Huomioita

Huomioita

Kiitos

KehotietoisuusPosted by Timo Klemola Thu, May 27, 2010 12:07:29

Pitkäaikainen työskentely yliopistolla jättää jälkensä. Olen huomannut, että en osaa kertoa edes vitsiä laittamatta siihen alaviitettä. On pakko kertoa, mistä se on peräisin tai keneltä olen sen kuullut. Niin kuin nytkin. Tämä ei ole vitsi vaan Leonard Cohenilta peräisin oleva kielikuva siitä, miten istumiskokemusta voisi kuvata... vähän muokattuna.

Viljelystä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Kun viljelemme hengitystämme, viljelemme kehotietoisuuttamme. Istutamme siemenen, annamme sille ravintoa ja pyrimme kasvattamaan itsellemme tietoisen kehon. Ravitsemme jokaista soluamme ja opetamme sen sanomaan yhden sanan: kiitos.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post23

Mielikuvista

KehotietoisuusPosted by Timo Klemola Thu, March 25, 2010 11:32:46

Käytämme paljon mielikuva yi quanissa, kannattelemme kuviteltuja paperipalloja tai venyttelemme mielessämme kuminauhoja. Kaikki yi quanin harrastajat tuntevat mielikuvan voiman, kokemuksen, missä mielikuva alkaa muuttua todella lihaksi, kehon kokemukseksi siitä, mitä kuvitellaan. Tai eivät kaikki. Tämä on yksi olennainen kynnys, josta on osattava kulkea yli. Jos harjoittelee mielikuvilla niin, että ei näe mielikuvan ja tahdon voiman yhteyttä, voi olla että mielikuva ei koskaan muutu lihaksi. Silloin edistymistäkään ei paljon tapahdu. Tahto on mielenkiintoinen voima. Se on jotakin, joka on sekä mielessä, että kehossa – oikeastaan: kehomielessä. Yi quanin nimikin pitäisi ehkä kääntää ”tahdon nyrkkeilyksi” eikä ”mielen nyrkkeilyksi”. On siis osattava yhdistää mielikuvaan tahdon elementti. Ei siis että kuvitellaan, että esimerkiksi venytetään kuminauhaa, vaan venytetään sitä todella tahdon voimaa käyttäen.

Lännessä mielikuvaharjoittelua käyttävät mm. huippu-urheilijat, tanssijat ja NLP-terapeutit. Sitä soisi käytettävän enemmän, koska mielikuvaharjoittelun voima on kiistaton. Erityisesti se toimii, kun pyrimme sen avulla muuttamaan syvään juurtuneita liiketottumuksiamme ja tapojamme, miten kannamme kehoamme erilaisissa vähemmän optimaalisissa asennoissa. Mielikuvan kautta pyrimme vaikuttamaan suoraan niihin sisäisiin skeemoihimme, neuromotorisiin malleihimme, jotka ovat toimintamme taustalla. Tanssin puolella tunnetaan ideokinesis –niminen menetelmä, joka perustuu viime vuosisadan alkupuolella vaikuttaneen Mabel Toddin ajatuksiin. Hän kirjoitti jo vuonna 1937 The Thinking Body –nimisen kirjan, jossa hän kertoo käsityksensä siitä, miten nimenomaan mielikuvaharjoitusten kautta voimme muuttaa liiketottumuksiamme. Hän esittää kirjassaan kehon optimaalisen asennon mallin ja menetelmän, miten sitä voidaan lähestyä. Hänen ajatuksiaan ja metodiaan kehittivät sitten hänen oppilaansa, erityisesti Lulu Sweigard ja Barbara Clark, jotka toivat menetelmän tanssijoiden tietoisuuteen.

On mielenkiintoista, miten samaan aikaan, kun Todd kehitteli Yhdysvalloissa ajatuksiaan mielikuvan käytöstä kehon optimaalisen asennon harjoittamisessa, Kiinassa Wang Xiang Zhai kehitti yi quan –menetelmää, joka perustuu nimenomaan mielikuvan käyttöön. Wangin menetelmän perusasentoja olivat seisominen, istuminen, makaaminen ja käveleminen – aivan kuin Toddinkin. Olen viime kuukaudet työskennellyt intensiivisesti ja vertaillut näitä menetelmiä kehitellessäni kehotietoisuuden koulutusohjelmaani. Yi quanissa ei yleensä käytetä tarkkoja anatomisia mielikuvia, vaan mielikuvat liittyvät voiman suuntiin ja ne sijoitetaan usein kehon ulkopuolelle. Ne saattavat olla myös hyvin abstrakteja. On mielenkiintoista, miten esimerkiksi Barbara Clarkin mielikuvien käyttö hänen eri kirjoissaan kehittyy lopuksi hyvinkin abstraktiin suuntaan.  Toisaalta esimerkiksi Sweigard kehitti kehon yhdeksää voiman linjaa kuvaavan mallin, jolla on paljon yhteneväisyyttä Wang Xiang Zhain ajattelun kanssa. On hienoa huomata, miten yi quan –harjoituskokemukseni on alkanut muuttua, kuin olen alkanut käyttää harjoituksessa enemmän hyväksi tarkkoja anatomisia mielikuvia. Luurangon mielikuva on hyvä esimerkki tästä. Sen käyttö syventää heti rentouden kokemusta. ”Luurankoharjoituksesta”  onkin tullut yksi suosikeistani.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post16

