Huomioita

Huomioita

Lyhyt huomio elementeistä, mielikuvista ja yi quanin harjoittamisesta

Yi quanPosted by Timo Klemola Tue, December 18, 2018 12:15:01

Sain taas hyvän kokemuksen siitä, miten hienoa on opettaa taitoja, koska opettaessa voi oppia itse uutta. Pidin viikonvaiheessa päivän koulutuksen asahi-ohjaajille teemasta ”Asahi ja kiinalaiset somaattiset menetelmät”. Kävimme siinä läpi joitakin asahin taustalta löytyviä qigong-harjoituksia kuten baduanjin, yijinjing ja taiji-mestari Huangin viisi rentousliikettä. Pidin myös teorialuennon kiinalaisten perinteisten menetelmien tausta-ajattelusta. Olennaista tässä nyt esiin nostamani teeman kannalta on, miten vanha kiinalainen ajattelu, esimerkiksi yin-yang –teoria ja viiden elementin teoria ovat vuosituhansia vanhoja primitiivisen ihmisen yrityksiä selittää todellisuutta. Kaikki tällaiset mallit ovat esitieteellisiä yrityksiä ymmärtää sitä maailmaa, minkä ihminen ympärillään kohtaa. Hän huomaa, että ympäristö muuttuu vuoden kierrossa, hän huomaa, että kaikki mikä on elävää, kuolee lopulta jne. Näistä havainnoista hän sitten yrittää muodostaa yleisemmän todellisuutta kuvaavan teorian eli havainto muuttuu teoriaksi. Viiden elementin teoria on tästä hyvä esimerkki. Primitiivinen ihminen kohtaa ympäristössään vettä, tuulta, sadetta, hän kaivaa maata ja kerää polttopuuta. Kun hän sitten haluaa kuvat sitä, mistä todellisuus koostuu, kun hän haluaa kiteyttää kokemuksensa teoriaksi, hän kuvaa samat elementit, syntyy elementtiteoria. Kiinalaiset kuvasivat viisi elementtiä: vesi, puu, tuli, maa ja metalli. Edelleen elementtejä tutkiessaan, hän huomaa, että lisäämällä puita tuleen tulen voima kiihtyy ja lisäämällä tuleen vettä, tuli sammuu. Hän tekee samankaltaisia havaintoja muidenkin elementtien suhteen. Hän huomaa, että tuli sulattaa metallia, kun lisää vettä puiden juurelle niin ne kiihdyttävät kasvuaan jne. Näin syntyy uuden tason teoria elementtien välisistä suhteista, jota kiinalaiset kuvaavat viiden elementin ”vahvistavaksi ja rajoittavaksi kierroksi”. Tämä muutosta kuvaava teoria laajeni Kiinassa kattamaan koko elämän kirjon astrologiasta lääketieteeseen ja vaikkapa arkkitehtuuriin ja ruokakulttuuriin asti. Kyse on siis primitiivisen kulttuurin esitieteellisestä maailmankuvasta ja siihen liittyvästä mallista.

Vastaava maailmankuva löytyy myös Kreikan antiikista. Aristoteles kuvasi kuun alisen maailman koostuvan neljästä peruselementistä: maa, vesi, ilma ja tuli. Viidennestä elementistä koostuvat taivaankappaleet. Elementit voivat muuttua toisikseen, jos niiden sisäiset ominaisuudet muuttuvat tarpeeksi. Emme kuitenkaan enää ajattele näin, koska tieteellinen maailmankuvamme on antanut tarkemman kuvan maailman rakenteesta.

Usein törmää siihen, että esimerkiksi kiinalaista lääketiedettä opiskelevat tai käyttävät ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että vanhassa kiinalaisessa elementtiteoriassa tai vastaavissa teorioissa on jotain sellaista vanhaa viisautta, minkä me olemme kadottaneet tai emme ole koskaan edes löytäneet. Vaikka kysymys on monimutkainen, niin yleisesti ottaen voisi sanoa, että ei ole. Kuten edellä yritin lyhyesti sanoa, kun puhutaan elementeistä tai yin-yang –teoriasta tai vastaavista, kyse on primitiivisestä maailmankuvasta, mitä tieteellinen maailmankatsomus ei tue.

Se, että tällaisilla teorioilla voidaan hoitaa ihmistä, jopa tuloksellisesti, perustuu toisaalle. Asia on monimutkainen tämäkin, mutta oma käsitykseni on, että vanhojen kulttuurien hoitomenetelmien mahdollinen tuloksellisuus perustuu ihmisen plastisuuteen. Ihminen sopeutuu kaikkiin menetelmiin ja teorioihin, millä häntä hänen kulttuurissaan yritetään auttaa. Ihminen on ympäristönsä. Nykyaikaisessa kognitiotieteessä käsitellään paljon sitä, miten ihmisen tietoisuus syntyy systeemisessä kokonaisuudessa. Tähän systeemiin kuuluu ihmisen hermojärjestelmä aivoineen, aistiva ja liikkuva keho sekä ympäristö. Tietoisuutta ei voi redusoida systeemin yhden osan, esimerkiksi aivojen tai hermoston, ominaisuudeksi. Tavallaan voisi sanoa, että ihminen on ympäristönsä. Ympäristö ja kulttuuri tunkeutuvat ihmisen joka soluun. Ihmistä ja ympäristöä ei yksinkertaisesti voi erottaa toisistaan. Tämä pätee silloin myös kulttuurin ihmistä hoitaviin menetelmiin. Jopa samanistiset hoitomenetelmät toimivat, koska ihminen on plastinen, ympäristöönsä sopeutuva ja ympäristönsä osa. Ihminen on siis sama asia kuin vaikkapa hänen kulttuurinsa käsitys tuloksellisesta hoidosta. Tämä näkyy länsimaisessakin kulttuurissa hyvin mm. psykoterapiassa, missä on havaittu, että hoidon onnistumisen kannalta ei ole olennaista, mikä on terapeutin teoreettinen viitekehys. Kaikki, jopa toisilleen ristiriitaiset viitekehykset toimivat, jos terapeutin ja asiakkaan suhde on toimiva. Hoidettava kyllä sopeutuu hoidon perustana olevaan teoriaan. Tässä mielessä ihminen on kulttuuriinsa sopeutuva, plastinen olento.

No, olin siis kertomassa siitä, miten tein havainnon ja jäin pohtimaan oikeastaan edellä kuvattua ilmiötä, mutta sovellettuna kiinalaisten taitojen, erityisesti yi quanin opetustapoihin. Yi quanissa korostetaan mielen ja mielikuvan tärkeyttä harjoituksen alkuna. Neuvotaan ottamaan mielikuva, jonka kanssa sitten työskennellään ja jäädään ikään kuin odottamaan, että mielikuva alkaa toimia. Yritän kuvata seuraavassa, miten tämä tapa perustuu mielestäni väärinkäsitykseen, primitiiviseen toiminnan kuvaukseen. Tätä voisi verrata edellä käsittelemääni kuvaukseen viidestä elementistä.

Tällaisen teorian ja opetusmenetelmän taustalla on mielestäni primitiivinen ihmisen toiminnan analyysi, kiinalainen käsitys siitä, miten ihmisen toiminta muodostuu. Tämä käsitys on helppo löytää monista kiinalaisten taitojen oppikirjoista. Ensin on yi eli tahto. Jotta voin työntää auton ojasta, minun on tahdottava sitä. Yi aktivoi qin, eli jotta työntö voi tapahtua pitää aktivoida kehon qi-energia. Qi-energia aktivoi sitten lihaksen, mikä tuottaa voimaa ja liikettä. Käänsin tässä yin käsitteen tahdoksi. Nykyään erityisesti yi quanissa esiintyy monia muitakin käännöksiä, kuten ”mieli”, ”intentio”, ”aikomus” jne. Kannattaa muistaa, että Xing Yi Quan, mistä yi quan on peräisin, käännetään yleensä englanniksi ”Form and Will Boxing”, missä yi on käännetty tahdoksi.

Kiinalaiset selittävät qitä mielellään sähkömagnetismin avulla. Erityisesti 1980-luvulla Kiinassa tehtiin paljon tutkimuksia, missä qihin liittyviä ilmiöitä pyrittiin ymmärtämään länsimaisen fysiikan avulla ja keskiössä oli silloin erityisesti sähkömagneettiset ilmiöt. Ilmeisesti monet qigongin ja taijin opettajat omaksuivat tämän selitystavan etsiessään perinteisten kiinalaisten käsitteille tieteellistä selitysmallia. Näistä ponnistuksista huolimatta mitään ratkaisevaa tai lopullista tieteellistä selitystä qin käsitteelle ei ole löytynyt. Hyvä esimerkki tästä selitystavasta ovat Yhdysvalloissa taijita opettavan Yang Jwing-Mingin kirjat, joissa hän selittää qin sähkömagneettisena ilmiönä. Hän on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa kiinalaisista kamppailutaidoista ja qigongin eri muodoista.

Netistäkin löytyy hänen artikkelinsa ”Generating Martial Power (Jin)”, missä hän kuvaa voiman käyttöä kamppailutaidoissa (https://legacy.ymaa.com/articles/generating-jin). Artikkelissa hän kuvaa voiman syntyvän, kuten edellä kuvasin, seuraavan ketjun tuloksena: yi -> qi -> jin. Ensin on tahto (yi), tahto herättää energian (qi) ja kun energia yhtyy lihasvoimaan (li), syntyy voima, jota ”sisäiset kamppailutaidot” kutsuvat sanalla ”jin”, eräänlainen ”kamppailuvoima”. Kuvauksen lopussa siis on ajatus qi + li = jin. Hän kirjoittaa: ”Jotta lihakset voivat aktivoitua tuottamaan voimaa, mielen on johdettava qi alueelle, missä lihasten aktivointi tapahtuu.” Ja: ”Esimerkiksi kun työnnät autoa, on ensin synnytettävä idea, silloin mielestä syntyy lähdejännite (electromotive force, EMF). Tästä lähdejännitteestä qi ohjataan lihaksiin, jotta ne aktivoituvat.” Tässä kuvauksessa yhtyvät sekä perinteinen, toiminnan primitiivinen kuvaus yi-qi-jin –ketju, että qin vaikutuksen selitys elektromagnetiikan avulla.

Kun selitämme toimintaa edellä kuvatulla tavalla perinteisillä kiinalaisilla käsitteillä kuten yi-qi-jing –ketjulla, niin syntyy monia ongelmia. Esimerkiksi yi käännetään sanoilla mieli, intentio, tahto jne. Ohjeistetaan, että ensin on yi, intentio ja keskittykää tähän intentioon esimerkiksi mielikuvan avulla. Koska ensin on mieli, ajatellaan että ensin on mielikuva, siitä sitten syntyy jotakin, liikettä, voimaa jne. Tämä perustuu edellä kuvattuun primitiiviseen kiinalaiseen toiminnan kuvaukseen. Yksi iso ongelma on myös kielemme dualistisuus. Ymmärrämme heti, että yi, koska se liittyy mieleen, on jotakin erilaista kuin keho. Kiinan kielessä näin ei ole.

