Huomioita

Huomioita

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 7

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, June 29, 2017 10:48:18

Olen jo edellisissä huomioissa viitannut useamminkin siihen, miten kiinalaisissa kamppailutaidoissa kokemuksellista biomekaniikkaa on tutkittu pitkään, ehkä vuosisatojen ajan. Taiji on tästä ehkä paras esimerkki, varsinkin kun siitä on myös säilynyt kirjallisia dokumentteja. Monia taijihin liittyviä vanhoja tekstejä on käännetty englanniksikin. Tekstit on yleensä nimetty ”taijin klassikoiksi”. Jos googlaa esimerkiksi hakusanoilla ”taijiquan classics” tai ”T'ai chi classics”, käännöksiä löytyy paljon. Käänsin itsekin yhden näiden tekstien kokoelman englannista suomeksi kirjaani ”Taiji, liikettä hiljaisuudessa – hiljaisuutta liikkeessä” (1989). Nämä lyhyet aforistiset tekstit ovat hyvin mielenkiintoisia myös kokemuksellisen biomekaniikan kannalta. Näiden tekstien tarkkaa alkuperää ei hyvin tunneta, mutta ainakin 1800-luvulle niitä on pystytty jäljittämään. Seuraavassa muutamia nopeasti valittuja esimerkkejä.

”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.”

Tämä antaa biomekaniikan perusmallin, jota olen edellisissä huomioissa selittänyt tarkemmin. Sen voisi tulkita esimerkiksi muotoon: ”On vain fleksio- ja ekstensioketjut, jännityksen ja rentouden vaihtelu.” Lihastoimintaketju voi olla yin, jolloin se on rento tai yang, jolloin se on jännittynyt. Kaikki kehon liikkeet syntyvät erilaisten toiminnallisten rakenteiden vuoroittaisen jännityksen ja rentouden tuloksena. Yi quanin perustaja Wang Xiangzhai ymmärsi tämän, ja perusti koko yi quan systeeminsä tähän mekaniikkaan. Kaikki yi quanin perusmenetelmät seisomisesta (zhan zhuan) voiman vapauttamiseen (fa li) perustuvat koko kehon jännityksen ja rentouden vaihtelun ymmärtämiseen. Myös asahissa opettelemme samaa asiaa, vaikka vasta voima-asahissa tämä periaate asetetaan tietoisen ja systemaattisen harjoituksen kohteeksi.

”Jalkateräsi ovat juuri, voima syntyy jaloissasi, hallinta on vyötärössä, muoto tulee esiin käsissäsi ja sormissasi.”

Tämä on hieno kineettisen/ liikeketjun kuvaus. Kun teet jotakin kädelläsi, esimerkiksi työnnät, käytät suljettua kineettistä ketjua, joka ottaa tuen maasta. ”Juuri” tarkoittaa tässä juuri sitä, että kineettisen ketjun tukipinta on maata vasten, joka antaa liikkeelle tarvittavan vastavoiman. Maan reaktiovoima siirtyy vyötärön kautta selkään ja sieltä edelleen käsiin ja sormiin. Vyötärön asento on tässä tärkeä, jotta voima kulkee mahdollisimman suoraan sinne, mihin se kohdistetaan. Jos vyötärö ei ole oikeassa asennossa, voima ”vuotaa ohi”.

”Jokainen kehon osa liittyy yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Älä salli pienintäkään aukkoa.”

Tämä on edelleen yhtenäisen ja hallitun liikeketjun kuvaus. Koko kehon on linjattava joka kohdastaan mahdollisimman hyvin voiman suuntaan ja sidottava yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhteen sidottu keho tuntuu ikään kuin yhdeltä lihakselta, joka avautuu tai sulkeutuu.

”Kun tunnet päälakesi riippuvan ikään kuin langasta ylhäältäpäin, elinvoimalla täyttynyt henkesi kohoaa etkä enää kärsi kömpelyydestä.”