Ja vielä kehotietoisuudesta

KehotietoisuusPosted by Timo Klemola Fri, February 26, 2010 15:24:01
On olemassa koko joukko erilaisia ”kehoterapioita” tai ”somaattisia menetelmiä”. On Aleksander -tekniikkaa, Feldenkreis-menetelmää, Rosen-terapiaa, erilaisia Release-menetelmiä jne. Niihin kaikkiin liittyy ajatus siitä, että emme käytä kehoamme parhaalla tavalla, vaan kehomme on täynnä erilaisia jännitystiloja, jotka sitten vaikuttavat sekä liikkumisemme vapauteen että mielemme ja kehomme terveyteen. Näin varmaan onkin. Ainoa ongelma, jos sitä ongelmaksi voi sanoa, näissä menetelmissä on se, että ne on piilotettu asiantuntijuuden taakse. Jos haluat opiskella näitä taitoja, sinun on usein mentävä yksityisvastaanotolle. Näin ei tarvitsisi olla. Kuvioon liittyy myös eräänlainen mystifioinnin perinne: asiantuntijat myös haluavat uskotella, että heidän taitonsa ovat jotenkin ihmeellisiä ja erityisen vaikeita hallita. 

Kyse on kuitenkin kohtuullisen yksinkertaisista taidoista, joissa opetellaan kehon optimaalisia asentoja ja käyttötapoja. Tämä vaatii tietysti harjoitusta ja kehontietoisuuden herkistämistä. Hyvä esimerkki on keskilinjan hallinta. Jos ihminen oppii hahmottamaan kehonsa keskilinjan ja kannattelemaan kehoaan sen avulla pystyssä asennossa, siitä saatava arjen hyöty voi olla suuri. Kun opitaan kannattelmaan päätä niin, että se asettuu luontevasti keskilinjan jatkeelle, päästään usein eroon erilaisista niska- ja hartiaseudun vaivoista, joiden syy on ollut se, että pään painopiste on jatkuvasti asettunut väärään kohtaan. Tällaiseen tottumukseen voidaan vaikuttaa tehokkaasti erilaisten mielikuvaharjoitteiden avulla, joista keskilinjan mielikuva ja siihen liittyvät kuva optimaalisesta kehon pystyasennosta on tärkeä.

Nyt voidaan kysyä, missä näitä taitoja tulisi ja voitaisi opettaa niin, että mahdollisimman monet ihmiset saisivat niistä hyödyn, eikä vain maksukykyinen eliitti? Vastaus on: luonnollisesti terveysliikunnan yhteydessä. Mutta tässä kohtaamme ongelman, jota olemme asahi-projektin piirissä pyrkineet ratkaisemaan: meillä ei ole terveysliikunnan muotoja, joissa edes kiinnitettäisiin huomiota tällaisiin asioihin. Kehon optimaalinen käyttö ja sen kautta ergonomia on helppo ottaa mukaan liikuntaharjoitteisiin, jos niin halutaan. Näin olemme tehneet asahissa. Harjoittelemme asahissa kehon keskilinjan tunnistamista ja hallintaa, optimaalista asentoa nostotilanteissa, koko kehon käyttöä voiman tuotossa, kineettisen ketjun tiedostamista jaloista selän kautta kohti käsiä jne. 

Uudessa kehotietoisuuden harjoitusohjelmassani tulen menemään vielä pidemmälle. Otan siinä esiin monia kehon tasapainomekanismeja, joita voimme harjoittaa, herätellä ja herkistellä. Aluksi kehoa on ”avattava” tietyin harjoituksin, sen keskeiset liikkuvat, rakenteelliset osat on tasapainotettava suhteessa toisiinsa, jolloin keho alkaa tasapainottaa itse itseään, etsimään optimaalista asentoa, jolloin kehon rakenteellinen voima alkaa kasvaa esiin. Sekä liike että mielikuva ovat tässä työskentelyssä keskiössä. Hengitystilan avaaminen ja erityisesti koetun hengitystilan tutkiminen on myös olennainen osa tätä prosessia. Kun mukaan otetaan hengitys ja tietoinen liike, ei mieltäkään voi sulkea harjoituksen ulkopuolelle, jolloin välttämättä päädytään eräänlaiseen kehomielen integraatio-harjoitukseen. 