Asia tulee mielestäni selvemmäksi, kun kuvaamme samaa asiaa länsimaisen termein. Lännessä puhumme tahdosta ja tahdon vaikutuksesta ihmisen toimintaan. Emme voi työntää autoa ojasta, jos emme ensin tahdo sitä ja työnnönkin aikana meidän on tavallaan tahdottava tekemistämme. Mutta voidaanko tahto irrottaa toiminnasta erilliseksi kohteeksi, mitä voidaan harjoittaa? Ei voida. Tahto ilmenee aina toiminnassa. Ei ole mitään pelkkää tahtoa. Tästä syystä esimerkiksi psykologiassa ei puhuta oikeastaan lainkaan tahdosta, pelkästään toiminnan motivaatiosta. Filosofiassa tahtoa käsitellään mielen toimintaan liittyvänä kykynä. Yksi länsimainen tahtoon viittaava kuvaustapa on puhua organismin itsesäätelykyvystä.

Ongelma on se, että puhe kiinalaisilla käsitteillä kuten yi (tahto, intentio) reifioi (esineellistää, tekee esineen kaltaiseksi) nämä käsitteet. Kielellä on tämä kyky. Kun käytämme jotain käsitettä, ajattelemme helposti, että käsitteemme viittaavat johonkin todellisuudessa olevaan esineen kaltaiseen olioon, vaikka sellaista ei ole olemassakaan. Tästä esimerkiksi yin käsitteen esineellistämisestä on konkreettisia seurauksia. Harrastajat, joita ohjeistetaan tekemään harjoituksia mielikuvan avulla kuvittelevat, että vaatimus käyttää yitä tarkoittaa harjoituksen tekemistä vain mielikuvassa. Se ei tarkoita sitä. Mielikuva on vain apuväline, jonka tarkoituksena on antaa malli tekemiselle. Eli ei tehdä vain mielikuvassa vaan tehdään oikeasti, mutta mielikuvan antaman mallin mukaan.

Kuvasin aika yksityiskohtaisesti taidon oppimista kirjassani ”Taidon filosofia”. Kuvaan siellä, miten opettaja antaa opetettavan liikkeen mallin. Opetellessani sitä, yritän matkia opettajan liikettä. Kun sitten menen kotiin ja opettaja ei ole paikalla, muistelen miten opettaja liikkeen teki. Nyt mielessäni on liikkeen muistikuva, mielikuva, liikkeen edustus eli representaatio mielessäni. Pyrin nyt tekemään liikkeen tämän mallin mukaan. En vain kuvittele tekeväni, vaan pyrin ikään kuin näkemään mielikuvastani mahdollisimman tarkasti liikkeen yksityiskohtia ja kopioimaan ne omaan liikkeeseeni. Kirjoitin silloin, että taidon oppiminen perustuu imitaatioon ja toistoon. Me matkimme mahdollisimman tarkasti opettajan mallia tai mielikuvaamme mallista.

Ei siis ole niin, että mielikuva synnyttää jotain vaan me teemme mielikuvan mukaan. Mielikuva ei synnytä liikettä, kyllä meidän on itse tehtävä liike. Annan esimerkin. Teimme viikonvaihteen seminaarissa baduanjin-liikesarjaa, missä yhdessä liikkeessä ojennetaan kädet vuorotellen ylös ja kättä venyttäen ikään kuin poimitaan omena korkealta puun oksalta. Mielikuva on siis tämä. Mutta kun annoin tällaisen mielikuvan, niin helposti näytti käyvän niin, että ihmiset ojentavat kyllä vuorotellen kätensä ylös, mutta eivät tee sormillaan omenaan tarttumisliikettä vaan vain kuvittelevat sen, vaikka tein sen malliksi. Mielikuva voittaa helposti näyttämäni mallin.

Teimme myös yijinjingin 12-liikkeen sarjan. Yhdessä liikkeessä kuvitellaan, että työnnetään edessä olevaa seinää. Annoin tämän mielikuvan ja harjoittelimme sen avulla yijinjingiin tyypillistä venyttävää voimaa. Näytin mallin, missä voima ja venytys tuodaan sormenpäihin asti. Kaikki eivät kuitenkaan saaneet tuotua voimaa sormiin. Ihmettelin tätä ja näytin, miten sormia venytetään taivuttamalla niitä taakse. Erään yi quania harrastavan osallistujan vastaus oli merkittävä. Hän totesi, että ei tämä mielikuva tuota tuollaista liikettä hänellä. Jos hän tekee noin, niin hän joutuu pakottamaan voiman sormiin. Aivan. Tämä oli todella merkittävä ja paljastava huomio. Ei mielikuva voikaan aiheuttaa venytystä sormenpäihin asti, se pitää tehdä itse. Tämä oli yi quan –harjoittelun luoma käsitys siitä, että mielikuva on jotain ensin ja toiminnasta riippumatonta, joka sitten synnyttää toiminnan, kun jään odottamaan. Ei synnytä. Sitä saa odottaa elämänsä loppuun asti ja mitään ei tapahdu. Venytys sormenpäihin asti pitää tehdä itse. Mielikuva, esimerkiksi seinä edessä, on vain apuväline, mikä yrittää antaa oikean liikkeen mallin. Malli kannattaa katsoa mahdollisimman tarkasti opettajalta, joka seisoo edessä ja matkia sitä niin hyvin kuin voi ja niin pieniä yksityiskohtia myöten kuin pystyy sillä hetkellä havaitsemaan. Tätä liikettä pitää sitten toistaa tuhansia kertoja: siis imitaatio ja toisto. Tämä on myös hyvin yleinen kiinalainen opetustapa. Jos jäät jumiin ajatukseen mielikuvasta ja yi:stä, et ehkä koskaan saa kiinni siitä, mitä harjoituksella etsitään: elastista voimaa, jännityksen ja rentouden avautuvaa ja sulkeutuvaa vaihtelua kehossa. Sen sijaan, että mietit, mitä mielikuvassa tapahtuu, pyri matkimaan tarkasti opettajan mallia. Jos opettaja toteaa, että ”tuo voima sormenpäihin asti”, se tarkoittaa vain, että katso tarkasti, miten opettaja taivuttaa sormensa kaarelle niin että jännitys lävistää jokaisen sormen. On parempi joskus katsoa tarkasti, matkia tarkasti ja keskittyä vain matkimiseen ja toistoihin. Sieltä se taito tulee.








  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post259

Yi quanin tui-shou-leiri, osa III

Yi quanPosted by Timo Klemola Tue, September 18, 2018 17:05:10

Osa III

Yi quanin tui-shou on hyvin dynaamista, liikkuvaa ja se pätee myös askelluksen suhteen. Siksi valmistautuminen tui-shouhun edellyttää, että harjoitellaan laajempaa askelvalikoimaa kuin pelkkä ”käärmeaskel”. Tutkimmekin muutamia askelkuvioita ja sitä, miten askel vapautetaan. Liikkuvuuden kannalta voidaan sanoa, että käärmeaskeleen tärkein kohta on se, missä jalat ovat yhdessä. Siitä jalka voi liikahtaa mihin suuntaan tahansa, ei vain viistosti eteen. Harjoittelimme erilaisia suunnan vaihtoja tästä pisteestä. Joskus kai parikymmentä vuotta sitten kehittelin tähän tarkoitukseen harjoituksen, missä kuljetaan edes takaisin kuviota, mikä muodostuu kahdesta päällekkäisestä salmiakista. Kyseessä on yhdenlainen kahdeksikko. Astuessaan läpi tätä kuviota ja vaihdellessaan suuntaa sen eri pisteissä tulee harjoitelluksi periaatteessa kaikki mahdolliset jalan vaihdot ja suunnat. Harjoittelimme myös ajatusta, että jokainen salmiakkikuvion kulmista voidaan ajatella tähtenä, josta jalka voi astua mihin ilmansuuntaan tahansa. Tästä pisteestä muodostuu jälleen uusi salmiakkikuvio. Salmiakkikuviosta voi helposti hahmottaa myös kolmion ja harjoitella ”kolmioaskelta”.

Harjoiteltuamme vapaata askelta siirryimme yhden käden tui-shouhun. Kädet asetetaan kontaktiin käsivarresta ja lähdetään parin kanssa piirtämään kontaktipisteellä vaakaympyrää tai paremminkin ellipsiä. Kuten edellä jo kuvasin, tässä voiman vaakaympyrässä on kaksi puolta: neutralointi ja oma voiman vapauttaminen. Kävimme nopeasti läpi keskilinjan perusliikkeet, koska ne auttavat liikkeen hahmottamisessa. Kun pari työntää kädestäni tapahtuu kolme asiaa: painoni siirtyy taakse, vajoan ja samalla kierryn keskilinjan ympäri. Eli kolme keskilinjan liikettä ovat: painonsiirto, vajoaminen ja kierto. Vaikka ne voidaan aluksi tehdä ikään kuin rautalankamallina perätysten, sujuvassa liikkeessä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Aluksi on syytä lähteä liikkeelle kevyellä kontaktilla, siis pienellä voimalla, mutta kun harjoituksen rakenne on opittu, voidaan liikkeessä käyttää enemmän voimaa. Parin voiman neutraloinnin jälkeen annan oma voimani avautuvalla työntöliikkeellä, jossa paino siirtyy eteen, vartalo hieman kiertyy ja kohoaa.

Harjoitus antaa mahdollisuuden tutkia ikään kuin hallituissa olosuhteissa monia periaatteita. Kun liike tehdään hitaasti, pari voima on helppo juurruttaa ja ohjata sivuun. Myös oman voiman vapauttamisen mekaniikkaa harjoitellaan hitaasti. Yksi keskeinen push-handsin periaate, mitä erikseen myös harjoittelimme, on oman painopisteen ja kontaktipisteen tietoinen erottaminen toisistaan. Jos haluan työntää parin pois tasapainosta, minun on ensiksi saatava liikkeelle massani. Sitä ei voi saada liikkeelle, jos pidän käsieni freimin vahvana, koska silloin painopisteeni liike välittyy heti parille työntävänä voimana, joka voi aistia ja neutraloida sen. Minun on siis pudotettava pois käsieni freimi, ja heitettävä painopisteeni liikkeelle ensin. Tässä vaiheessa liike ei saa välittyä kontaktipisteeseen. Se välitetään kontaktipisteeseen jännittämällä keho (fa-li) vasta, kuin kehon liike eteenpäin on saatu kiihtymään tarpeeksi nopeaksi. Kaikki tämä aiheuttaa sen, että jos pyrin työntämään vastustajaa pois tasapainosta, minun on itse asiassa vedettävä häntä luokseni. Suuntaamalla käsieni voiman itseni suuntaan saan massani liikkeelle eteenpäin, jonka sitten fa-lillä yhdistän koko kehon kontaktipisteisiin välittyväksi voimaksi. Tätä mekaanista periaatetta harjoitellaan aina shi-lissä, missä esimerkiksi vedessä liikutellaan lankkua ja samalla irrotetaan oman painopisteen liike lankun liikkeestä.

Kahden käden tui-shouta harjoittelimme ensin astuen eteen ja taakse käärmeaskeleen peruskuviota. Vasta sitten vapautimme askeleen. Lähestyimme sitten kahden käden vapaata tui-shouta niin, että kävin läpi teoriassa siihen liittyviä periaatteita ja sitten parit yrittivät soveltaa periaatetta käytäntöön.

1. Tui-shoun asento niin, että päkiät ovat maassa ja paino enemmän etujalalla kuin takajalalla.

2. Painopisteen käyttö: pudotus. Pudota painopistettä alas, kun tasapainosi meinaa horjua.

3. Painopisteen suhde kontaktipisteeseen. Irrota painopisteesi kontaktipisteestäsi.

4. Kontaktipisteen hallinta: Kontaktipiste on vipuvarren tukipiste ja siihen pätee vipuvarren lainalaisuudet. Pidä etu tukipisteen (kontaktipisteen) sijainnissa.

