mutta tämä taidon taso on taitojen opettamisessa vasta ensimmäinen vaihe. Japanilaisessa perinteessä erotetaan kolme taidon vaihetta: su, ha ja ri. Su tarkoittaa muodon kopioimista mahdollisimman tarkasti, ha tarkoittaa muodon soveltamista oman kehomielen ominaisuuksiin, vahvuuksiin, taipumuksiin, jolloin muotoa voi muuttaa. Kolmas vaihe ri tarkoittaa muodosta irtaantumista, jolloin taito toteutuu täysin vapaasti. Tämän kolmivaiheisen prosessin ajatellaan kestävän ihmisen koko eliniän, vaikka harjoitus olisi aloitettu jo nuorena.

Olen itse opettanut erilaisia taitoja lähtien karatesta sieltä 1970-luvun alusta päätyen asahiin, jonka kehitimme noin kymmenen vuotta sitten. Tämän pian 50-vuotta kestäneen matkan varrella olen oppinut taidon opettamisesta muutaman yleisen asian, joita pidän tärkeinä. Ensimmäinen niistä on ”opiskelemalla ja tutkimalla opettaminen”.

Tarkoitan tällä sitä, että opettaja on aina myös oppilas ja tässä mielessä opettajaa ei ole. Harjoittelu on aina yhdessä opiskelua oppilaiden kanssa. Taidot (taitojen ja taiteiden tiet, jap. do) ovat loputtomia ja opettajat ja oppilaat kulkevat samaa tietä, vaikka katsovatkin sen maisemia ehkä hieman eri kohdasta. Jos tie on loputon, se tarkoittaa, että se ei lopu koskaan. Taito ei ole koskaan loppuun opittu. Silloin myös opettajan auktoriteetti rakentuu hänen oman harjoittelunsa ja taitonsa varaan. Siksi olen aina korostanut, että opettajan on harjoiteltava enemmän kuin oppilaansa. Rankka vaatimus, mutta vain se takaa seuraavan tärkeän kohdan, joka tuntuu ehkä itsestään selvältä, mutta ei sitä ole: ”Opettajalla on oltava jotain opetettavaa, jotakin sanottavaa”.

Muistan yliopistolla, kun olin filosofian assistenttina kymmenen vuotta, opiskelijoiden joskus kyselleen, miksi assistentti ei opeta. No, virkaani ei kuulunut varsinaista opetusvelvollisuutta, mutta suurin osa assistenteista opetti silti ja nostivat siitä tuntiopetuskorvauksen. Miksi en opettanut? Koska en kokenut, että minulla olisi ollut mitään sanottavaa. Pidin vain muutaman luennon niistä liikunnan ja kehollisuuden filosofian teemoista, joista tein tutkimusta, mutta muuten en halunnut opettaa. Tietysti yliopistossa suurin osa opetusta on perinteen siirtämistä sukupolvelta toiselle, filosofiassakin, mutta erityisesti filosofiassa olen aina kokenut, että jos aukaisee suunsa, pitäisi olla jotain sanottavaakin, että ei riitä se, että vain toistaa sitä, mitä on ajateltu. Se toteutuu harvoin akateemisessakaan maailmassa.

Itämaisten taitojen opettamisessa nämä periaatteet ovat suuri ongelma. Olen kokenut sen koko elämäni ajan käytännössä kaikissa lajeissa, mitä olen opettanut. Erityisesti japanilaisissa taidoissa omaan ajatteluun ei kannusteta, yleensä ottaen sitä ei sallita. Vaaditaan, että seurataan taidon ja erityisesti taitoon liittyvän tyylin tarkkoja muotoja. Viitaten tuohon, mitä edellä kerroin taidon kolmesta tasosta, niin japanilaiset ajattelevat yleisesti, että länsimaiset voivat oppia vain taidon ensimmäisen tason, mutta eivät missään nimessä viimeistä. Vain japanilaiset voivat ymmärtää taitojensa syvimmän tason ja länsimaisia sinne ei edes päästetä. Tämä aiheuttaa monia ilmiöitä. Kirjallisuutta löytyy jo nykyään aiheesta paljon.