Tässä kuvataan hienolla tavalla kokemus kehon hyvästä pystylinjauksesta ja siihen liittyvästä voimasta, joka on sekä rakenteellista voimaa että mielen ja tahdon voimaa. Hyvin kannateltu selkäranka ja sen kautta kehon asento tuntuu myös asenteessa. Lause kuvaa hyvin sitä kehon ja mielen yhteyttä, minkä kehon optimaalinen pystylinjaus synnyttää.

”Kun yksi osa liikkuu, kaikki osat liikkuvat, jos yksi osa on liikkumatta, kaikki osat ovat liikkumatta.”

Tämä on koko kehon liikkeen hieno kiteytys, jota ei ole helppo toteuttaa. Käsi on helposti vielä liikkeessä, mutta muu keho on jo pysähtynyt. Pään kääntö on jo loppunut, kun keho vielä ojentuu ja kädet laskeutuvat. Monet asahin liikkeet ovat erinomaisia haasteita tätä periaatetta tutkivalle.

”Jos emme harjoittele periaatteiden sovellusten mukaisesti, voimme työskennellä ikuisesti pääsemättä taidon ylimmälle asteelle.”

Laitan tämän tähän loppuun, koska se sopii niin hienosti myös asahiin. Jos teemme asahiakin vain ulkoisesti pyrkimättä harjoittelemaan sitä sen periaatteiden mukaisesti, voimme työskennellä vaikka kuinka kauan, emmekä silti kehity asahin taidossa.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post231

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 6

AsahiPosted by Timo Klemola Wed, June 28, 2017 13:00:37

Kuvasin edellisessä blogissani nk. ”kolmen pyörän” biomekaanisen mallin, joka auttaa koko kehon liikkeen aktivoimisessa ja sen mekaniikan ymmärtämisessä. Jos haluaa tutustua tämän mallin tarkempaan anatomiseen kuvaukseen, kannattaa etsiä käsiinsä kirja: Philipp Richter, Eric Hebgen: ”Triggeripisteet ja lihastoimintaketjut osteopatiassa ja manuaalisessa terapiassa”. He kuvaavat kirjassaan useita lihastoimintaketjumalleja, ja esittävät myös omansa, jota he kutsuvat ” ekstensio –fleksio malliksi” (kuva alla, s. 79).

Itse olen päätynyt samankaltaiseen, yksinkertaistettuun malliin kiinalaisten kamppailutaitojen, erityisesti taijin ja yi quan kautta. Mallia voisi kutsua myös avautumisen ja sulkeutumisen malliksi. Vanhoissa taijin klassisissa teksteissä todetaan: ”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Kun teet taijin liikesarjaa, olet jatkuvasti joko avautuvassa tai sulkeutuvassa liikkeessä. Muistan hyvin, kun yi quanin opettajamme Zhang Changwang piti ensimmäistä leiriään Tampereella ja opetti yi quanin ”käärmeaskelta”. Hän ei puhunut mitään mistään ”avautumisesta” tai ”sulkeutumisesta”, joten tietysti kysyin häneltä siitä. Eli pyritäänkö tässä yi quanin askeleessa toteuttamaan avautumisen ja sulkeutumisen periaatetta. Hän hymähti itsekseen, oli hetken hiljaa ja totesi sitten: ”Tietysti, sehän on kaikkien kamppailutaitojen perusta.”

Tämän tiedostaminen on yksi tietoisen ja koko kehon liikkeen perusta. Asahissa jokainen liike ei pyri toteuttamaan avautumisen ja sulkeutumisen mallia, esimerkiksi rentousosion ensimmäinen käsienpyöritysliike, mutta suurin osa liikkeistä pyrkii siihen ja niissä tulee olla tietoinen näistä vaiheista. Ja jos liikkeeseen ei kuulu vajoaminen ja kohoaminen, siitäkin tulee olla tietoinen. Esimerkiksi perusliikesarjan toisessa rentousliikkeessä teemme vain vartalon pyöritystä keskilinjan ympäri ja otamme voiman käsien heilureihin pelkästään tästä liikkeestä. Tästä liikkeestä on vaikeaa pitää keskilinjan vajoaminen ja kohoaminen poissa, mutta jos sen ottaa siihen mukaan, on sekin sitten tehtävä tietoisesti ja tarkoituksella, vaikka kyse onkin silloin alkuperäisen liikkeen variaatiosta.