5. Kontaktipiste on myös tasossa. Älä anna voiman tulla suoraan tätä tasoa vasten, vaan hallitse myös voiman kulmaa käsivarteesi nähden. Estät näin parin työnnön kohti keskilinjaa.

6. ”Anna kontaktipiste, mutta älä anna keskilinjaa (painopistettäsi). Piilota painopisteesi. Tee se kiertämällä keskilinjaa.

7. Piilota keskilinja kiertämisen lisäksi askeltamalla diagonaaliin. Ei mielellään suoraan taakse tai eteen. Liiku kulmiin.

8. Vaihda puolta kolmioaskeleella.

Kaikkia näitä teemoja käsittelimme lyhyesti ja suurinta osaa ehdimme myös harjoitella parin kanssa. Sitten päivä lähestykin jo loppuaan. Viiteen tuntiin ehdimme yllättävänkin paljon. Ehkä jatkamme tästä seuraavalla leirillä.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post258

Yi quanin tui-shou-leiri, osa II

Yi quanPosted by Timo Klemola Tue, September 18, 2018 10:00:54

Osa II

Aluksi muutama yleinen huomio tui-shoun monista tasoista ja tavoista tehdä sitä. On huomattava, että tui-shou on aina yhdenlainen kamppailusimulaation muoto, jossa ikään kuin askel askeleelta lähestytään kamppailutilannetta, mutta samalla pitäen muuttujia jollain tapaa hallinnassa. Tui-shou on polku kohti san-shouta, mutta sinne asti ei kuitenkaan mennä. Tästä syystä on tärkeää, että harjoittelijat sopivat ja tunnistavat aluksi tason, millä liikutaan ja mitkä ovat sen säännöt. Usein näkee, että harrastajat hyppäävät tui-shoun tasolta toiselle sopimatta sitä kuitenkaan parin kanssa. Vapaankin tui-shoun perustaso on se, missä kädet pidetään kontaktissa parin käsiin koko ajan ja kumpikin pareista kantaa tästä vastuun. Kättä siis ei irroteta ja ikään kuin ”näytetä”, mistä löytyy parin puolustuksessa ”aukko”. Tämä on yksi tui-shoun kamppailusimulaation seuraavia tasoja ja jos siihen siirrytään, se sovitaan. Silloin myös monet muut muuttujat muuttuvat, kuten tietoisuus tilanteen mahdollisuuksista, etäisyys, kontaktipisteen paikka käsivarressa, voiman käyttö jne. Näillä tasoilla ja säännöillä hallitaan siis harjoiteltavia muuttujia. Yksinkertaistamalla tilannetta muuttujat vähenevät ja niitä on helpompi harjoitella. Aivan aluksi on hyödyllistä harjoitella pelkkää tui-shoun muotoa ilman mitään kisailun ajatusta niin, että parit auttavat toisiaan tässä. Tämä pätee sekä yhden että kahden käden tui-shouhun.

***

Voiman vaaka-ympyrästä siirryimme harjoittelemaan voiman pysty-ympyrää. Tämä ympyrä voi pyöriä kahteen suuntaan: voimme pyörittää käsiä kuin veiviä, jolla nostamme vettä kaivosta tai toisin päin, jolloin ämpäri laskee kaivoon. Ensimmäinen tapa oli Janin yksi perus-shi-li, jota teimme aina, jälkimmäinen taas Zhangin suosikki, jossa nostetaan nahkapallo vedestä, vedetään itseä kohti, painetaan alas ja työnnetään taas eteen. Zhang korostaa tässä harjoituksessa erityisesti sitä, miten siinä ilmennetään kaikkia kuutta voimaa yhtäaikaisesti. Kummatkin ovat paritekniikan kannalta aivan olennaisia harjoituksia ja niitä pitäisi tehdä paljon ilman askelia ja askelten kanssa. Tutkimme ”veivin pyörittämiseen” liittyvää avautumisen ja sulkeutumisen ajoitusta, miten käsien noustessa ylös painopiste putoaa alas, mutta vaihtaa suuntansa ylös niin, että ympyrän ylösnousevaan osaan saadaan vielä voima jaloista. Toinen tapa on tehdä niin, että painopiste vajoaa, kun kädet nousevat ja kohoavat, kun kädet laskevat. Ja on kolmaskin tapa. Nämä ovat hienovaraisia eroja, mutta voiman käytön kannalta aivan olennaisia. Tutkimme tätä ajoitusta sekä paikallaan että askeleessa eteen ja taakse. Nämä ympyrät antavat myös parin voiman juurruttamisen tekniikan, missä painopiste laskee ja kontaktipiste nousee, mikä on ehkä tärkein tui-shoun periaate, mitä kannattaa harjoitella parin kanssa erikseen.

Siirryimmekin sitten harjoittelemaan juurtumisen periaatetta parin kanssa. Ajattelen, että tämä on ensimmäinen periaate, mikä on opittava, jos tekee mitä tahansa tui-shouta tai siihen verrattavaa pariharjoitusta, missä pari pyrkii kontrolloimaan toisen painopistettä. On kyettävä hallitsemaan hänen kohti tulevaa voimaansa niin, että kykenee ohjaamaan sen kohti omia jalkoja eli nk. ”juurta”. Perusasetelma on se, että seisot lyhyessä asennossa (esim. yksi jalkaterän mitta) ja asetat kätesi rinnan eteen ”kannattele palloa” – asentoon. Tässä asennossa yhdistimme kädet suljetuksi ympyräksi, joka on voimakkaampi kuin avoin ympyrä. Kun otamme vastaan oikeaa voimaa, käsien ja kehon ”freimi” on näin helpompi pitää. Pari asettaa sitten kätensä käsivarsiasi vasten ja antaa sinulle voimaa, eli yrittää työntää sinut pois tästä asennosta. Kun tunnet voiman, tapahtuu kolme asiaa:

1. Painopiste vajoaa ja ming-men täyttyy: kehon rakenne ikään kuin tiivistyy ja keho linjataan hyvin niin, että syntyy mahdollisimman suora linja kontaktipisteestä alaselän kautta takajalkaan. Samalla kehon annetaan olla elastinen, jousimainen, jolloin tämä linja käyttäytyy jousen tavoin. Vastaan ei työnnetä vaan ajatus on, että pari työntää kehomme jousta kasaan. Kun samalla vajoamme ja annamme lantion korin hieman kääntyä niin, että häntäluu vajoaa, parikin tuntee kehomme jousena, jota hän yrittää työntää kasaan takajalan suuntaan.

2. Kontaktipiste kohoaa: Kun tunnet voiman käsivarsissasi, vajoat ja annat samalla käsivarsiesi ja samalla siis kontaktipisteiden hieman kohota. Mitään isoa liikettä ei tarvita, sentti pari riittää, jopa vähemmän. Riittää että pari tuntee käsissään ylöspäin suuntautuvan voiman. Mitä silloin tapahtuu. Pari joutuu työntäessään samalla painamaan alas eli jakamaan yhden voiman suunnan (eteen) kahteen vektoriin (eteen ja alas), jolloin niiden yhteissuunta muuttuu viistosti alas eli juuri siihen suuntaan kuin haluamme: takajalan tukea kohti.

3. Käsien muodostama ”pallo” pidetään liikkuvana ja sen annetaan pyörähtää herkästi siihen suuntaan, mihin parin voima suuntautuu, jos se ei suuntaudu suoraan kohti takajalkaamme. Näin pari pystyy työntämään meitä voimallaan oikeastaan vain yhteen suuntaan: suoraan alaviistoon takajalkaamme kohti, joka on samalla siis myös tukevin suuntamme. Jos hän työntää siitä edes hieman ohi, käsiemme pallo pyörähtää ja voima karkaa sivuun.

Kun tämän tekniikan oppii, voi helposti seistä yhtä hyvin yhdellä jalalla, koska etujalan merkitys on tässä marginaalinen. Tämä ei tietenkään ole pelkkä temppu, vaan vaatii sitä, että harjoituksella, siis joko seisomalla (zhan zhuang) tai esimerkiksi taijissa muotojen avulla, kehoa on vahvistettu niin, että kyetään ottamaan vastaan parin voima koko keholla, sen tukirakenteella ja niitä yhteen sitovilla rakenteilla, eikä isoilla paikallisilla lihaksilla. Yi quanissa puhumme tässä yhteydessä koko kehon elastisesta voimasta (hun yuan li).

Teemme parin voiman juurruttamisen edellä kuvatulla tavalla, vaikka hän työntäisi meitä suoraan rinnasta tai muusta kehon osasta. Harjoittelimmekin sitten parin työnnön vastaanottamista niin, että työntö kohdistui käsivarteemme, jonka annoimme painua rintaa vasten. Oikeastaan mikään ei tässä muutu. Nyt vain se tila, mistä edellä kuvattu ”pallo” muodostuu, on vain hyvin pieni. Mutta se pääsee pyörimään silti. Ja jos otamme vielä kädenkin pois välistä tästä tilasta ja annamme parille suoraan rintalastamme, sekin pääsee pyörimään pallon tavoin. Vain mittakaava siis muuttuu.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post257

Yi quanin tui-shou-leiri 15.9.2018, osa I

Yi quanPosted by Timo Klemola Mon, September 17, 2018 10:41:11

Pidin lauantaina 15.9. leirin yi quanin pariharjoituksesta, jota kutsutaan yleisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa ”push-handsiksi”. Kiinankielinen nimi on tui-shou. Tui-shou on yleinen harjoitus kaikissa kiinalaisissa nk. sisäisissä kamppailutaidoissa. Harjoitusmetodi lienee vanha, joidenkin tietojen mukaan se olisi peräisin Chen-tyylin taijista jostain 1600-luvulta. Yi quanin tui-shoussa on oma voimakas vivahteensa. Muistan kun tein ensimmäisen kerran tui-shouta Zhangin kanssa, niin minun oli vaikea ymmärtää sitä voimaa, mitä hän käytti. Olin siinä vaiheessa harjoitellut tui-shouta taijissa kymmenkunta vuotta, mutta siellä korostettiin aina ennemminkin pehmeyttä ja toisen voiman neutralointia, ei niinkään oman voiman näyttämistä. Hyvin nopeasti opin, että yi quanissa tarkoituksena ei ollut vain näyttää omaa voimaa ja kontrolloida pari vaan myös yrittää totaalisesti nöyryyttää hänet. Tämä yi quanin ”machoilu” puoli tuli nopeasti tutuksi. Teimme vuosia hyvin voimakasta push-handsia ja vasta vuosien harjoittelun jälkeen Zhang alkoi korostaa tui-shouhin liittyvää kuuntelun ja pehmeyden ideaa. Mutta noiden oppivuosien aikana oli jo tullut selväksi, että tämä aihe oli alisteinen koko kehon voimalle.

