Huomioita

Huomioita

Sinitiaista katsellessa

ZenPosted by Timo Klemola Thu, December 09, 2010 11:00:05

Pierre Hadot’n kirja ”Mitä on antiikin filosofia” lopulta lopussa. Lukiessani kirjaa mietin koko ajan, miten lähellä antiikin filosofia on ollut buddhalaista ajattelua. Miltei kaikki ”henkiset harjoitukset”, mitä Hadot kuvaa kirjassaan antiikissa harjoitetun, löytyvät myös buddhalaisesta perinteestä – edelleen elävinä tosin. Toinen ajatus, mikä lukiessa koko ajan tulee mieleen on, miten kauaksi akateeminen filosofia on ajautunut siitä, miten filosofia on antiikissa ymmärretty. Hadot tosin kuvaa kirjassaan myös niitä pieniä juonteita, joissa alkuperäinen ajatus filosofiasta on elänyt meidän päiviimme asti.

Me lähdemme tekstistä, puhumme filosofiasta ja kommentoimme ja tutkimme vanhoja tekstejä. Hadot osoittaa, miten tämä tekstien kommentointi tuli tavaksi filosofiassa jo hellenistisellä ajalla. Mutta silloinkaan ajattelua ei tehty vain ajattelun vuoksi, vaan lähtökohtana oli elämäntavan valinta ja filosofian harjoittaminen, johon tekstit viittasivat.

Antiikissa filosofian harjoittamisessa oli vielä neljä selkeää ja toisiinsa liittyvää tasoa, jotka edelleen ovat elinvoimaisia esimerkiksi buddhalaisessa filosofiassa. (1) Aluksi piti tehdä eksistentiaalinen valinta ryhtyä harjoittamaan filosofiaa. Motiivina tähän oli halu kasvattaa itseään, jonkinlainen pyrkimys kohti itsensä tuntemista ja erityisesti: itsensä muuttamista. Tässä tilanteessa tuleva filosofi saattoi kierrellä ja kuunnella eri filosofikoulujen opettajia ja verrata heidän sanomaansa ja valita itselleen läheisin näkökulma. (2) Valittuaan koulun oppilas pääsi sisään eräänlaiseen harjoitusohjelmaan. Hadot’n kirjassa pääasiassa keskitytään näiden harjoitusohjelmien kuvaamiseen: oli omantunnon tutkiskelua, kuoleman kohtaamisen harjoittelua, itsen laajentamista maailmankaikkeuteen, avaruudellisen näkökulman ottamista jne. Keskeistä opetuksessa oli myös dialogi, argumenttien ja vasta-argumenttien esittäminen. Useissa kouluissa keskeiset opetukset oli kiteytetty aforistisiksi lauseiksi, jotka oli helppo muistaa ja opetella ulkoa. Näitä lauseita myös mietiskeltiin tavalla, joka on nykyään tuttu esimerkiksi zenin koan-harjoituksista.

Harjoitukset johtivat oppilasta syventyvään (3) kokemukseen koulun perusopetuksista. Vasta tämän jälkeen tulee kuvaan (4) teksti ja puhe. Se on silloin tämän kokemuksen ilmaisua, filosofista diskurssia, joka perustuu eksistentiaaliseen elämänvalintaan, saa substanssinsa harjoitusten syventämästä kokemuksesta ja pyrkii ilmaisemaan ja selkeyttämään tätä koko prosessia.

Missä menemme nyt? Tuleva filosofian opiskelija saattaa kyllä olla eksistentiaalisen valinnan edessä, toivoa jopa siihen apua yliopistofilosofiasta, mutta mitä hän yliopistossa kohtaa: pelkän filosofisen puheen. Niin kuin kerran eräs filosofian professori totesi uusille opiskelijoille: ”Me emme tutki täällä hyvää elämää, vaan hyvän elämän käsitettä.” Tähän on tietysti monet historialliset syynsä, joita Hadot myös lyhyesti kirjassaan käsittelee. Keskiajalla filosofia ajautui teologian palvelukseen, myöhemmin tieteen. Toimiessaan tieteen palvelijana filosofia ei jätä paljoa sijaa filosofin eksistentiaalisille valinnoille – ainakin jos haluaa filosofiallaan elää.