Jos avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet eivät avaudu sinulle itsestään, niin ajattele niitä vipuvarsimallin avulla. Ihmisen keho, mutta erityisesti raajat voidaan nähdä alla olevan kuvan mukaisina vipuvarsiketjuina.



Kuvassa A on punaisella piirretty lihastoimintaketju, minkä aktivoituminen saa vipuvarsijärjestelmän lyhenemään eli sulkeutumaan (fleksio). Kuvassa B on sinisellä piirretty nivelten toisille puolille sijoittuva lihastoimintaketju, jonka aktivoituminen saa järjestelmän pitenemään eli avautumaan (ekstensio). Todellisuudessa ihmisen kehon vipuvarsijärjestelmä (kuva C) sisältää kummatkin ketjut, jotka siis kulkevat ikään kuin ristiin nivelten puolelta toiselle. Voidaan ajatella, että tällaiset ”ekstensio- ja fleksiokaavat” kulkevat ihmisen kehon päästä päähän, yksi vasemmalla ja yksi oikealla puolen kehoa. Tämä on edellä kuvaamani Richter-Hebgen –mallin idea.

Tee seuraava harjoitus. Istu tuolin etureunalle ja etsi edellisessä blogissani kuvaamalla tavalla yhteys kehon kolmen pyörän välillä. Aisti, miten työntämällä lonkkia hieman eteenpäin rintalasta kohoaa ja niska pitenee. Tutki tätä muutamalla liikkeellä ja tee sitten seuraava harjoitus. Kuvittele, että jalkateriesi päällä on putki, jota vasten voit nostaa jalkateriä. Nosta vähän varpaitasi ylös ja kohota mielikuvassa jalkateräsi niiden päällä olevaa putkea vasten. Aisti miten samalla polvien koukistajat aktivoituvat ja polvet pyrkivät taipumaan. Aisti sitten miten myös lonkan koukistajat aktivoituvat ja lantion pyörä lähtee pyörimään eteenpäin, jolloin rintalasta kohoaa ja niska pitenee. Tutki asiaa tekemällä useita toistoja. Olet tullut nyt tietoiseksi liiketoimintaketjusta varpaista päälakeen asti.



  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post230

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 5

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, June 27, 2017 13:40:43

Nykyään on paljon erilaisia menetelmiä, joissa ihmisiä ohjeistetaan istumaan tyynyllä ja keskittymään eri tavoin joko hengitykseensä tai muihin kokemuksiinsa. Puhutaan kontemplatiivisista menetelmistä tai mindfulness-perustaisista menetelmistä. Yksi niiden kaikkien yhteinen piirre on se, että niissä ei käytännössä lainkaan ymmärretä tai systemaattisesti tutkita sitä opetusta, mitä tällainen harjoitus kehon asennon ja kannattelun kannalta merkitsee ja pyrkii opettamaan. Tämä näkökulma voi olla mukana, jos opettajalla itsellään on kokemusta vaikkapa joogan tai asahin kaltaisista somaattisista menetelmistä.