Tässä oli mielenkiintoinen kontrasti siihen, miten näimme toisen yi quan-opettajamme Jan Dieperslootin muuttuvan. Hänhän piti ensimmäisen yi quan –leirin Suomessa muistaakseni 1995 Tampereella, siis pari vuotta ennen Zhangia. Teimme silloin pari päivää yi quania ja jatkoimme siitä viikon taiji-leirillä. Hän piti meille noina vuosina kaksi leiriä itse ja kolmantena vuotena toi Suomeen yhden oman opettajansa Sam Tamin. Näinä vuosina hänen oma push-handsinsa muuttui niin, että hän lopetti hiljalleen kokonaan voiman vapauttamisen harjoittelun, siis fa-lin (taijissa puhutaan fa-jingistä). Tähän liittyi myös joihinkin taiji-kouluihin liittyvä piirre, missä opeteltiin kuuntelemaan parin voimaa niin, että kuin sen aistittiin tulevan kohti, niin pompittiin heti alta pois. Se oli aika omalaatuinen push-handsin harjoittelun tapa. Tämä suunta huipentui sitten Sam Tamin leirillä, missä hän heitteli vaivattomasti noin 100 kiloa painavaa Jania mm. nenällään. En kutsunut heitä Suomeen sen koommin. Tästä Janin ”henkistymisestä” huolimatta opin häneltä kaikista tärkeimmät tui-shouhun liittyvät periaatteet heti hänen ensimmäisellä leirillään: juurtumisen taidon ja keskilinjan liikkeiden analyysin.

Ehkä voisi sanoa, että yi quanin tui-shou on suoraan alisteinen kaikille muille yi quanin harjoitusmetodeille. Niitä kaikkia testataan tui-shoussa. Tämä pitää sisällään myös ajatuksen, että tui-shou-harjoitteluun ei ole aloittelijan kiire lähteä. Jotta harjoittelu edes jossain määrin sujuisi niin kuin sen on tarkoitettu sujuvan, pitää olla jo jokin käsitys esimerkiksi koko kehon voimasta, miten sitä liikutetaan ja kehon hyvästä rakenteesta ja miten se säilytetään liikkeessä. Zhan zhuang –harjoittelu antaa perustan koko kehon voimalle ja rakenteelle. Ehkä pitää seistä vuosi pari, ennen kuin tui-shoun harjoittamisessa on mitään mieltä. Kun tui-shoussa pari antaa paineen käsille, siihen tulee kyetä vastaamaan koko keholla, ei vain käsien ja hartioiden voimalla. Koska tui-shou on tavallaan shi-li-harjoitusta parin kanssa todellista voimaa käyttäen (ei siis vain mielikuvan vastusta), niin myös shi-li-harjoitus tulisi olla myös ainakin jollain tavalla hallussa koko kehon voiman käytön ja sen mekaniikan suhteen. Yi quanissa voidaan aloittaa paikallaan tehtävästä yhden käden tui-shousta, mutta siitä siirrytään hyvin nopeasti vapaaseen askeleeseen, joten askelharjoittelu on tui-shoussa myös tärkeää. Pelkkä ”käärmeaskel” ei tähän riitä, vaan pitää olla myös kykyä vapauttaa askel ja kiertää ja siirtää kehon painopistettä mihin suuntaan vain tarve vaatii. Näillä taidoilla pärjääkin pitkälle. Koska tui-shouta harjoitellaan monella tapaa ja monella tasolla, aivan alkuvaiheessa ja perustasolla mitään nopean voiman vapauttamiseen liittyvää fa-lin taitoa ei vaadita.

***

Olen yrittänyt hahmottaa yi quanin tui-shouta saman tapaisen progression kautta, niin kuin teimme edellisellä leirillä yleisemmin. Se on vaikeaa. Tuntuu siltä, että yi quanin tui-shoussa, varsinkin jos sitä tehdään heti niin kuin Zhang opettaa, siirtymällä suoraan kahden käden vapaaseen tui-shouhun, on aivan liikaa muuttujia. Kun kaksi ihmistä liikkuu vapaasti toisiinsa nähden kädet kontaktissa ja pyrkivät etsimään ja horjuttamaan toisen painopstettä niin monia asioita voi tapahtua. Jotta tässä tilanteessa vallitseviin muuttujiin saisi edes jotain tolkkua eli että ne vähenisivät radikaalisti, tilannetta pitää yksinkertaistaa. Näinhän tehdään esimerkiksi taijissa. Siksi onkin mielestäni hyvä idea lähteä liikeelle yi quanissakin yhden käden vaaka-ympyrästä paikallaan seisten. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia joitakin tui-shoun perustavia elementtejä. Olinkin siksi ajatellut, että etenemme seisomisen ja shi-lin kautta hiljalleen kohti yhden käden tui-shouta ja siitä kahden käden tui-shouhin nostaen samalla esiin ainakin joitakin tärkeitä periaatteita, joiden hallintaa tui-shou edellyttää. Voisi ajatella että tui-shou on taito, joka koostuu monista pienemmistä taidoista, joita voisi harjoitella erikseen ja liittää sitten yhdeksi kokonaisvaltaisemmaksi yi quanin tui-shoun taidoksi. Tällaisia osataitoja voisivat olla esimerkiksi juurtumisen taito, voiman neutraloimisen taito, voiman vapauttamisen taito, askeltamisen taito, kontaktipisteen hallinnan taito jne. Juurtuminen sisältäisi silloin kehon oikean rakenteen, ”framen”, linjaukset, vajoamisen mekaniikan jne. Neutraloimiseen kuuluisi parin voiman ja sen suunnan kuuntelu kontaktipisteessä, vajoaminen, kiertyminen ja voiman ohjaaminen jne. jne.

***

Seisoimme leirillä aluksi puoli tuntia, jossa harjoittelimme avautuvat ja sulkeutuvat voimat puun mielikuvalla. Seisomme ensin puun sisällä, mistä yritimme rikkoa puun kuoren, sitten vaihdoimme suunnan sisään, sukeutuvaan voimaan. Sitten erikseen harjoittelimme voiman juurruttamista seisten mielikuvalla, että joku työntää käsiämme edestä. Aistimme vajoavaa, elastista, voimaa juurruttavaa liikettä ja sitä, miltä se tuntuu erityisesti alaselässä, ming-menin alueella, mikä on ehkä voiman juurruttamisen kannalta kehon tärkein kohta. [”Kun tunnet kontaktin, anna ming-men –alueesi täyttyä.”] Tämä oli varmaan ensimmäinen asia, minkä opin aikanani Jan Dieperslootilta.

Sitten siirryimme tekemään sellaisia shi-lin muotoja, mitkä ovat erityisen tärkeitä tui-shoun kannalta. On siis olemassa shi-lin muotoja, joissa suoraan harjoitellaan tui-shoun tekniikkaa ja siihen liittyvää kehon mekaniikkaa. Jan opetti aikanaan voiman vaaka- ja pysty-ympyrän käsitteet. Näissä ympyröissä toinen puoli on yin, toinen yang eli toista puolta käytetään voiman neutraloimiseen, toista vapauttamiseen. Lähdimme liikkeelle kahden käden vaakaympyröistä. Liitimme mukaan heti askeleen eteen ja taakse. Kummatkin kädet siis piirtävät tässä harjoituksessa lattian suuntaisia vaakaympyröitä ja liikkeeseen yhdistetään käsivarsien kierto. Tämä oli Janin shi-li –valikoiman perusmuoto, mutta jota Zhang harvemmin opettaa. Jos katsoo tätä liikettä vain toisen käden kannalta, niin liike on sama kuin yhden käden push-hands-muodossa. Harjoitus antaa siis yhden käden tui-shoun teknisen muodon ja siihen liittyvän koko kehon liikemekaniikan.

On olemassa vanha taijihin liittyvä periaate, joka kuuluu näin: ”Tee muotoa niin kuin tekisit pariharjoitusta, tee pariharjoitusta, niin kuin tekisit muotoa”. Tämä on hyvä periaate myös yi quanissa tutkittavaksi. Kun esimerkiksi teen edellä kuvattua shi-li-harjoitusta voit kuvitella, miten käsien vaakaympyrän itseäsi kohti tuleva osa neutraloi parin työnnön ja poispäin menevä osassa vapautat oma voimasi. Samalla on aistittava, että sulkeutumisen ja avautumisen mekaniikat seuraavat sujuvasti ja oikealla ajoituksella toisiaan. Tässä harjoituksessa voi myös tulla tietoiseksi kontaktipisteen ja oman painopisteen suhteen hallinnasta. Yksin tehtäessä sitä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, mutta tui-shoussa se on aivan olennaista. On kyettävä ajoittamaan oma painopisteen liike ja käsien kontaktipisteen liike niin, että oma massa lähtee liikkeelle ensin ja sitten vasta siihen yhdistetään käden voima, mikä välittyy pariin kontaktipisteestä. Tutkimme tätä paikallaan ja askeleessa. Analysoimme tämän periaatteen myös esiin tekemällä kahta eri versiota ”työnnä lankkua veden päällä” –harjoituksessa. Ensimmäisessä vaiheessa lankku ja painopiste liikkuivat yhtä aikaa, siis painopiste ja kontaktipiste. Toisessa vaiheessa lankku pysyi paikallaan, kun painopiste liikkui. Tämä auttaa irrottamaan painopisteen ja kontaktipisteen liikkeen toisistaan ja hallitsemaan tätä yhteyttä.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post256

Yi quan leiri 16.6.2018

Yi quanPosted by Timo Klemola Wed, June 20, 2018 14:17:15

Innostuin pitkästä aikaa pitämään päivän seminaarin yi quanista. Tässä joitakin ajatuksia leiristä ja sen sisällöstä, siitä, mitä yritin leirillä opettaa. Leirin teema oli ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Yritin viedä tämän teeman läpi jokaisen harjoituksen. Kiinalaisilla on tapana käyttää äärimmäisen yleisiä käsitteitä. Mitä yleisempiä käsitteet ovat, sitä vähemmän niillä on selitysvoimaa. Ne voidaan myös tulkita lukemattomilla eri tavoilla. Tämä pitää paikkaansa juuri sellaisten käsitteiden kohdalla kuten ”avautuminen”, ”sulkeutuminen”, ”yin” ja ”yang”. Tästä syystä on tärkeää, että jos tällaisia käsitteitä käyttää, ne pitää määritellä selkeästi ja yksiselitteisesti. Tähän liittyy myös tarve kuvata jokin malli tai malleja, joiden avulla käsitteet tulevat ymmärrettäviksi. Kiinalaisissa kamppailutaidoissa puhutaan hyvin usein avautumisesta ja sulkeutumisesta tai käytetään käsitteitä yin ja yang.

Jos nyt yi quanin kohdalla todetaan, että ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”, niin mihin nämä käsitteet tässä yhteydessä viittaavat. Kyse on koko kehon liikkeen ja voiman käytön biodynaamisesta kuvauksesta. Ihmisen keho voidaan nähdä yhdenlaisena vipuvarsijärjestelmänä, jossa nivelet ovat kuin avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Mallissa siis avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet viittaavat siihen, ovatko niveliä ympäröivät luut avautumassa kuten ovi, jolloin raaja pitenee, vai sulkeutumassa, jolloin raaja lyhenee. Kun siis sanotaan, että koko keho on avautumassa, sillä tarkoitetaan että kaikki sen nivelet ovat yhtäaikaisesti ojentuvassa liikkeessä. Kehon sulkeutuessa tapahtuu päinvastoin: raajat supistuvat. Kaikki tämä tapahtuu myös selkärangassa ja siis keskivartalossa, vaikka tähän kehon osaan vipuvarsimalli ei niin hyvin sovi. Malli antaa myös menetelmän tietoisen liikkeen oppimiseksi. Kun pyrin tekemään koko kehon avautuvaa liikettä, voin tarkistaa kehoni liikkeen nivel niveleltä ja tulla tietoiseksi esimerkiksi sellaisista kohdista kehossa, missä liikettä ei tapahdu. On hyvä tarkistaa, mitä tapahtuu jaloissa, mitä vartalossa, mitä käsissä, avautuvatko tai sulkeutuvatko kaikki rakenteet, vai onko jokin nivel paikallaan.