Itse havahduin harjoiteltuani karatea noin 35 vuotta ja opetettuani sitä jo yli 30 vuotta, että japanilaiset opettajat eivät olleen opettaneet meille länsimaalaisille edes harjoittamamme tyylin peruskäsitteitä ja perusharjoitusmuotoja lainkaan. Harjoittelimme eräänlaista vesitettyä, länsimaistettua ja kilpaurheiluun sovellettua karatea. Tosin, samaa tekivät monet japanilaiset itsekin. Ymmärrettyäni tämän masennuin ensin, mutta sitten suivaannuin ja päätin kirjoittaa näistä harjoituksista kirjan ja julkaista se englanniksi netissä, jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kokemaan samaa. Niin sitten teinkin.

Tutkimalla opettamiseen liittyy myös, että ei sitouduta yhden opettajan tai valmentajan opettamisen tai tekemisen tapaan. Varsinkin kun puhumme vanhoista taidoista, ne ovat erittäin rikkaita muodoiltaan, periaatteiltaan, historialtaan ja opetustavoiltaan. Yksi opettaja opettaa vain omaa näkemystään taidosta. Jos haluaa oppia taitoa syvemmin, on tutkittava perinnettä laajemmin. On kaivettava esiin kaikki materiaali, mitä on mahdollista löytää. Vain siten voi vertailla ja ymmärtää sitä perinnettä tai perinteen linjaa, mitä itse opiskelee. Tällainen perusteellinen tutkimus astuu kuvaan, kun omaa perinnettä on harjoitettu ehkä kymmenkunta vuotta, jolloin perusasiat alkavat olla kunnossa. Ilman tällaista tutkimusmatkaa päätyy vain kopioimaan omaa opettajaansa.

Olen yrittänyt tutkia koko kehomielelläni kaikkia niitä taitoja, mitä olen myös harjoittanut ja opettanut: karatesta taijin, yi quanin ja zenin kautta asahiin. Tätä tutkimustyötä olen myös yrittänyt jakaa muille kaikissa näihin taitoihin liittyvissä kirjoissani. Työ on edelleen kesken, mutta jotakin olen saanut siitä kiteytettyä Syvä-asahiin, johon viime vuosina olen eniten panostanut.



Blog image



Samaanien matkassa 12Muut

Posted by Timo Klemola Mon, November 06, 2017 13:08:29

Voi olla, että tämä matka ei päätykään koskaan. Kesän samaanikuvioiden ymmärtämiseksi tuli hankittua pari kirjaa myös kirjamessuilta. Tarja osti minulle joululahjaksi Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin. Anna-Leena Siikalan Suomalainen samanismi on vielä kesken. Sen seuraksi ostin messuilta hänen toisen kirjansa Itämerensuomalaisten mytologia. Nyt olen Pulkkisen kirjaa lukenut kolmanneksen ja on todettava, että mielenkiintoista on ollut. Suomalainen mielenmaisema avautuu uudella tavalla.

Erityisen mielenkiintoista on ollut lukea Pulkkisen kirjasta, miten suomalaiset ovat ajatelleet, että ihmisellä on kaksi tai kolme sielua. Pulkkinen kutsuu niitä ruumissieluksi, vapaasieluksi ja haltijasieluksi. Ruumissielua on kutsuttu myös henkisieluksi. Kyseessä oli elämää ylläpitävä voima, eräänlainen elämänvoima. Itselleni tuli yllätyksenä, että suomalainen kansaperinne tuntee saman käsitteen kuin kiinalaiset, jotka kutsuvat elämää ylläpitävää voimaa sanalla qi (ch’i) (japaniksi ki). Tämä elämänvoima on edelleen kiinalaisen lääketieteen peruskäsite. Suomalaisillekin se merkitsi jotakin, jonka poistuessa ruumista ruumis kuolee. Sitä on kutsuttu myös henkisieluksi. Kuollut ruumis on hengetön. Kun henki lähtee, ihminen kuolee. Henki lähtee ihmisestä viimeisessä henkäyksessä. Pulkkinen kirjoittaa, että ”se ei ollut luonteeltaan persoonallinen ’olento’ vaan todellakin eräänlainen elämänvoima.”

Seuraava Pulkkisen huomautus oli vielä jännittävämpi. Pulkkinen kirjoittaa: ”Sukukansat ovat käyttäneet siitä samakantaisia ilmaisuja, kuten hing eestissä tai jen marissa. Useammin ruumissielua on sukukielissä kuitenkin tarkoittanut suomen löyly-sanalle sukua oleva ilmaisu (lievla pohjoissaamessa, lol komissa, lul udmurtissa, lili tai lele mansissa, lil hantissa tai lélek unkarissa). Muinaissuomalaiset ovat siten saattaneet nimittää ruumissielua myös löylyksi.”