Asennot opettavat aina myös kokemuksellista biomekaniikkaa ja kehon optimaalista kannattelua. On mahdotonta istua tyynyllä esimerkiksi kymmenen tuntia päivässä useiden päivien ajan, jos keho on huonossa asennossa. Oikeaa kehon linjausta ja rentoa asentoa oppii tavoittelemaan väkisin. Yksi kokemuksellinen malli, jonka tyynyllä istuja oppii on nk. ”kolmen pyörän malli”. Olen kuvannut tämän kirjassani ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” asahin periaatteita käsittelevässä luvussa sivulla 99. Kehon kolme liikkuvaa osaa, pää, rinta ja lantio, voidaan hahmottaa kolmena pyöränä, jotka ovat kiinni toisissaan ikään kuin ristiin kulkevilla kiilahihnoilla. Toinen ajatus, on että kyseessä on kolmen rattaan kokonaisuus. Istu tuolin etureunalle, aseta lantio hyvään pystyasentoon ja kokeile seuraavaa. Työnnä hieman lonkkia eteenpäin ja anna lantion korin näin hienovaraisesti pyörähtää, aisti samalla, miten rintalastasi kohoa ja lavat laskeutuvat alaspäin. Tutki tätä vähän aikaa. Tuo sitten liike päähän asti. Tee sama, työnnä kevyesti lonkkia eteenpäin, aisti rintalastan kohoaminen ja aisti edelleen, miten voima kulkee niskasta ylös kohti päälakea, jolloin niska pitenee ja leuka vetäytyy hieman sisäänpäin. Tee paljon toistoja pienellä liikkeellä ja tutki tätä yhteyttä.


Tee sitten seuraava harjoitus: Vaihe 1. Seiso asahin lähtöasennossa polvet joustavina, lantio keskiasennossa, koko keho hyvin linjattuna. Aseta vasen kämmenesi alavatsalle ja oikea käden selkä taakse ristiluun päälle. Lähde siitä liikkeelle taivuttaen ja ojentaen polviasi. Jatka liikettä tasaisena virtana. Siis vajoat ja kohoat jatkuvana ja hitaana liikkeenä. Kiinnitä huomiosi siihen, mitä tapahtuu lantiossasi. Lantion pyörä alkaa myös pyöriä edestakaisin, häntäluusi ja häpyluusi vajoaa ja kohoaa myös vuorotahtiin. Jos tätä liikettä ei tapahdu, sinun on keskityttävä lantion seudun ja lonkkanivelten ympäristön rentouttamiseen. Asahissa lantio on saatava rennoksi ja irti niin, että se saavuttaa normaalit liikkeensä ja liikelaajuutensa.

Vaihe 2. Kun olet tietoinen lantion liikkeestä, jatka liikettä edelleen ja siirrä oikea kätesi selän takaa rintalastan päälle ja tule tietoiseksi, mitä tapahtuu rinnan alueella. Myös rinnan pyörä pyörii niin kuin se pyöri tuolilla. Kun jatkat jalkojen pumppaavaa liikettä huomaat, että kädet vuorotellen lähestyvät toisiaan ja vetäytyvät kauemmaksi toisistaan. Lantion ja rinnan pyörien tai rattaiden yhteys siis toimii.

Vaihe 3. Jatka vielä liike päähän asti. Tämä menee monimutkaiseksi. Kun aistit rinnan nousevan, jatka voima niskasta ylös ja anna leuan hieman vetäytyä. Tuolilla istuen harjoitus on helpompi tehdä ja selkeämpi. Seistessä tekee mieli tehdä liike hieman aaltomaisesti alhaalta ylös, jolloin yhteydet tuntuvat elastisilta.

Vaihe 4. Aseta kätesi rennosti niin, että sormet koskettavat reisiesi etupintaa ja jatka edelleen liikettä. Huomaa, miten ojentautuessasi reidet kiertyvät ulos ja vajotessasi ne kiertyvät sisään. Huomaa myös, miten sama tapahtuu käsivarsissasi. Kun vajoajat ja rintalasta putoaa, kädet kiertyvät sisäkiertoon ja kun ojennut, ne kiertyvät ulkokiertoa kohti. Huomaa myös, miten vajotessasi kädet lähentyvät toisiaan ja kohotessasi ne loittonevat toisistaan. Tee liikettä ja tule tietoiseksi koko tästä avautumisen ja sulkeutumisen perusmekaniikasta: avautuminen/ kohoaminen, ulkokierto, loittoneminen – sulkeutuminen/ vajoaminen, läheneminen.