Käsitteet yin ja yang voivat tarkoittaa mitä tahansa vastakkaista asiaa. Teemalauseessamme ne tarkoittavat jännityksen ja rentouden vaihtelua. Samaan viitataan kamppailutaidoissa myös käsitteillä ”täysi” ja ”tyhjä”, tosin niillä voi olla myös muita merkityksiä, kuten se, miltä painon jakautuminen tuntuu.

Yi quanissa harjoitellaan siis koko kehon liikettä, jossa keho vapauttaa tai käyttää voimaa ojentuessaan ja supistuessaan ja tämä voiman käyttö tapahtuu jännittämällä ja rentouttamalla kehon lihas/jänne/kalvorakenteita. Kun huomaa, että tämähän on itse asiassa yleinen kuvaus ihmisen liikkumisesta ylipäänsä, ymmärtää, miksi yi quania harjoittelevat vaikkapa kalligrafikot ja monet muut. Hyvin yleisellä tasolla harjoitus on siis niiden perusperiaatteiden tutkimista, mistä ihmisen liike yleensä ottaen muodostuu.

Otin leirillä lähtökohdaksi nelivaiheisen progression, jonka läpi yi quanissa käydään ja jota eri sen harjoitusmetodit pyrkivät tukemaan. Nämä vaiheet ovat: 1. Muoto. Tällä tarkoitan oikean rakenteen oppimista. Tämä liittyy sekä kehoon että mieleen. Kehon tasolla opetellaan kehon optimaalinen rakenne, jossa kehon eri osat liittyvät hyvin toisiinsa ja kokonaisuus opitaan linjaamaan käytettävän voiman tai maan vetovoiman suuntaan. Mielen tasolla tämä liittyy tapaan käyttää mielikuvia. 2. Mekaniikka. Kun keho liikkuu, voima otetaan koko kehosta. Se vaatii liikkeen biomekaniikan ymmärtämistä. Tässä ovat avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet keskeisiä. Liikkeessä keho joko avautuu tai sulkeutuu (yksinkertaistettuna). 3. Voima. Mukaan liitetään voiman harjoittelu ottamalla mielikuvan kautta mukaan liikkeeseen vastus. Käytännössä tämä tarkoittaa lihas/jänne/kalvorakenteiden eksentristä jännitystä. 4. Voiman vapauttaminen rentouden ja jännityksen vaihtelun kautta. Tässä mukaan otetaan elastisen vastuksen mielikuva ja sen kautta synnytetään kehoon elastista, kuminauhan tai jousen tavoin jännittymään ja rentoutumaan kykenevää voimaa.

Harjoittelimme tätä nelivaiheisen progression ideaa zhan zhuangissa ja shi-lissä ja tutkimme, miten siitä syntyy mittakaavan ja nopeuden muutoksella fa-li. Harjoittelimme saman progression myös askeleessa, jonka oppiminen voidaan samalla tavalla hahmottaa nelivaiheiseksi prosessiksi.

Zhan zhuang

(1.) Seisomisessa oikea muoto ja rakenne harjoitetaan ”rakennemielikuvien” avulla. Sijoitetaan pallot eri puolille kehoa ja pyritään rentoutumaan niiden kanssa hyvään asentoon. Kolmen jousen malli auttaa oikean rakenteen, mutta myös liikkeen hahmottamisessa. Aluksi on tunnistettava ja vahvistettava jousien liittymäkohdat eli lantion asento ja hartialinjaus ovat tärkeitä. Lantio on ”istuva” ja painavien lapojen mielikuva aktivoi kehon selän puolelta. Käsiä ei kannateta hartioilla vaan selkä ja jalat on saatava tähän mukaan.

(2.) Seistessä oikea mekaniikka, avautuminen ja sulkeutuminen tulevat mukaan, kun siirrytään ”liikemielikuviin”. Tämä on monelle harrastajalle vaikea asia, kun pitäisi liikkua ja käyttää voimaa, mutta liike ei saisi näkyä paljon ulos. Puhe ”sisäisestä liikkeestä” viittaa siihen, miten eri voiman suuntia harjoitettaessa kehon rakenteet jännittyvät ja rentoutuvat vuorotellen. Rakennemielikuviin ei pitäisi jäädä jumiin pitkäksi aikaa. Vuosi on hyvinkin tarpeeksi. Yi quanin seisomisharjoittelun tulisi olla pääasiassa dynaamista, voimien suuntien tutkimista ja kahdeksan perusvoiman harjoittelua. Kahdeksan perusvoimaa muodostuvat kolmiulotteisen koordinaatiston linjoista: eteen-taakse, oikea-vasen, ylös-alas. Kaksi viimeistä voimaa muodostuvat avautumisesta ja sulkeutumisesta, missä kaikki voimat ovat läsnä. Tämän hahmottamisessa auttaa laajenevan ja supistuvan pallon mielikuva. Jokaisessa voiman suunnassa on hahmotettava, onko keho avautuvassa vai sulkeutuvassa liikkeessä. Seistessä pienien liikkeen annetaan olla pieni, mutta selkeä. Erityisesti on huomattava, mitä tapahtuu jaloissa, koska jalkojen voima voi unohtua helposti.

(3.) Voima tulee kuvioon mukaan, kun liikemielikuvaan otetaan vastus. Harjoittelimme vastuksen mukaan ottamista Wang Xhiangzhain usein viljelemällä mielikuvalla, missä irrotetaan jänteet luista. Tämä on hieno ja konkreettinen mielikuva, mikä antaa myös elastisuuden idean eli siirtää harjoituksen saman tien myös edellä kuvaamani progression neljännelle (4.)tasolle: voiman vapauttamiseen elastisen jännityksen ja rentouden vaihtelun avulla.

Jänteiden irrottaminen luista tapahtuu kuvittelemalla nivelten ja luiden muodostama kolmiorakenne, jossa jänteet kulkevat nivelen yli ja kiinnittyvät vastakkaiseen luuhun. Jänne voidaan irrottaa mielikuvassa irti nivelestä ja kuvitella, että luiden ja nivelen muodostamasta kolmiosta tulee ikään kuin jousi, jonka jänne on elastinen. Rakensimme tämän idean koko kehon läpi alhaalta ylös aloittaen nilkan edessä olevan jänteen nostamisesta ylös polvi-päkiä –linjalle. Seuraavaksi nostimme polven takana sijaitsevan jänteen kantapää-lonkka –linjalle. Näin etenimme koko kehon läpi, jolloin tuloksen on voimakas tietoisuus koko kehon elastisesta ja joka suuntaan avautumaan pyrkivästä voimasta. Tällä tavalla voima voidaan ikään kuin ”nostaa ylös” ja jäädä siihen lepäämään tai sitä voidaan dynaamisesti tutkia antamalla voiman hienovaraisesti elää jännitys-rentous –akselilla. Koko keho tuntuu tässä harjoituksessa ikään kuin koko kehon läpi kulkevien elastisten jänteiden nipulta, joka sisältää potentiaalin valtavaan voimaan. Kun voima nostetaan näin ylös, se pyrkii purkautumaan miltei automaattisesti.

Shi-li

Shi-lin harjoittelu on aluksi sitä, että on opittava liikkumaan (1.) oikeassa rakenteessa ja (2.) oikealla mekaniikalla. Tässä vaiheessa vastuksella ei ole niin väliä. Oikea rakenne liikkeessä tarkoittaa kehon hyviä linjauksia ja erityisesti lantion ja hartialinjan asettamista oikein sitomaan kehon ”kolme jousta” toisiinsa niin, että tuloksena on koko kehon liike ja voima. Sitten otetaan mukaan (3.) voima käyttämällä vastuksen mielikuvaa. Aluksi vastus on tasainen, esimerkiksi vedessä liikkuva lankku. Tässä vaiheessa on tärkeää erottaa toisistaan jokaisen voiman suuntaan liittyvä kehon mekaniikka eli avautumisen ja sulkeutumisen vaihtelu. Staattisen voiman mielikuva, esimerkiksi lankku, muuttuu hiljalleen antamaan elastista voimaa. Tämä tapahtuu, kun kehollisesti ymmärretään, mitä tapahtuu liikesuunnan vaihtuessa. Tässä tulee tärkeäksi myös sitten tui-shou –harjoituksissa aivan olennainen periaate, miten tiedostaa oman painopisteen ja liikuteltavan lankun painopisteen suhde toisiinsa liikkeessä. Tämän suhteen elävyydestä syntyy elastinen voima, kun lankku vielä jatkaa matkaansa ja oma painopiste jo alkaa siirtyä toiseen suuntaan. Tämä on yksi esimerkki myös nk. ”ristiriitavoimasta”.

(4.) Kun painopiste halutaan siirtää elastisen voiman harjoitteluun, on syytä vaihtaa myös mielikuvat jousiksi tai kuminauhoiksi tai kumipalloiksi. Nämä mielikuvat, kun ne palauttavat mieleen, miltä esimerkiksi jousen tai kuminauhan elastisuus tuntuu, auttavat löytämään saman tuntemuksen ja mekaniikan omasta kehosta. Jokaista edellä kuvattua neljää vaihetta kannattaa tutkia kaikkien kahdeksan voiman suuntaan. Tällä tavalla ajateltuna harjoitus pitää sisällään heti 4x8 eli 32 harjoitusta, joiden päämäärä on eri. Koska rakenne ja mekaniikka ovat aika lailla sama asia, syntyy oikeastaan 3x8 eli 24 harjoitusta, jotka voidaan erottaa toisistaan. Käytännössä, kun voiman elastisuus on löytynyt, ei enää tehdä muita vaiheita vaan liikesuunnat harjoitetaan aina elastisella voimalla, mikä on yi quanille tyypillinen voimankäytön tapa, jonka löytämiseen harjoitus tähtää, ja jota nopeuttamalla ja liikkeen mittakaavaa tutkimalla voidaan myös siirtyä fa-lin harjoittelemiseen.

Fa-li

Juuri edellä kuvatussa mielessä fa-li on sama asia kuin shi-li. Harjoitusprosessissa ei pidä tehdä eroa näiden kahden asian välillä. Ero syntyy vain liikkeen nopeudesta, pituudesta ja jännityksen ja rentouden intensiteetistä. Fa-lin tutkiminen tarkoittaa shi-lin tutkimista eri tavoin näissä edellä mainituissa mittakaavan ulottuvuuksissa. Kun liikkeen elastisuus on löydetty, saatu siis jännityksen ja rentouden vaihtelu toimimaan ja liitettyä liikkeen oikeaan mekaniikkaan, siis avautumiseen ja sulkeutumiseen, kannattaa lähteä liikkeelle lisäämällä liikkeen nopeutta. Liike pidetään suhteellisen pitkänä, mutta nopeus kasvaa, jolloin myös liikkeen loppua kohden lisääntyvä jännitys kasvaa. Kannattaa nopeuttaa liikettä hitaasti ja etsiä se raja, mihin asti pystyy menemään niin, että jännitys ja sitä seuraava rentous pysyy hallinnassa. Hiljalleen liikkeen pituutta voi alkaa lyhentää, mutta täysin ”nollaliikkeeseen” ei kannata mennä ennen kuin pystyy vapauttamaan voiman vaikkapa ”tuuman iskuun”.