Tästä tulee mieleen monta asiaa. Muistan kerran, kun istuimme yi quan opettajani Zhang Changwangin kanssa suomalaisen saunan löylyissä ja totesin hänelle leikilläni, että eiväthän suomalaiset mitään seisomisharjoitusta (zhan zhuang) tarvitse, hehän oppivat tuntemaan qin saunassa. Zhang ei huumorilleni lämmennyt ja oli sitä mieltä, että kyllä seisomistakin tarvitaan. Mutta nyt tajuan selkeämmin, että ajatukseni ei ollut ollenkaan outo, päinvastoin. Löyly nostaa esiin kehon lämmön, sen sisältä huokuvan elinvoiman. Saunassa voi tuntea kehon lämpimän sykkeen. Kiinalaiset kutsuvat tätä herkistyneessä kehotietoisuudessa esiin nousevaa kokemusta qiksi. He nostavat sen esiin usein liikunnan avulla. Suomalaiset tuntevat saman kokemuksen löylyn ansiosta. Ei ole mikään ihme, että löylyn esiin nostamaa kokemusta, kehon sykkivää elinvoimaa, on kutsuttu myös samalla nimellä. Ulkoisen lämmön ja sisäisen lämmön ero onkin tavallaan illuusio. Löylyä ovat kummatkin.

Toinen yllättävä ja kiehtova tieto oli Pulkkisen kuvaus ”vapaasielusta”, joka kantoi ihmisen yksilöllistä persoonaa, lähinnä suomalaisten käsitys tämän sielun jälleensyntymisestä. Suomalaisilla on ollut usko, että sielut voivat syntyä uudelleen oman sukunsa parissa niin kauan kuin muisto heistä on tallella. Aika hieno käsitys, johon en myöskään ollut aiemmin törmännyt. Tämä sielu tuli ja meni aika vapaasti, häipyi ruumiista mm. unen aikana. Siksi ihmistä ei pitänyt liian äkisti herättää, että matkoilla oleva sielu ehtisi palata ruumiiseen.

Haltijasieluksi kutsuttiin ihmisen hyvinvointia ylläpitävää ulottuvuutta, jota saatettiin kutsua nimillä hahmo, haamu tai aave. Haltijan poistuminen saattoi aiheuttaa ihmisen sairastumisen. Haltia saattoi näyttäytyä myös kaksoisolentona, etiäisenä. Etiäisistä Pulkkinen toteaa, että ”etiäisilmiö on ollut saamelaisilla tunnetumpi kuin suomalaisten parissa, ja se on saamelaisilla yhä elävää perinnettä (pohjoissaamen ovdasas, edelläkävijä)."

Hauskasti Pulkkinen toteaa, miten suomalaisten usko erilaisiin maahisiin, kanssaeläjiin, haltijoihin ym. alkoi vähentyä sitä mukaan, kun maatalous koneellistui, eikä vähiten, kun sähkövalot maaseudullakin alkoivat lisääntyä.


Blog image













Tarinoita asahin taustasta, osa 2Asahi

Posted by Timo Klemola Fri, November 03, 2017 11:45:42

”Niska-hartia –osio. 1. Hartianpyöritys. Hartian pyörittäminen tai itse asiassa minkä kehon osan tahansa pyörittäminen koko kehon liikemekaniikalla oli asia, jota olin paljon harjoitellut taijin yhteydessä. Erityisesti chen-tyylin nk. ”silk reeling excersice” (chan si gong) on tämän harjoituksen taustalla.”

On hartian pyöritystä ja hartian pyöritystä.

Muistan yhden leirin Jalamon Ilpon salilta Turusta, missä eräs kiinalainen opettaja pyysi minua näyttämään vähän taiji-liikesarjani alkua. Aika taisi olla 90-luvun puolta väliä. Leiri oli muistaakseni karate-leiri, mutta opettaja oli sekä karaten että Yang-tyylin taijin opettaja. Tein työtä käskettyäni ja näytin muutaman liikkeen. Hänen kommenttinsa oli jäätävä: ”This is not taiji, this is taiji-mechanics.” Olin kuitenkin aika tyytyväinen hänen kommenttiinsa, koska tuolloin pyrin kovasti ymmärtämään juuri taijin mekaniikkaa, ja se näkyi läpi. Kokenut taijin tekijä pystyy toteuttamaan taijin mekaaniset periaatteet niin pieninä ja sisäisinä, että niitä on miltei mahdoton havaita. Tämä on myös se syy, miksi niitä on myös niin vaikea oppia, varsinkin kun kiinalaisessa opetustavassa ei paljon selitetä, vain tehdään.