Mietipä, mitä asahin liikettä harjoitus on alkanut muistuttaa. Simpukkaliikettä tietysti. Simpukkaliikkeessä on edellä kuvattu avautumisen ja sulkeutumisen perusmalli, mutta laajemmassa mittakaavassa.

Kun seuraavalla kerralla teet asahia yritäpä saada lantion ja rinnan palloja hieman pyörimään. Asahia näkee usein tehtävän niin, että vain polvet taipuvat ja ojentuvat, mutta selkä ei ole elävä. Selkä saadaan liikkeeseen mukaan hahmottamalla rinnan pallo ja antamalla sen hieman kiertyä liikkeen mukana. Liikkeen ei pidä kuitenkaan olla liian iso, jolloin kehon hyvä linjaus menetetään.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post229

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 4

AsahiPosted by Timo Klemola Mon, June 26, 2017 11:44:49

Muistan vieläkin, kuinka innostunut olin, kun sain käsiini Jan Dieperslootin kirjan ”Warriors of Stillness. Meditative Traditions in the Chinese Martial Arts. Volume 1.” Tämä tapahtui vuoden 1995 tienoilla. Onneksi kirjassa oli hänen sähköpostiosoitteensa, joten saatoin kirjoittaa hänelle ja kutsua hänet Suomeen pitämään meille leirin yi quanista ja taijista. Vaikuttavin kokemus kirjaa lukiessani oli, kun yritin ymmärtää, mitä kirjassa tarkoitetaan ”mingmenin alueen täyttämisellä”. Mingmen on alaselän alue noin kehon painopisteen korkeudella. Kun tutkin tätä asiaa seisomalla kirjan ohjeiden mukaan, yhtäkkiä koko kehoni läpi värähti iso voima. Tätä nopeaa tai ”räjähtävää” voimaa kutsutaan kiinalaisissa taidoissa sanoilla ”fa-jing” tai ”fa-li”. Olin aivan ymmälläni. Mikä juttu tämä on. Kokeilin ja löysin saman uudelleen ja uudelleen. Suuntaamalla huomio oikealla tavalla mingmenin alueelle ja samalla ”täyttämällä” tämä alue lantion koria kevyesti kallistamalla, voima spontaanisti ikään kuin syöksähti koko kehon läpi eräänlaisella lantion nopealla ravistusliikkeellä. Tästä oli pakko saada enemmän selvää ja onnistuinkin kutsumaan Janin Suomeen heti samana kesänä.

Hän opetti meille monia asioita tuolla ensimmäisellä pitkällä leirillään. Teimme ensin pari päivää yi quania ja sen jälkeen viikon verran taijita. Taiji-osuudessa hän opetti pääasiassa oman opettajansa Cai Songfangin menetelmää, jossa pääasiassa seistiin wu-chi –asennossa, tehtiin keskilinjan liikkeitä ja harjoiteltiin lyhyttä Yang-tyylin liikesarjaa, joka oli Cain versio ”linnunpyrstöön tarttumisesta”. Janin mukaan Cai oli voittamaton push-handsissa ja oli saavuttanut taitonsa harjoittelemalla pääasiassa seisomista paikallaan kädet alhaalla riippuen (Wu-chi qigong), toistamalla keskilinjan liikkeitä ja harjoittelemalla hyvin lyhyttä Yang-perustaista liikesarjaa, ”linnun pyrstöön tarttumista”, johon oli tiukkaan pakettiin asetettu kaikki push-handsin perusliikkeet ja periaatteet.