Harjoitusohjelman nimi on vielä työn alla. Mielessäni on käväissyt monia ehdotuksia: ”psyko-fyysinen integraatio”, ”kehomielen integraatio”, ”hengittävä keho” jne. Myös ”fysiofilosofian” käsitteellä olen leikkinyt paljon mielessäni. Harjoitusohjelmaan liittyy välttämättä mielen harjoittaminen, koska ei ole olemasssa mieltä ilman kehoa ja kehotietoisuus on se paikka, jossa keho ja mieli kokemuksessamme kohtaavat. Mutta tässä pudotaan syvälle filosofiaan. ”Fysiofilosofia” haluaisi sanoa, että kyseessä on todellinen kehollinen filosofia, jossa ei lähdetä liikkeelle ajattelusta tai siitä, mitä muut ovat ajatelleet kuten yleensä filosofiassa. Tässä lähdetään liikkeelle oikeasti kehosta, siitä miten peruskamppailumme elämässä on kamppailua painovoimaa vastaan. Tapa, miten vastaamme tähän painovoiman haasteeseen kehollamme ja pystyasennollamme, on ensimmäinen haasteemme. Kehon nostaminen pystyyn ja keskilinjaan on perustava eksistentiaalinen haaste. Tämä ei tapahdu ilman tahtoa. (Kaikki ihmiset, joilla on kokemusta masennuksesta, tietävät tämän.) Tahto tietoisuuden ensimmäisena aktina tulee siinä välttämättä harjoituksen kohteeksi. Tästä avautuu koko tietoisuuden problematiikka, havainto todellisuudesta: sekä ympäristöstä että itsestämme jne. Eli tässä vaiheessa olemme pudonneet jo syvälle tietoisuustaitojen eksistenssifilosofisiin syövereihin.

Mutta näitä taitoja, olivat ne sitten kehon tai mielen taitoja, ei pidä jättää pelkästään ”eksperteille”. Me voimme kaikki harjoitella niitä ja oppia, ottaa askel kerrallaan eteenpäin tällä omalaatuisella ihmisenä olemisen tiellä.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post14

Kehotietoisuudesta, juuresta ja vähän muusta

KehotietoisuusPosted by Timo Klemola Fri, February 12, 2010 10:54:22

Olen tässä yhden miehen firmassani työskennellyt viime kuukaudet intensiivisesti kehitysosastollani. Työn alla on kehotietoisuuden koulutusohjelma. Konsepti on ollut jo pitkään selvä, ongelma on lähinnä materiaalin laajuus. Menen tässä kehotietoisuuskonseptissa huomattavasti pidemmälle kuin asahissa. 
Olen ikäni työskennellyt oman kehotietoisuuteni parissa erilaisten idän menetelmien kautta. Karate sellaisena kuin sitä itse aloin harrastaa 1970 oli hyvin ulkoista. Vasta tutustuttuani taijihin ja tietysti zazeniin eli zenin perusharjoitteluun, kehotietoisuuden merkitys harjoituksen kohteen alkoi minulle hiljalleen paljastua. Ehkä kuitenkin tärkein harjoitukseni on ollut yi quan, jota olen säännöllisesti tehnyt 1990-luvun alkupuolelta asti. Yi quanissa pääasiassa vain seistään erilaisissa asennoissa. Hiljalleen liikekin tulee kuvioon mukaan, mutta pääasiallinen harjoitus on aina seisominen. Seisominen mahdollistaa erittäin hienovaraisen kehotietoisuuden tutkimisen. Itse asiassa on mahdotonta seistä tunti tai kaksi samassa asennossa, jos ei ole oppinut, mitä tarkoitetaan kehon optimaalisella rentoudella, koko kehon voimalla jne. Kaikkia näitä lähestytään kuuntelemalla tarkasti kehon aistimuksia. Yi quanissa oppilas joutuu käymään läpi hyvin erikoisen prosessin, jossa hän löytää yhä pienempiä ja pienempiä vivahteita kehonsa tietoisuudesta. Samalla kehittyy tietoisuus kehon optimaalisesta rakenteesta, jossa voimaa voidaan tuottaa mahdollisimman vähäisen lihasponnistuksen avulla. Kaikki tämä on äärmmäisen mielenkiintoista kehotietoisuuden kannalta. Tietysti myös säännöllinen taijin harjoittaminen tuottaa vastaavaa kehotietoisuutta. Myös asahin kautta tämä on mahdollista.