90-luvulla saattoi jo netistä löytää artikkeleita monista taijihin liittyvistä teemoista. Silloin tosin ei ollut Googlea, käytettiin Alta Vistaa ja muita hakukoneita. Löysin netin kautta Mike Sigmanin ja hänen taijin mekaniikkaa käsittelevät artikkelinsa. Ne olivat tuohon aikaan poikkeuksellisia. Niissä Sigman pyrki avaamaan kiinalaisia käsitteitä länsimaisen mekaniikan ja fysiikan avulla. Erityisesti hän pyrki selittämään taijissa keskeistä ”peng” –käsitettä kehoon kohdistuvien voimien ja niiden suuntaa kuvaavien vektorien avulla. Hän kuvasi, miten parin työntövoima otetaan vastaan manipuloimalla hänen voimansa vektorien suuntaa ja ohjaamalla ne oman kehon kautta jaloista maahan. Tuohon aikaan tämä oli radikaalia, koska kiinalaiset eivät koskaan selittäneet käsitteitään näin. Yleensäkään he eivät selittäneet, vaan näyttivät. Minua Sigmanin analyysit auttoivat paljon ymmärtämään koko kehon liikemekaniikkaa, mitä taijissa ja itse asiassa muissakin kamppailutaidoissa pyrittiin toteuttamaan. Koko 90-luvun pyrin ymmärtämään kiinalaisiin ja japanilaisiin kamppailutaitoihin liittyvää mekaniikkaa ja voimantuottoa ja kirjoitin teemasta paljon. Zen-karate –kirjassani käsittelin tätä teemaa karaten kannalta ja Zenshindojon Huomioita-lehteen kirjoitin useita tätä teemaa käsitteleviä artikkeleita. Sitä mukaan kun aloin asia ymmärtämään pyrin sitä myös opettamaan. Pidin tuohon aikaan paljon parin päivän mittaisia ”sisäisen voiman mekaniikkaa” käsitteleviä leirejä kamppailutaitojen harrastajille.

Jossain vaiheessa hakeuduin myös yhdelle Mike Sigmanin leirille, jonka hän piti Lontoossa. Jos oikein muistan, siellä teimme myös chen-tyylin ”silk reeling” (chan si gong) –harjoituksia. Peng-linja piti oppia säilyttämään liikkeen joka pisteen aikana. Liike saattoi olla käden, hartian tai vaikka lonkkanivelen pyöritys. Ideana oli että jos pari työntää pyöritysliikkeen aikana sinua, niin opit pitämään hänen voimansa maahan suunnattuna ympyräliikkeen jokaisesta pisteestä. Samalla opit ottamaan koko kehon voiman maasta asti liikkeen jokaiseen pisteeseen. Tällä idealla asahinkin hartianpyöritys tulisi tehdä.

”Silk reeling” tarkoittaa silkkilangan kelausta tai puolausta silkkitoukan kotelosta. Silkkilanka on hyvin ohutta, jolloin liikkeen pitää olla tasaista ja jatkuvaa ilman pysähdyksiä, jotta lanka ei katkeaisi. Tällaista pitäisi olla myös taijin/ asahin liikkeen. Samalla liikkeen tulee olla koko kehon liikettä jaloista vartalon kautta käsiin.

Itseltäni meni kymmenkunta vuotta harjoitusta ja tutkimusta, että opin tämän liikkumisen tavan. Koko tämä ”sisäisen voiman mekaniikka” löytyy nyt asahin liikkeiden taustalta. Nyt puhun ”kokemuksellisesta biomekaniikasta”, millä tarkoitan samaa asiaa, mutta korostan asian kokemuksellista luonnetta. Tätäkään asahin periaatetta ei tulisi ottaa liian kevyesti. Hartiaakin voi pyörittää siis monella tavalla.


Blog image

”Simpukkaliike. Kehitin sen avautumisen ja sulkeutumisen taidon opettamiseksi. Zen-karate -kirjassani yritin opettaa tätä avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikkaa karateihmisille.”