Muistan kun sitten varmaan heti ensimmäisenä päivänä menimme Tampereella Sorsapuistoon harjoittelemaan ja teimme vähän push-handsia, olin aika epätoivoinen. Tajusin, että en ymmärrä push-handista vielä mitään. Hän hallitsi painopistettäni suvereenisti ja piilotti omansa niin, että en saanut siitä mitään otetta. Jan onneksi myös opetti kaikki ”salaisuutensa”. Ehkä keskeisin hänen opetuksensa, jonka jälkeen ymmärsin, mistä push-hand –harjoittelussa on kyse, oli tietoisuus keskilinjasta ja kyky hallita sen liikkeitä. Muistan, kun hän tuli sitten pari vuotta tämän jälkeen takaisin yhden oman opettajansa Sam Tamin kanssa takaisin Tampereelle jälleen leirin merkeissä, Sam Tam halusi että teemme push-handsia Janin kanssa, jotta hän vähän näkisi, mitä osaan. Sam ei itse koskaan kiinalaiseen tapaan antanut koskea itseään mitenkään vapaan push-handsin merkeissä. No, pari vuotta harjoiteltuani Janin oppien mukaan sekä seisten että keskilinjan liikkeitä tehden, ja tietysti push-handsia tehden, Jan ei enää pystynytkään viemään minua kuin haavanlehteä. Harjoitukset olivat tehneet tehtävänsä.

Teimme tuolla kesäleirillä joka harjoituksessa keskilinjan perusliikkeitä: painonsiirto, kierto, vajoaminen/kohoaminen lukemattomia määriä. Teimme niitä tasaseisonnassa ja askeleessa. Samoin opettelimme juurruttamaan parin työntövoiman keskilinjaa hallitsemalla. Teimme näitä harjoituksia Zenshindojon taiji-ryhmissä vuosia. Samalla harjoittelimme keskilinja-analyysia myös taijin liikesarjoissa. Sen avulla taijin liikkeistä tuli hyvin tietoista ja hyvin juurtunutta. Opettelimme juurruttamaan liikkeen antamalla keskilinja hienovaraisesti vajota. Tukijalan reisiluu tuntui ikään kuin vajoavan lonkan sisään. Myös lonkan rentous, nk. ”kuan” avaaminen liityy samaan asiaan.

Toin saman liikeanalyysin myös karateen, koska se auttoi myös karaten liikkeiden biomekaniikan analyysissä. Kehittelin tuohon aikaan myös erilaisia rentouttavia käsien pyörityksiä, jotka liittyivät keskilinjan liikkeisiin. Vein nämä ajatukseni vuonna 1997 kirjoittamaani kirjaan ”Zen-karate”, josta myös löytyy monia näistä harjoituksista, jotka nyt löytyvät asahin rentousosioiden liikkeinä.

Kun sitten kehitimme asahia ja itse laitoin kasaan asahin keskeisiä periaatteita, oli itsestään selvää, että keskilinja ja sen liikkeet tulisivat mukaan myös tähän systeemiin. Ne olivat auttaneet itseäni niin paljon kehon asennon ja liikkeen ymmärryksessä, että halusin viedä tätä asiaa myös asahin kautta eteenpäin. Olen kuvannut keskilinjan perusharjoitukset asahi-kirjoissani. Tiedän, että tällaiset harjoitukset voivat olla aluksi tylsiä, mutta tekemällä säännöllisesti keskilinjaharjoitteita, voi kehittää itselleen liiketietoisuuden ja kyvyn analysoida liikettä, oli se mikä vain. Keskilinjan kolmen perusliikkeen: painonsiirto, kierto, vajoaminen/kohoaminen lisäksi kannattaa tutkia myös keskilinjan kallistusta ja taivutusta. Kallistunut keskilinja pysyy suorassa, taipunut keskilinja ei tarkoita sen katkeamista, vaan taipuneessa keskilinjassa koko kehon yhteys säilyy.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post228

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 3

AsahiPosted by Timo Klemola Sat, June 24, 2017 13:56:16

Kuvaan usein kehon ”kolmen jousen mallia” kuvalla 1. Se yrittää näyttää, miten keho koostuu kolmen ”jousen” kokonaisuudesta: jalat, selkä/ keskivartalo ja kädet. Koko kehon voima saadaan esiin yhdistämällä nämä kolme jousta yhteen avautuvaan tai sulkeutuvaan liikkeeseen. Kuvan ympyrät näyttävät tämän jousisysteemin liittymäkohdat, jotka pitää sitoa oikein, jotta voima kulkisi jousista jousiin. Samalla ne perustelevat, miksi näissä kohdissa nk. neutraaliasennot tai keskiasennot ovat tärkeitä.