On vaikea pitää kehon mekaniikka oikeana kun liike nopeutuu, voima lisääntyy ja liikkeet lyhenevät. Siksi shi-li –harjoituksia on tehtävä paljon. Liikemekaniikka avautumisen ja sulkeutumisen vaihteluineen ajetaan sisään toistamalla liikesuuntia lukemattomia kertoja sekä zhan zhuang että shi-li –harjoituksissa. Joskus on hyvä tehdä ensin shi-li –harjoitusta ja lyhentää liikerata siitä niin, että päädytään seisomaan niin, että liike jatkuu sisäisesti jännityksen ja rentouden vaihtuessa koko kehossa. Yi quanin oppimisprosessissa kannattaa kulkea kumpaankin suuntaan: pienestä liikkeestä kohti laajaa liikettä ja päinvastoin, laajasta kohti pientä. Aina on kuitenkin tärkeää, että liike, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa, tuntuu koko kehossa, erityisesti jaloissa.

Moca-bu

On tärkeää, että askeleet tehdään samalla ajatuksella kuin, mistä edellä on ollut puhetta. Askeltyöskentely on aina shi-li –harjoitusta, jossa koko keho on mukana. Askelharjoituksissa on erotettava myös edellä kuvatut neljä vaihetta. Ensin harjoitellaan liikkeen (1.) muoto ja (2.) rakenne. Tässä käytetään esimerkiksi jalkapohjan alla pyöritettävän rullan mielikuvaa. Kehon linjaukset on asetettava hyvin ja on sidottava hyvin lantio ja hartialinja antamalla kehon vajota ja pudottamalla häntäluu ja lavat. ”Käärmeaskeleessa” on erotettava selkeästi kehon avautuminen ja sulkeutuminen. Ensimmäinen vaihe voi olla, että sulkeutuminen vaihtuu avautumiseksi, kun liikkuva jalka ohittaa tukijalan. Myöhemmin, kun tämä on opittu, avautuminen voi tapahtua, kun liikkuvan jalan päkiä osuu maahan. Muista: kun päkiä osuu maahan, voima vapautuu. Muista myös, että tämä voima on koko kehon spiraalivoimaa, jossa takajalka työntää painon etujalalle, joka jousenomaisesti nostaa voiman ylös selkää pitkin kohti päälakea.

Yi quanissa tätä harvoin korostetaan, mutta teimme myös harjoitusta, missä tutkimme sitä, miten voima kulkee kehossa ristiin. Kun oikea jalka astuu eteen ja paino siirtyy sille, vasen käsi ”täytyy” ja oikea ”tyhjenee”. Seuraavassa askeleessa tapahtuu päinvastoin ja askeleen aikana muutos tapahtuu koko kehossa. Tyhjä ja täysi menevät kehossa ristiin. Taijissa tämä periaate korostuu, mutta myös yi quanissa se on läsnä. Esimerkiksi tui-shoun perusmuodossa, missä edetään parin kanssa säännöllisin askelin ja säännöllisin käden pyöritysliikkein rytmi on se, että kun astun eteen vasemman jalan, painan voimalla parin käden alas oikealla kädelläni. Kun vasen jalkani siis täyttyy, myös oikea käteni täyttyy. Seuraavassa askeleessa osat vaihtuvat. Samaa periaatetta voi tutkia yksin tehtävässä askelluksessa kiinnittämällä huomion siihen, miten askeleen aikana voimat kulkevat kehossa ristiin ja miten ne sitten ilmenevät käsissä painon vaihtuessa toiselle jalalle.

Askellusharjoitusta ei kannata tehdä pitkään ilman käsien aktiivista liikettä. Ehkä muutaman kuukauden voi harjoitella pitäen kiinni kuvitelluista kaiteista, mutta kun askeleen muoto alkaa hahmottua, kannattaa ottaa mukaan voimien suunnat kuten shi-lissä. Samoin shi-litä ei kannata tehdä pitkään paikallaan vaan kannattaa ottaa mukaan askeltyöskentely. Sama pätee myös fa-lihin. Fa-litäkin kannattaa harjoitella mieluummin askeliin liitettynä kuin paikallaan. Yleensä ottaen askeltyöskentely on yi quanin perusta, mikä jää helposti liian vähäiselle harjoittelulle.

Askeleeseen otetaan mukaan (3.) voima vaihtamalla mielikuva esimerkiksi liikkumiseksi savessa. Silloin teemme todella "kitka-askelta". Voima on tässä vaiheessa staattista ja mielikuvan avulla opitaan jännityksen mukaan ottaminen liikkeeseen. Kun on opittu käyttämään jännitystä askeleessa, opetellaan (4.) jännityksen ja rentouden vaihtelu. Se tehdään vaihtamalla jälleen mielikuvaa nilkkojen ja polvien välissä olevaksi kumipalloksi (sulkeutuva voima) ja nilkkojen ympärillä olevaksi kuminauhaksi (avautuva voima). Näin edeten askeleista tulee eläviä ja voimakkaita ja nopea askel vastaa fa-litä.

Kävimme leirillä läpi edellä kuvatulla tavalla yi quanin yksin tehtävien harjoitusten perusteet. Jos emme koskaan testaa tekniikkaamme tai seisomisemme rakennetta parin kanssa, emme voi tietää, teemmekö perusharjoitteitakaan oikein. Siksi tui-shou –harjoitukset ovat yi quanissa aivan olennaisia. Ilman siinä tapahtuvaa testausta voimamme voi olla tyhjää ja taitomme vain kuvittelua. Yhtenä päivänä emme tänne asti ehtineet, mutta ehkä se on sitten seuraavan leirin aihe.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post254

Lyhyt huomio seisomisen pulssista (yi quan)

Yi quanPosted by Timo Klemola Mon, November 16, 2015 20:37:45

Alla oleva kuva yrittää kuvata seisomisen, voiman tunnustelun ja voiman vapauttamisen kokemusta jännityksen ja rentouden vaihtelusta. Kuvassa 1a esitetään ajatus, että dynaamisessa seisomisessa voima koetaan eräänlaisen jatkuvana, mutta tasaisena ja erittäin hienovaraisena pulssina. Tämä voiman pulssi voidaan synnyttää monella tapaa erilaisin mielikuvin. Voima voi vaihdella kuuden suunnan välillä suunnasta toiseen yhtenäisenä jatkumona. Näin tapahtuu, jos seistään esimerkiksi kuuteen suuntaan liikkuvan puun mielikuvan kanssa. Yksi mielikuva, jota itse paljon käytän, on kuvitella koko keho suureksi jatkuvasti avautuvaksi ja sulkeutuvaksi palloksi. Tämä mielikuva tuo mukanaan yhteen kaikki voiman suunnat. Vaikka seisomisessa pyritään mahdollisimman suureen rentouteen, se ei kuitenkaan tällä seisomisen tasolla tarkoita täysin kuollutta ja tietyllä tapaa ”velttoa” seisomista.


Tämä kuva sen sijaan esittää, mitä tarkoitetaan "kuolleella seisomisella".

Yi quania kuvaa hienosti sanonta: ”On olemassa vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Kuvassa 2. mitään yin/yang –vaihtelua ei ole. Silloin emme koe kehon sisässä mitään muutosta. Dynaaminen seisominen ei tarkoita tätä. Kuvan 2 punainen viiva tarkoittaa kuollutta pulssia ja sen kautta kuollutta seisomista. Dynaamisessa seisomisessa mielikuvassa tapahtuu voiman vaihtelua. Kyse on eräänlaisesta mielikuvan pulssista, joka tuntuu kehossa. Mielikuvan pulssin tulee mennä lihaksi, kehoon ja sen tulee tuntua hienovaraisena jännityksen ja rentouden vaihteluna varpaista sormenpäihin asti. Ulkoisesti asento on rento ja käytännössä liikkumaton, mutta sisäisesti seisonta on elävä ja avautuminen ja sulkeutuminen ja yin/yang –muutos tuntuu selvästi.

Näin harjoitellessa saamme koko kehon liikemekaniikasta ja lihas-jänne-kalvo-ketjujen rentouden ja jännityksen vaihtelusta vaikkapa puolen tunnin seisomiseen monta sataa toistoa. Toistot ovat tietysti äärimmäisen hienovaraisia ja ne tapahtuvat mielikuvassa, josta tuntemus siirtyy kehoon. Itse seison ehkä noin kymmenen pulssin minuuttivauhdilla. Se tekee puolessa tunnissa 300 toistoa. Yi quan perustuu, ei vain seisomiseen, vaan sen keskeisten harjoitusperiaatteiden jatkuvaan toistoon. Sadan tunnin seisominen tällä rytmillä tuottaa 60 000 toistoa. Siirryttäessä seisomisesta voiman koittoon, jatketaan samojen kehomielen periaatteiden harjoittamista, mutta nyt uudessa mittakaavassa. Voiman tunnustelussa otetaan mukaan liike ja isompi voima. Fa-lissa samaa asiaa tutkitaan edelleen, mutta nyt räjähtävillä nopeuksilla. Fa-li on myös pulssi, periaatteessa sama pulssi, jota harjoitamme ja toistamme lukemattomia määriä seisoessamme, mutta nyt jälleen eri mittakaavassa.

Seuraavassa dynaamisen seisomisen malli, jossa harjoitellaan jatkuvasti koko kehon avautuvaa ja sulkeutuvaa liikettä, eräänlaista jatkuvaa avautumisen ja sulkeutumisen pulssia. Progressio voisi olla seuraava, asentona esimerkiksi ”kannattele palloa rinnan edessä”.

1. Tunnustellaan kuminauhoja avautumisen/ sulkeutumisen suuntaan. Etsitään elastisuuden kokemusta.

2. Otetaan mielikuva, että koko keho on iso pallo, joka laajenee ja supistuu joka kohdastaan. Aktiivinen vaihe voi olla joko avautumisen tai sulkeutumisen suuntaan.

3. Edelliseen harjoitukseen lisätään idea, että tämä pallo avautuessaan pomppaa irti maasta, sulkeutuessaan palaa maahan ja pomppaa jälleen. Edellisen dynaamisempi versio. Aisti pompun aiheuttama värähdys polvissa.

4. Lisää edelliseen harjoitukseen idea, että laajennat myös aistejasi. Tee se erityisesti katseessa siirtyen sulkeutuessa näkökentän fokukseen ja avautuessa laajennat tietoisuutesi näkökentän perifeeriselle alueelle.

5. Kuvittele olevasi ihmisen muotoinen ilmapallo (goodyear ukko). Seisot rannalla niin, että laine iskeytyy rantaan sinua kohti ja täyttää pallon vedellä jaloista ylös. Vesi vetäytyy ja iskee sinut täyteen vettä uudelleen ja uudelleen. Aisti, miten koko keho täyttyy vedestä. Aisti myös sulkeutumis- ja rentoutumisvaihe, kun vesi karkaa pois.