Tämä on oikeastaan jatkoa tuohon edelliseen tarinaan. Taijin ”klassikoissa” todetaan, että ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Muistan joskus 90-luvun lopussa kysyneeni Zhangilta, yi quan –opettajaltamme, miten avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet kuvaavat yi quania. En enää tarkasti muista hänen vastaustaan, mutta idean muistan: siinä on kaikki. Kaikkien kamppailutaitojen perusmekaniikka voidaan kiteyttää noihin käsitteisiin. Se tarkoittaa silloin sitä, että jos ei ymmärrä avautumisen ja sulkeutumisen periaatteita, ei myöskään ymmärrä koko kehon liikkeen mekaniikkaa.

Mutta jotta voidaan sanoa, että jokin liike on avautuva tai sulkeutuva, pitää ymmärtää, mikä avautuu ja mikä sulkeutuu. Pitää olla mielessä malli, johon nämä käsitteet liittyvät. Olen kirjoittanut tästä asahi- kirjoissani ja esimerkiksi blogi-sarjassani ”Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka” . Koska ihmisen keho on niin monimutkainen, malleja voi olla monia. Itse käytän sekä ”kolmen jousen mallia” että ”vipuvarsimallia”. [Ks. blogi.] Toisen mallin avulla on helpompi selittää joitain liikkeitä kuin toisen. Asian tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että kehon kolme ”jousta” voivat olla yhtä aikaa erilaisessa liikkeessä: yksi jousi voi avautua samalla kun kaksi muuta jousta sulkeutuvat jne.

Kehitin simpukkaliikkeen yhdenlaiseksi avautumisen ja sulkeutumisen periaatteiden malliksi. Nyt jälkikäteen pitää todeta, että taisin tehdä siitä liian monimutkaisen, koska liikkeessä käsien ja selän sulkeutuminen ja avautuminen ovat selkeitä, mutta käsien liike voidaan tehdä monella erilaisella avautumisen ja sulkeutumisen idealla. Toisaalta se ei haittaa, vaan antaa tekijälle mahdollisuuden tiedostaa vielä tarkemmin käsien liikkeiden vaiheita. Teimme tämän liikkeen asahin alkuaikoina aika pystystä, siis vajoamis- ja sulkeutumisvaiheessa emme menneet kovin alas. Itse teen nykyään liikkeen laajempana ja vajoan syvään alas, jotta jalatkin saavat liikkeessä hyvän voimaharjoituksen. Jos liikkeen tekee lyhyempänä, on mahdollista antaa kaikkien jousien avautua ja sulkeutua yhtä aikaa.

Tähän vielä lopuksi vähän googlaamista vaativa asahi-koan: sulkeutuminen = fleksio + adduktio + sisärotaatio; avautuminen = ekstensio + abduktio + ulkorotaatio.


Blog image



”Päänkääntö. Tämä on suoraan ba-duan-jin –sarjan liike.”

Perustin asahin ensimmäisen sarjan ensimmäisen suunnitelman kiinalaiseen ba-duan-jin – liikesarjaan. Olin oppinut sen zen-opettajani Engaku Tainon Italian Orvietossa sijaitsevassa zen-luostarissa, kuten olen jo kertonut. Ba-duan jin on yksi Kiinan tunnetuimmista qigongin muodoista. Kiinassa on satoja qigong-koulukuntia, jotka jakautuvat karkeasti kolmeen luokkaan harjoituksen päämäärän mukaan. On olemassa terveydellisiä, kamppailutaitoihin liittyviä ja uskontoihin liittyviä qigongin muotoja tai koulukuntia. Ba-duan-jin on tyypillinen terveysharjoitus, vaikka siinä onkin joitakin kamppailullisia ulottuvuuksia. Tainon kanssa teimme sitä zen-harjoituksena eli puhtaasti liikemeditaationa.

Ba-duan-jin tarkoittaa ”kahdeksaa brokadia” eli kauniisti kirjailtua silkkikangasta. Liikkeitä sarjassa on siis kahdeksan. Kyseessä on erittäin vanha harjoitus. Ensimmäiset maininnat siitä löytyvät jo 1100-luvulta. Koska kyseessä on jo noin 1000 vuotta vanha harjoitus, siitä on olemassa lukemattomia versioita. Jokaisesta liikkeestä on huimasti erilaisia variaatioita.