No … onhan toki edelleen filosofeja, jotka tekevät näitä valintoja, mutta he miltei poikkeuksetta joutuvat valitsemaan elämän yliopistojen ulkopuolella.

Tällaisia mietteitä nyt … omia valintoja pohdiskellessa. – Pakkanen on lauhtunut ja lintulaudalla on hiljaista, päivystämässä vain yksi sinitiainen.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post36

... syksy ... syksy ...

ZenPosted by Timo Klemola Mon, October 25, 2010 11:24:24



  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post30

... istuvat ja katsovat kuuta ...

ZenPosted by Timo Klemola Sat, October 02, 2010 10:40:59


  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post28

Tanssii hirvien kanssa

ZenPosted by Timo Klemola Sun, September 19, 2010 21:13:17


  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post26

Maestron konsertissa

ZenPosted by Timo Klemola Wed, August 11, 2010 10:59:15



Maestron konsertti oli uskomattoman vaikuttava! Kuva on muuten otettu vga-tason kännykällä (joilla siis sai kuvata) aivan takanurkasta noin sadan metrin päästä. 

  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post25

Zazeniä tekevät sammakot

ZenPosted by Timo Klemola Thu, May 13, 2010 20:56:48

Zenshinjin zen-luostarissa Italiassa on tapana aina elokuun viikon kestävän sesshinin jälkeen kirjoittaa runoja. Taino antaa runoon yhden säkeen ja oppilaat täydentävät sen ympärille runon. Runot sitten luetaan sesshinin päätösillallisella. Tämä tuli mieleeni kun kuvasin tänään sammakoita. Muistan yhden elokuun sesshinin, jossa kirjoitin omaan runooni säkeen, jossa kuvasin zazenissa istujia sammakoiksi. Jostain syystä oma runoni ei ollut edes ainoa sammakkoruno. Ajatus varmaan syntyi siitä, miltä zazenissä jalat ristissä istuva joukko näytti elokuun kuun valaisemassa yössä. Pysty vartalo ja siitä sivuille ojentuvat polvet muistuttivat elävästi sammakoita, joilla on usein tapana muutenkin istuskella zazenissä. Tässä yksi, joka tosin ei istu, mutta muuten vaan on.


  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post22

Lyhyt huomautus käsitteistä

ZenPosted by Timo Klemola Fri, November 06, 2009 15:07:39
Olin viisitoista vuotias, kun aloin karaten harrastamisen. Heti ensimmäisessä harjoituksessa opettajamme istutti meidät lattialle kantapäidemme päälle ja antoi ohjeeksi, että vain istutaan ja tarkkaillaan hengitystä. Tämä oli nimeltään mokuso-harjoitus ja se tehtiin seiza-asennossa. Tämä oli vuonna 1970. Siitä lähtien olen istuskellut ja tarkkaillut hengitystäni – aluksi karateharjoituksissa, sitten hiljalleen muutoinkin. Emme tietenkään ymmärtäneet tuolloin mitään, miksi ja mitä harjoittelimme. Edelleen monet budo-lajien harjoitukset alkavat ja päättyvät tällaisella hiljaisella hengitykseen keskittymisen tuokioilla ja edelleen monet tekevät harjoitusta ymmärtämättä, miksi ja mitä harjoitellaan. 

Vasta vuosien jälkeen itsellenikin alkoi selvitä, mitä ja miksi teemme. Opettajani kirjahyllystä löysin Alan Wattsin kirjan Zen. Se oli ensimmäinen kosketukseni zeniin ja jonkinlainen ensimmäinen portti, josta astuin zen-harjoitusta kuvaavaan käsitteiden maailmaan. Paljon myöhemmin opin, että Watts ei itse ollut harjoittanut zeniä lainkaan vaan kirjoitti niin kuin monesti on tapana, käyttäen muita lähteitä. Hänen lähteensä oli T.D. Suzuki, jonka kirjoihin seuraavaksi tutustuin. Luin vielä paljon kirjoja zenistä ennen kuin löysin oman opettajani Engaku Tainon ja sain kosketuksen varsinaiseen Rinzai-zenin harjoittamiseen. Tainolta opin sitten myös kiipeilemään kallioilla ja talojen seinissä.