6. Lisää edellisen harjoituksen intensiteettiä nostattamalla myrsky ja isommat ja rajummat aallot.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post166

Yi quanin perusteita: Lopuksi

Yi quanPosted by Timo Klemola Thu, February 19, 2015 10:20:12

Yi quan on hyvin monitasoinen ja monimutkainen kiinalainen kamppailutaito ja terveysliikunnan (vai pitäisikö sanoa terveysliikkumattomuuden) muoto. Vaikka monet kiinalaiset opettajat pyrkivätkin kuvaamaan yi quania länsimaisin termein, yi quanin taustalla on aina kuitenkin kiinalainen käsitys ihmisestä. Käytetyt käsitteet perustuvat vuosituhansia vanhaan kiinalaiseen ihmiskäsitykseen. Länsimaisessa opiskelijassa tämä aiheuttaa jatkuvasti hämmennystä. Olen näissä blogeissa pyrkinyt kuvaamaan yi quania meille tutulla tavalla ja tutuilla käsitteillä. Länsimaisesta näkökulmasta yi quan on kamppailutaito (tai terveysliikunta jos niin halutaan) muiden joukossa ja sen periaatteita voidaan kuvata biomekaniikan, fysiologian, fysiikan ja ihmisen anatomian käsittein. Sitä olen tässä pyrkinyt tekemään.

Pidättäytyminen kiinalaisessa taidon kuvauksessa mystifioi helposti koko taidon. Pelkkä puhe ”sisäisestä voimasta” ”qistä”, ”hengestä (shen)” tai ”yistä” käännettiin nämä termit miten vain, vaikuttaa myös harjoittelijan oppimisprosessiin. Mitä hämärämpiä käsitteet, joilla oppimista kuvataan, sitä vaikeampaa oppiminen on. Oppiminen käy huomattavasti helpommaksi, jos opetuksessa käytetään sellaisia termejä kuten ”kehon linjaus”, ”rakenteellinen voima”, ”koko kehon liike”, ”lihas-jänne-kalvo-ketju”, ”rentouden ja jännityksen vaihtelu” jne. Olen ollut nyt parikymmentä vuotta mukana tässä suomalaisessa yi quan –kuviossa ja todennut moneen kertaan yi quanin oppimisprosessiin liittyvät ongelmat. Tästä syystä olen kirjoittanut tämän blogisarjan. Tarkoituksenani on ollut selittää yi quanin harjoituksia ja periaatteita siten, että niiden avulla harrastaja voisi oikeasti edistyä yi quanin taidossaan. Pelkästään fyysisen taidon kannalta ajateltuna kiinalaiset kamppailutaidot eivät ole sen kummempia kuin muutkaan taidot. Niissä ei ole mitään erityisiä ja ihmeellisiä elementtejä. Niissä on tosin upeita harjoitusmenetelmiä. Mutta esimerkiksi sirkusakrobatian oppiminen on huomattavasti vaikeampaa. Tai permantovoimistelun.

Mutta kyllä … yi quanissa on monta ulottuvuutta: se on terveysliikuntaa, kamppailun taitoa, se voi olla taidetta, jopa henkistä harjoitusta. Kaikkien näiden ulottuvuuksien perustana on kuitenkin ihmisen keho ja sen fyysiset ja mekaaniset lainalaisuudet. Vaikka yi quanissa korostetaan mieltä, mielikin on osa kehomielen kokonaisuutta. Mieltäkin voi harjoittaa vain kehossa. Kehomielen taidoissa, olivat ne kuinka syvällisiä tahansa, on mielestäni lähdettävä liikkeelle perustasta. Tätä perustaa yi quanissa olen edellä yrittänyt kuvata. Samalla tietysti jää taidon syvällisemmät ulottuvuudet kuvaamatta. Mutta kun siirrytään syvemmälle kehomielen sisäiseen kokemukseen, kuvaus käy hyvin vaikeaksi. Samoin todellisuus, mitä pyritään kuvaamaan.

Mieli muodostaa maailman. Ei ole niin, että maailma on tuolla ja mieleni on kuin peili, joka vain heijastaa sen, vaan mieli on itse aktiivinen siinä, miten koemme maailman, sekä itsemme että ympäristömme. Tietokone, jota juuri katselet on mielesi luomus. Aistit ja koet sen sellaisena kuin se on, koska tietoisuutesi on ihmisen tietoisuutta. Kärpäsen kokemus tietokoneesta on toinen. Jopa koiran.

Voimme vaikuttaa voimakkaasti mielikuvilla sisäiseen kokemukseemme omasta kehomielestämme. Koemme myös, mitä haluamme kokea. Mielen luova voima on valtava. Jos vuosia aistit kehoasi ja sen aistimuksia, tulet niille hyvin herkäksi. Silloin senkin erottaminen, mitä mieli luo ja mikä on ”todellisuutta” käy vaikeaksi. Jo siksikin että ”todellisuudessa” on aina mielen elementti.

Oman sisäisen kokemuksen tutkiminen ja muuttaminen on yksi yi quanin taso, jota olen käsitellyt edellä vain vähän. Tämä alue on hienovarainen ja laaja ja perustuu yi quanin taolaisiin ja buddhalaisiin juuriin. Tämä on myös yi quanin taso, jota harvoin opetetaan mitenkään systemaattisesti. Se tulee mukana tietynlaisten mielikuvien ja kokemusten mukana ja jää yleensä tavallisen harrastajan kokemuksen ulkopuolelle. Samoin kuin liike voi lopulta muuttua luovaksi ja spontaaniksi tanssiksi, tällä tasolla yi quan voi laajentua taidosta taiteeksi, mielen harjoittamisesta henkiseksi harjoitukseksi.

[Sarja loppuu tähän – ainakin toistaiseksi. Kiitos kuin luit!]









  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post125

Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 3)

Yi quanPosted by Timo Klemola Wed, February 18, 2015 09:48:28

Kuvaan seuraavassa juurtumiseen liittyviä periaatteita tui-shou tilanteessa, missä pari työntää sinua kädestä, jota pidät rintasi edessä. Kaikkia asiaan liittyviä muuttujia ei voi tässä kuvata, mutta keskeiset. Opettelemalla nämä hyvin, sinua ei tui-shou tilanteessa kovin kevyesti heitellä. Kuvaan tilanteen ilman liikettä. Käytännössähän olet tui-shoussa jatkuvasti liikkeessä, mutta juurtuminen on osattava tehdä paikallaan seisten, jotta sen saa toimimaan liikkuessakin.



Kuva 1.

Kuva 1. esittää yhden tavan hahmottaa tämä tilanne. Tunnet työntövoiman kätesi/ käsiesi kontaktipisteessä. Miten voit ottaa voiman vastaan niin, että sinun ei tarvitse perääntyä voiman alta pois? Voima pitää nk. ”juurruttaa”. Se tapahtuu pakottamalla pari työntämään sinua niin, että hänen voimansa suuntautuu alas suoraan kohti takajalkaasi. Pari siis pakotetaan työntämään suuntaan, mikä on sinun kannaltasi kaikista tukevin. Miten tämä sitten tehdään?

1. On osattava pitää ”freimi”. Tämä taito tulee suoraan seisomisharjoittelusta ja shi-listä. Kätesi ovat vartalon edessä niin, että käsivarren ja vartalon välissä on tilaa isolle pallolle. Tämä pallo ei saa mennä työnnön voimasta kasaan. Tähän liittyy myös koko kehon elastinen, jousimainen voima, mitä olet harjoitellut kaikissa yi quanin menetelmissä. Koko keho on yhtenäinen, mahdollisimman rento ja elastinen. Kun tämä toteutuu, pari tuntee työntävänsä kasaan vahvaa, elastista jousta.

2. Älä vastusta voimaa työntämällä sitä vastaan. Silloin jännityt hartioista ja koko kehon yhteys katoaa. Hahmota itsesi isona jousena, joka edellisen blogin kuvan 1 tavoin on pingottuneena kontaktipisteen ja maan väliin.

3. Anna selkäsi kaareutua ja alaselän (nk. ming-men –alue) täyttyä voimasta. Pari yrittää työntövoimallaan saada kehosi ikään kuin katkeamaan alaselän kohdalta. Tämä tarkoittaa, että alaselän hallinta on keskeistä. Pidä huolellisesti alaselkäsi hieman taakse työnnettynä. Samalla annat painopisteesi vajota hieman alas. Kuvan 1 ajatus kolmiosta voi olla hyödyllinen. Haluat ohjata parin voiman suoraan kohti takajalkaa eli kolmion sivun a-c suuntaisesti. Tämä on mahdotonta. Joudut ohjaamaan sen alas alaselkäsi kautta eli reittiä a-b-c. Kun tunnet parin työntövoiman kädessäsi, aisti samalla heti se, miten sama voima tuntuu alaselässäsi. Kuvan kolmion kärki ikään kuin pullistuu taaksepäin. Anna sen hieman elää, mutta älä anna koko kehon rakenteen sortua.

4. Hallitse kontaktipisteen voiman suunta. Tähän liittyy monta asiaa, mutta keskeisintä olet opetellut shi-li –harjoituksessa, jossa piirrät käsillä pysty-ympyrää (sagittaalitaso) ja jossa painopisteesi laskee alas samalla kun kädet nousevat ylös. Mainitsin tästä shi-lin yhteydessä. Kuva 2 selittää tätä periaatetta.



Kuva 2.

Samalla kun annat painopisteesi vajota anna myös käsiesi kohota. Tilanne on kuin kuvan näyttämä kahden pallon kohtaaminen. Sinä annat oman pallosi pyörähtää takaa alas, edestä ylös. Tämä pakottaa parin voiman joko ohi ylös, jolloin siitä ei ole sinulle harmia, tai hän joutuu painamaan omalla voimallaan alas, kohti takajalkaasi eli suuntaan, mihin nimenomaan haluat hänen voimansa suunnata. Siinä suunnassa olet tukeva. Hän joutuu työntämään ikään kuin seivästä suoraan maan sisään aika lailla kuvan 1 sivun a-c suuntaan.

Ylävartalon toimiminen pallon tavoin on hyvin konkreettinen periaate. Ajattele, että tämä pallo on hyvin herkkä pyörimään joka suuntaan. Sillä on vahva yhteys alavartaloon erityisesti alaselässä, mutta samalla se on myös herkkä ja liikkuva. Jos taijin peng-lu-an-ji –harjoitus on tuttu, niin ymmärrät heti, mitä tarkoitan. Tämä harjoitushan harjoittaa juuri edellä kuvaamaani ominaisuutta. Seiso ”kannattele palloa rinnan edessä” asennossa vaikka sivuttaisseisonnassa. Pyörittele rinnan edessä kannattelemaasi palloa ylävartalon liikkeellä niin ymmärrät, mistä puhun.

Huomaa, että tämä pallo kiertyy herkästi myös sivusuunnassa. Tämä tarkoittaa, että voit pakottaa parin työntämään suoraan keskilinjaasi kohti, josta ohjaat sitten voiman edellä kuvaamallani tavalla alas kohti jalkoja. Jos hän nimittäin työntää hiemankin ohi oman keskilinjasi, anna pallon pyörähtää, ja työntö ohjautuu sivulle. Jos pari työntää ylös, anna pallon pyörähtää siihen suuntaan. Vajoa samalla. Jos hän työntää sinua suoraan kohti, vajoa ja ohjaa voimaa ylös, jolloin hän joutuu painamaan omaa voimaansa alas kohti jalkojasi. Näin pakotat hänet työntämään suoraan omaa vahvinta suuntaasi kohti. Kun opit tämän, voit nostaa etujalkasi ilmaan ja pystyt silti hallitsemaan hänen voimaansa. Freimin totta kai pitää olla kestävä.