Kirjoitin kirjan ”Taiji – liikettä hiljaisuudessa, hiljaisuutta liikkeessä” vuonna 1989. Esittelin siinä taijin 24-askeleen liikesarjan, mutta myös Tainolta oppimani version ba-duan-jin –liikesarjasta. Teimme sitä taiji-tunneilla ja opetin sen myös karateoppilailleni. En saanut kaikkia kahdeksaa ba-duan-jinin liikettä asahin perusliikesarjaan, koska muut asahin työryhmän jäsenistä (Ilpo, Ykä ja Keijo) pitivät liikkeitä liian vaikeina, mutta neljä nykyisistä asahin perussarjan liikkeista ovat siitä peräisin, joista yksi on tämä päänkääntöliike.

Kyseessä on neljäs ba-duan-jinin liike ”Käännä pääsi ja katso taakse.” Alkuperäinen liike ei sisällä jalkojen ja selän avautuvia ja sulkeutuvia liikkeitä. Lisäsin ne siihen, jotta liike noudattaisi ”sisäisen voiman mekaniikkaa”. Pään kiertovenytykseen ja käsien ja vartalon venytykseen tuli luonnollisesti ojentuva ja avautuva liike. Tästä loogisesti seurasi, että välivaihe on sulkeutuva ja vajoava. Alun perin opetin ja tein tämän liikkeen kädet niin kuin olin sen itse oppinut Tainolta, jolloin kädet nousevat ylös käden sisäsyrjät, siis peukalon puoleiset syrjät ylöspäin ja laskevat kämmenet alaspäin. Muut rupesivat tekemään sitä samalla käsien liikkeellä kuin teimme hengityksen lyhyen tasausliikkeen. Ero oli pieni ja annoin olla.

Löysin netistä liikkeelle nimeksi myös ”Viisas pöllö kääntää päänsä ja katsoo taakse.” Tästä muistui mieleeni eräs asahi-ohjaajien koulutus, missä eräs osallistuja kertoi lähteneensä edellisestä koulutuksesta kotiinsa autolla ja hän oli matkalla huomannut, miten niska oli täysin vapaa ja pää kääntyi kuin pöllöllä. Tämä olisi varmaan ”asahia autoilijoille” –sarjan perusliike.


Blog image



”Selkäosio. 1. Kierto ja työntö. Alkuperäisessä suunnitelmassani simpukkaliike oli ainoa selkäliike. Päätimme, että jokaisessa osiossa on kolme liikettä, joten piti miettiä kolme selkäliikettä. Ensimmäiseksi liikkeeksi tuli Ilpon jostakin hänen qigong-sarjastaan poimima liike. Alun perin siihen liittyi kierron lisäksi sivutaivutus taakse, kun pallo työnnettiin yläviistoon taakse. Yhtäaikainen takataivutus ja kierto eivät ole terveellisiä selälle ja liikettä muutettiin niin, että jätettiin takataivutus pois. 2. Sivutaivutus ja 3. Pallon kierto. Nämä tulivat ba-duan-gin liikesarjan yhdestä monimutkaisesta liikkeestä, joka päätettiin jakaa kahtia: sivutaivutukseen ja pallon kiertoon. Alkuperäisessä ba-duan-gin liikkeessä sivutaivutus tehdään kurottamalla vuorotellen kumpaakin kättä korkealle ylös. Siitä muodostui sivutaivutus. Pallon kiertoliike on sama kun osa tästä ba-duan-gin liikkeestä.”

Käsittelen tässä kaikki selkäliikkeet yhdessä nipussa, koska ensimmäisen liikkeen historiallista taustaa en tunne. Ilpo ehdotti tätä liikettä ja se muistaakseni perustui johonkin Ilpon oppimaan qigong-sarjaan, jota en tarkemmin muista. Kaksi seuraavaa selkäliikettä, selän sivutaivutus ja selän kierto tulivat Tainolta oppimastani ba-duan-jinin liikkeestä. Kyseessä oli ba-tuan-jinin kuudes liike ”Ojenna kätesi maata kohti ja tartu varpaisiin.” Liike sellaisena kuin sen esittelin oli työryhmän mukaan liian vaikea ja päädyimme jakamaan sen kahtia: sivutaivutukseen ja vartalon kiertoon. Olen liittänyt alkuperäisen käsien ylöskurottamisliikkeen asahin tuoliversion selkäsarjaan. Teimme aikoja sitten myös asahin ”toimistoversion”, jossa selän sivutaivutus tehdään myös näin eli vuorotellen ylös kurottaen ja kylkeä venyttäen. Napataan omena korkean puun oksasta.