Harjoittaessani sitten zenin perinteessä opin pian, että kaikki lukemani kirjat antoivat väärän kuvan koko harjoituksesta. Itse asiassa hyvin harvoissa kirjoissa kuvattiin itse harjoittamisen prosessia. Esimerkiksi Suzukin kirjat olivat oikeastaan skolaarisia tutkimuksia joistakin zenin käsitteistä ja teksteistä. Kirjat zenistä sortuvat miltei poikkeuksetta siihen, mitä itse opissa varoitetaan: syömästä ruokalistaa ruuan sijaan. Mutta tälle ei oikein voi mitään. On pakko puhua käsitteillä jos haluaa sanoa jotain. Jos haluaisi välttää virheen, minkä käsitteet välttämättä tuovat, joutuisi pysymään hiljaa, ja silloin ei saisi sanottua mitään. Tarkoitan siis virhettä, jossa sekoitamme käsitteemme ja todellisuuden, jota ne pyrkivät kuvaamaan.

Käsitteet ovat outoja. Niiden avulla pyrimme kuvaamaan todellisuutta, mutta mitä oikeasti saamme, kun teemme näin: monasti peitämme itse todellisuuden näkyvistä. Muistan erään filosofian professorin todenneen uusille opiskelijoille, että yliopstossa emme tutki hyvää elämää vaan hyvän elämän käsitettä. Niinpä niin. Zenissä yritämme välttää tätä: että tutkisimme vain käsitteitä ja niiden välisiä suhteita.

Käsitteet (1) kuvaavavat todellisuutta ja paljastavat sitä meille, mutta ne myös (2) peittävät todellisuutta näkyvistämme. Käsitteet myös (3) luovat itse omaa todellisuuttaan ja ne voivat jopa (4) puhua meille. Ei ihme, että zenissä pyritään läpivalaisemaan myös kielen luonnetta ja oppilaan ja opettajan kommunikaatio perustuu usein sanattomaan kieleen. Käyttäessään kieltä, joka on ei-kieltä, zenin oppilas joutuu konkreettisesti kohtaamaan kielen rajoitukset ja kielen luonteen yleensä.

Monasti harjoituksessa tilanne on kuin munkki Koygenin tarinassa. Kerron sen tässä. Tämä on kuuluisa zenin koan, harjoituksen teema. Koan-kokoelma Mumonkanin viides koan kuuluu näin:

”Kyogen sanoi: "Zen on kuin mies, joka riippuu jyrkänteen yllä puunoksasta hampaillaan. Hänen kätensä eivät yletä oksaan eivätkä jalat saa otetta oksanhaarasta. Ja puun alla joku kysyy häneltä: 'Miksi Bodhidharma tuli Intiasta Kiinaan?' Jos puussa riippuva mies ei vastaa, hän epäonnistuu. Jos hän vastaa, hän putoaa ja paiskautuu hengiltä. Mitä hänen pitäisi tehdä?"

Mumonin kommentti: Sellaisen jyrkänteen yllä kaunopuheisuus ei auta. Vaikka olisit opetellut ulkoa kaikki sutrat, et voi käyttää niitä. Kun pystyt antamaan oikean vastauksen, astut uudelle tielle, joka johtaa elämään, vaikka mennyt tiesi olisi johtanut kuolemaan. Mutta jos et kykene vastaamaan, elä niin kauan, että voit kysäistä asiaa Buddha Maitreyalta.

Mumonin runo:

Kyogen on tosi typerys
levittäessään tuota minuuden tappavaa myrkkyä,
joka tukkii oppilaiden suut
ja saa kyyneleet virtaamaan heidän kuolleista silmistään.”


Tätä juttua lukiessa tekisi kyllä mieli sanoa, että Mumon oli tosi typerys levittäessän tätä juttua Kyogenista niin, että mekin joudumme sitä pähkäilemään vielä tuhat vuotta näiden tapahtumien jälkeenkin. Hänkin olisi voinut pitää suunsa kiinni ja opetella tekemään kipin ilman käsiä. Kippi, kiintopyörähdys ja kaarihyppäys alas. Minulle ainakin tämä rekkisarja opetettiin jo keskikoulussa.

Jos nyt mietit, miten tässä näin kävi, miten tähän päädyttiin, niin olet käsitteittesi koukussa … niin kuin me kaikki.


  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post11
« Previous