Oikeastaan tässä kaikki oleellinen. Tutki tätä tarkasti parin kanssa. Kyse ei ole mistään vaikeasta ydinfysiikasta. Opit sen pienellä harjoittelulla. Samalla ymmärrät, miten shi-li-harjoituksissa painopisteen liikkeen ja kontaktipisteen liikkeen suhde on aivan olennainen.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post124

Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 2)

Yi quanPosted by Timo Klemola Tue, February 17, 2015 09:33:05

Sitten muutama sana tui-shouhun liittyvästä taidosta. Ensinnäkin tämä taito on niin monimutkainen ja hienovarainen, että en kykene edes näkemään sen kaikkia ulottuvuuksia.

Jos tutustuu vaikkapa asiasta taiji-puolella kirjoitettuun kirjallisuuteen, niin voi saada vähän kuvaa siitä, miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Voimaa kuunnellaan, seurataan, ohjataan, annetaan parille tyhjä tai täysi, etsitään parista tyhjä tai täysi, piilotetaan parilta keskilinja, etsitään parin keskilinja, annetaan kontaktipiste, mutta ei omaa painopistettä, juurrutaan, katkaistaan parin juuri jne. jne. Harjoiteltavia periaatteita on todella paljon.

Yi quanissa näyttäisi olevan kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa tui-shoun opettamistapaa. Ehkä yleisempi tapa on se, että harjoitukseen mennään vaiheittain progression kautta. Silloin lähdetään liikkeelle yhden käden tui-shousta suunnilleen niin kuin taijissa. Tästä siirrytään kahden käden pysty-ympyrään, joka on yi quanin tui-shoun perusmuoto. Toisessa tavassa siirrytään suoraan kahden käden pysty-ympyrään ja voiman tunnusteluun siinä. Mitään valmistavia harjoituksia ei tehdä. Harjoitus voidaan jopa aivan alussa tehdä kohtuullisen suurella voimalla. Näin tehtynä harjoitus tuottaa paljon hyvin nopeita ja spontaaneja liikkeitä, jotka eivät ole erityisen kauniita, mutta tarkoituksenmukaisia eli juuri sellaisia, mihin yi quanissa pyritään.

Tilanteessa, missä pari pyrkii löytämään painopisteesi ja työntämään sinut pois tasapainosta, on tärkeätä osata ”juurtua” maahan. Juurtumisen taito on ehkä tärkein taito tui-shoussa ja käsittelenkin tässä sarjassa kaikista mahdollisista tui-shoun periaatteista tarkemmin vain sitä. Jos opit kunnolla juurtumaan, sinua on mahdoton saada pois tasapainosta ja hallita painopistettäsi. Itse asiassa juurtuminen tarkoittaa juuri sitä, että hallitset koko ajan itse omaa painopistettäsi, jolloin seisot aina vakaana huolimatta siitä, millaisia voimia kohtaat. Juurtuminenkin, kuten koko tui-shou-harjoitus, on taitoa yhdistää kaikki se, mitä olet oppinut seisomalla, shi-lissä ja fa-lissa. Mutta nämä eivät riitä, juurtumisen voi oppia vain harjoittelemalla sitä parin antamaa voimaa vastaan.



Kuva 1.


Kuva 1. näyttää tilanteen. Voima kohdistuu sinua kohti kontaktipisteestä a. Jotta voit juurruttaa tämän voiman, sinun on osattava ohjata se kehosi rakenteita pitkin kuvan nuolen osoittamalla tavalla kohti maata ja erityisesti takajalkaa. Kun opit tämän taidon, voit seistä vaikka yhdellä jalalla ja silti onnistut ohjaamaan voiman alas kohti maata ja juuresi pitää. Koska kyse on monimutkaisesta taidosta, jonka voi oppia vain tekemällä ja kokeilemalla, sitä kuvataan tarkasti aika harvoin. Kiinalaisessa perinteessä ei yleensä lainkaan tai vain vertauksilla luultavasti myös siksi, että se on tui-shoun perustavia ”salaisuuksia”. Taijissa tämä voima on nimeltään peng. Pengia kuvaavassa runossa todetaan näin: ”Miten voisin selittää peng-energian? Se on kuin vesi, joka kannattaa lipuvaa venettä. Tee ensin qistäsi dan-tienissä luja, pidä sitten päätäsi ikään kuin se riippuisi ylhäältä. Koko keholla on voimaa kuin jousessa. Avautumisen ja sulkeutumisen tulee olla selvästi määritelty. Vaikka vastustaja käyttäisi tuhannen kilon voimaa, hänen juurensa katkea ja hän liikkuu helposti.”

Lännessä pengia on analysoitu koko kehon liikemekaniikan valossa. Erityisesti tätä työtä on tehnyt yhdysvaltalainen Mike Sigman, joka on jo parikymmentä vuotta kiertänyt maailmalla opettamassa ”sisäisen voiman mekaniikkaa” ja siihen liittyvää ”peng-energiaa”. Kun itsekin yritin 90-luvulla ymmärtää tätä käsitettä, kävin Lontoossa hänen leirillään. Myös Jan Diepersloot on käsitellyt asiaa kirjoissaan. [Jatkuu…]







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post123

Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 1)

Yi quanPosted by Timo Klemola Mon, February 16, 2015 09:36:07

Tämän harjoitustavan nimeksi on suomessakin aika lailla vakiintunut englannin kielinen termi ”push-hands”. Se on suora käännös kiinan termistä tui-shou. Monissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa tehdään tui-shou-harjoituksia, mutta eri taidoissa muodot ja tekemisen tapa vaihtelevat.

Tui-shou on voiman tunnustelua parin kanssa. Pari antaa nyt liikkeeseen oikean vastuksen ja tämän vastuksen hallitsemiseksi joudut käyttämään omaa voimaasi. Eli tunnustelet sekä parin voimaa, että omaa voimaasi.

Aluksi muutama yleinen huomio tämän tyyppisestä harjoituksesta. Kyse on yhdenlaisesta painin kiinalaisesta versiosta. Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran tein yi quanin tui-shouta. Olin siinä vaiheessa harjoitellut taijin vastaavaa harjoitusta ehkä kymmenkunta vuotta. Kun en vielä ymmärtänyt asiaan liittyvää yi quanin näkökulmaa, otin taijista oppimani asenteen harjoitukseen. Se tarkoitti hyvin pehmeää asennetta ja tekemisen tapaa. Opin heti, että yi quanissa asenne ja tekemisen tapa olikin toinen. Parini työnsi minut välittömästi seinään niin, että kolina kävi. Opin kerrasta, että yi quanissa kyse ei ollutkaan vain parin hallitsemisesta tai voittamisesta vaan näyttävästä nöyryyttämisestä. No - niin kuin totesin, opin kerrasta, että yi quanin push-hands vaatikin eräänlaisen moodin vaihdon.

Tui-shoussa pari pyrkii työntämään sinut pois tasapainosta ja sinä pyrit hallitsemaan parin voimaa ja painopistettä niin, että hänen ponnistelunsa valuvat tyhjiin. Itse pyrit samaan. Tässä mielessä push-hands-harjoitukseen on aina sisäänrakennettu kilpailun elementti. Tässä kilpailussa tarjoutuu mahdollisuus verrata oman taidon tasoa parin taidon tasoon. Toinen pyritään aina ”voittamaan”. Voitto tarkoittaa tässä siis parin painopisteen hallintaa ja häviö sitä, että on itse toisen hallittavana. Asiaan liittyy tietysti monien taitojen harjoittelua, mutta palaan niihin myöhemmin. Tui-shou on siis todellista voiman koettelua parin kanssa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Jokainen tui-shou-harjoitus on siis aina eräänlainen minikamppailu. Tätä kamppailua tehdään yi quanissakin monien erilaisten sääntöjen puitteissa, mutta palaan sääntöihin myöhemmin.

Kuulen korvissani jo monia vastaväitteitä tuohon, mitä kirjoitin. Asia on monimutkainen ja kaikkia näkökulmia en voi tässä käsitellä. Yksi vastaväite kuuluu: Mutta eihän tui-shoussa kuulu kilpailla parin kanssa, kyse on harjoituksesta, jossa yhdessä tutkitaan ja testaillaan voimaa. Aivan. Juuri näin on, mutta tällaiseen harjoitukseen, jos se tehdään oikein, on välttämättä rakennettu kilpailun periaate, jota ei voi sivuuttaa. Kilpailu terminä ei ole tässä hyvä, mutta kyse ei ole käsitteistä. Jos keskitytään vain parin voiman kuuntelemiseen ja väistämiseen, menetetään puolet harjoituksesta. Kyse on kamppailutaidon perusperiaatteiden harjoittelemisesta, jossa keskeinen taito on parin painopisteen hallinta. Vasta tämä hallinta mahdollistaa monet muut kamppailulliset jatkosovellukset. Kaikki kamppailusovellukset eivät tietenkään ole tästä taidosta kiinni, mutta monet ovat. No – ja monista muista syistä kamppailutaitojen push-hands ei voi olla pelkkää voiman kuuntelua ja väistöä, niin kuin monesti esimerkiksi taijissa näytetään harjoittelevan. Huonoin versio tui-shousta on tietenkin se, että sitä ei harjoitella lainkaan. Silloin jää voima ja sen kamppailullinen käyttö kokonaan ymmärtämättä.

Tavoitteena on siis hallita parin panopistettä niin, että häntä pystyy työntämään. Sama perustavoite on esimerkiksi japanilaisessa sumo-painissa, jossa tosin myös heitetään. Koska kyse on tässä mielessä painista, kamppailun tulokseen vaikuttaa voimakkaasti kaksi keskeistä tekijää: ottelijoiden paino ja taitotaso. Painon merkityksestä ei yi quanissa yleensä jostain syystä puhuta. Kaikissa parin painopisteen hallintaan liittyvissä länsimaisissa kamppailu-urheilun muodoissa on painoluokat. Esimerkiksi painissa painoluokkia on seitsemän, joista alimmat painoluokat vaihtuvat 5-6 kg välein. Painoluokkalajeissa ottelijat pyrkivät säätämään painonsa aina tarkasti painorajan ylärajalle. Painoluokat ovat tietenkin tärkeitä siksi, että lopputulokseen ei vaikuta vain taito, vaan paino on yhtä tärkeä, jopa tärkeämpi tekijä.

Korostan tätä tässä siksi, että push-hand-harjoituksissa pareja ei valita painon mukaan. Harjoituskumppani valitaan aika lailla sattumalta. On kuitenkin tärkeää ymmärtää painon merkitys harjoittelun kannalta. Yleistäen voisi todeta, että jos parisi on vaikkapa kymmenen kiloa sinua painavampi, niin voit toivoa hallitsevasi hänen painopistettään vain, jos oma taitotasosi on huomattavasti häntä korkeammalla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vain suunnilleen samanpainoisen parin kanssa harjoittelussa voi suoraan verrata omaa taitotasoaan toiseen. On tietysti hyödyllistä harjoitella eri painoisten parien kanssa, mutta omaa taitoaan arvioidessa on aina otettava huomioon myös parin painon suhde omaan painoon. Näin oman taidon tason ymmärrys ja harjoitus yleensäkin pysyy realistisena.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post122
Next »