Blog image

Asahin taustaa, osa 17

”Tasapaino-osio. 1. Piirrä jalalla ympyrää. Alkuperäinen ehdotukseni oli yi quan –askel. 2. Noustaan päkiöille ja venytetään. Tämä liike oli taas suoraan ba-duan-jin –sarjasta. 3. Pallon nosto ja venytys. Keijo ehdotti tätä liikettä. Hän oli tehnyt sitä tai vastaavaa jo aiemmin karaten yhteydessä.”

Tämä tarina läheneekin sitten loppuaan. Olemme jo asahin perussarjan viimeisessä osiossa, joka koostuu kahdesta tasapainoliikkeestä ja yhdestä venytyksestä. Alkuperäisessä suunnitelmassani asahin ensimmänen taso sisälsi kuusi erillistä osiota, joista yksi oli ”terveyskävely”. Monet kiinalaiset qigong-koulut sisältävät erilaisia askellusharjoituksia. Hidas askel on myös taijin ja yi quanin yksi perustava harjoitusmenetelmä. Kummassakin lajissa askel erotetaan yleensä omaksi harjoituksekseen ja sitä tehdään myös irrallaan muista harjoituksista ja muodoista. Hidas askel opettaa välttämättä hyvää tasapainoa ja vahvistaa jalkoja, koska siinä joutuu välttämättä seisomaan pitkiä aikoja yhdellä jalalla. Koko taijin liikesarja on jatkuvaa seisomista yhdellä jalalla, koska askellus on niin hidasta. Ehdotin asahiin myös tällaista askelharjoitusta. Koska asahista tuli lopulta paikallaan tehtävä liikekokonaisuus, liikkuva askeltaminen ei siihen soveltunut. Ehdotinkin tilalle yi quanin ideaa paikallaan tehtävästä askeleesta, missä otetaan askel, mutta palautetaan jalka saman tien sivukautta takaisin, jolloin tuloksena on jalan ympyräliike. Liikkeessä kädet ovat sivuilla ja pitävät kiinni ikään kuin kaiteista. Keijon ajatuksesta lisäsimme liikkeeseen käsien ympyräliikkeen ja liike oli valmis.

Toinen tasapainoliike, päkiöille nousu, tuli jälleen ehdottamastani ba-duan-jin –sarjasta. Ilpo ehdotti liikkeen alkuun keinahdusta kantapäille, joka otettiin mukaan ja liike oli valmis. Kolmas liike, venytys, oli Keijon ehdotus. Otimme siihen mukaan pallon noston ensimmäisestä selkäliikkeestä ja sen perään Keijon karate-harjoituksissaan käyttämän askeleen ja venytyksen. Näin tämäkin liike oli sitten valmis.

Liikesarja päätyy seisomiseen kannatellen palloa vatsan edessä. Alkuperäinen ehdotukseni oli, että ensimmäisen tason sarja päättyisi seisomiseen wu-chi-asennossa, mikä on esimerkiksi taijin perusseisonta ja myös oma qigong-menetelmänsä, wu-chi qigong. Toiselle tasolle suunnitelmiini oli kuvattu seisominen pallo vatsan edessä, niin kuin teemme yi quanissa. Viimeisen laajan hengitysliikkeen jälkeen oli kuitenkin luontevaa jäädä siitä kannattelemaan suoraan palloa vatsan edessä, jolloin pallon kannattelu siirtyi perussarjan viimeiseksi liikkeeksi.

Nyt kun olen alkanut pitämään asahin jatko-koulutuksissa mm. ”Asahi ja tietoisuustaidot” päivää, niin oli mielenkiintoista löytää aivan ensimmäisestä asahi-suunnitelmastani (11.12.2004) viimeisenä kohtana otsikko ”Istu alas ja kuuntele kehoasi ja mieltäsi”. Suunnitelmaan olen kirjoittanut tälle kohtaa: ” Sisältää hengitysharjoituksia, mielen keskittämisen harjoituksia ja kehon kuuntelemisen harjoituksia: 1. Laske hengityksiä; 2. Laske vain joka toinen hengitys; 3. Kuuntele hengitystä; 4. Kuuntele kehon lämpöä ja elinvoimaa.” Eli suhteellisen normaalit zazenin ohjeet.


Blog image