Asahin ohjaajakoulutuksissa olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat harjoittaneet mitä erilaisempia kehotietoisuuden kehittämiseen tähtääviä menetelmiä. Samoin myös taijin ja yi quanin puolella. Muistan kerran varmaan joskus 20 vuotta sitten erääseen yliopistolla pitämään taiji-harjoitukseen tuli opiskelija, joka oli harjoitellut taijita itsekseen jo jonkin aikaa. Hän totesi yksikantaan, että hän osaa kyllä liikesarjan jo tosi hyvin, koska hän tuntee ”energian” virtaukset kehossaan. Kun sitten katsoin hänen liikkumistaan, siinä ei ollut oikeastaan vielä mitään taijille luonteenomaisia piirteitä, ei liikkeen juurta, ei koko kehon liikettä jne. 

Tämä tuli mieleeni siksi, että voimme helposti huijata itseämme tällaisissa asioissa. Ihminen voi harjoittaa kehotietoisuuttaan ja tulla siinä hyvinkin sensitiiviseksi, mutta tämä ei tarkoita välttämättä vielä mitään liikkeen tai liikkumisen taidon kannalta. Herkistynyt kehotietoisuus ei tuo automaattisesti vapaata, juurtuvaa tai koko kehon liikettä. Samoin kuin urheilu tai liikkuminen sinänsä ei tuo mukanaan kehotietoisuutta. Kaikkia näitä asioita on harjoiteltava tietoisesti, ne ovat kaikki erillisiä taitoja, jotka voivat yhdistyä, mutta eivät tee sitä itsestään. Esimerkiksi liike, jota taijissa tai yi quanisssa tavoitellaan ei kehity, vaikka kuinka harjoittelisi kehotietoisuuttaan selällään maaten, istuen tai kävellen. Esimerkiksi liikkeen ”juurtuminen” maahan viittaa kiinalaisissa taidoissa kahteen asiaan: ensinnäkin se viittaa sellaiseen koko kehon liikkeeseen, jossa voima tulee jaloista ja virtaa sieltä selän kautta käsiin. Liikkeen kineettinen ketju on silloin tietoinen ja voiman tuotto tehdään tietoisesti tätä ketjua kuunnellen. Juurtuminen tarkoittaa tämän ketjun kulkemista toiseen suntaan. Jos kaveri työntää minua kädestä, juurtuminen tarkoittaa hänen voimansa ohjaamista kosketuspinnasta selän kautta maahan. Tämä vaatii paljon tietyn tyyppistä harjoittelua eikä synny itsestään vain kehoa kuunnellen. Sekaannusta aiheuttaa helposti se, että taidot, joista puhun, edellyttävät hienovaraista kehon kuuntelua, siis kehotietoisuutta ja kehittävät sitä. Ne siis kulkevat käsi kädessä. Mutta tätä juurtumista ei opita, jos sitä ei harjoitella parin kanssa niin, että pari jatkuvasti testaa, miten pystyt kuljettamaan hänen voimansa kehoasi pitkin maahan. Ilman tällaista pariharjoitusta sitä ei käsitttääkseni voi oppia. 

Mielestäni yksi puute monissa kehitietoisuuteen liittyvissä harjoituksissa on juuri tämä testauksen puuttuminen, eräänlainen kontrollin puuttuminen. Jos puhutaan vain sisäisistä kokemuksista ja pidetään niitä taitoina, oma mieli tekee itselle helposti kepposen. Voidaan puhua juuresta, kun opitaan aistimaan kehon painopistettä jalkapohjissa, mutta tämä ”juuri” on eri, kuin mitä taijissa, yi quanissa ja muissa kamppailutaidoissa sillä tarkoitetaan. Jos joku puhuu juuresta samassa mielessä kuin taijissa siitä puhutaan, niin pyydä että saat työntää häntä kevyesti rinnasta. Anna hänen ensin ottaa lyhyt, parin jalkaterän mittainen asento. Jos hän on harjoitellut oikeasti taijin/ yi quanin juurta, hän antaa sinun työntää itseään rinnasta tai eteen taivutetusta kädestä, ja huomaat, että häntä on mahdotonta saada työnnettyä pois tästä asennosta. 

No … tämä nyt juuresta ja kehotietoisuudesta. Palaan myöhmmin tarkemmin siihen, mitä kaikkea omassa kehotietoisuuden koulutusohjelmassani tulee olemaan … ainakin vähän parin kanssa testaamista :)




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post13
« Previous