Kuva 1.

Etsiessäni tähän asiaan liittyvää materiaalia asahin teemakoulutusta varten törmäsin netissä UKK-instituutin tutkijoiden (Juha Koskela ym.) esitykseen ”Biomekaniikan perusteet” ja kuvaan 2.

Kuva 2.

Kuvassa on vedetty yhteen, missä liikeketjun osissa tarvitaan nivelten stabiliteettia ja missä liikkuvuutta. Kun liikutaan alaraajojen varassa, tarkoitus on siirtää kehon painopistettä johonkin suuntaan. Jotta saamme painopisteen liikkumaan, tarvitaan voimaa, ja tuki, jota vasten voima tuotetaan. Tarvitaan myös voimanvälitysketju painopisteen ja tukipinnan välille. Tätä kutsutaan myös liikeketjuksi tai kineettiseksi ketjuksi. Painopisteen ympäristön, siis keskivartalon on oltava tukeva, jotta voiman ja vastavoiman välitys onnistuu alustaan ja takaisin. Myös linjaus alustasta painopisteelle tulee olla mahdollisimman suora. Lantion neutraaliasennon tarkoitus on juuri tämä: tarjota stabiili elementti voiman siirrossa lattiasta painopisteelle ja myös suunnata tätä voimaa optimaalista linjaa pitkin. Kuva näyttää hyvin, miten keho on rakentunut vuorotellen liikkuvista ja stabiileista elementeistä mahdollistaen näin tehokkaan toiminnan. Nilkan on oltava liikkuva, koska alusta voi olla kalteva mihin suuntaan vain; lonkan on oltava liikkuva, jotta voimme jalalla siirtää painopistettä mihin suuntaan vain jne.

Sama tukevuus vaaditaan hartiarenkaalta. Kun voima viedään esimerkiksi työnnössä käsiin asti, hartiarenkaan neutraaliasento, joka vielä tuetaan painamalla hartioita kevyesti alas, auttaa voiman siirtämisessä käsiin niin, että voima ei vuoda siitä väärään suuntaan. Lantion kohdalla voima voi vuotaa painopisteestä ohi, jos lantio on väärässä asennossa. Hartioiden kohdalla voima voi vuotaa taakse, jos lavat eivät ole painettuna oikealla tavalla kylkikaaria vasten. Tämä idea on helppo löytää asettamalla itsensä etunojapunnerrusasentoon. Jos lavat irtoavat, voima ei välity yhtenäisenä ylävartalosta käsiin.

Yi quan on outo laji. Siinä kaikki tämä on paketoitu yhteen harjoitukseen (zhan zhuang), jossa seistään kuvitellun pallon kanssa. Päätämme asahinkin kaikki sarjat niin. Suosittelen asahin harrastajaa seisomaan tässä asennossa joskus vähän pidempään. Vasta pidempiaikainen pallon kanssa seisoskeleminen alkaa vahvistaa edellä kuvattuja yhteyksiä ja synnyttää kokemusta koko kehon yhtenäisestä voimasta.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post227

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 2

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, June 22, 2017 12:06:35

Tutkimme tuossa pari viikkoa sitten yhden teemalauantain ajan asahia ja kokemuksellista biomekaniikkaa. Yksi kehon hallinnan tärkeä periaate on kehon hyvä linjaus. Kehon hyvä pystylinjaus ei tarkoita selän asettamista aina luotisuoraan maahan nähden. Käytän itse ”funktionaalisen keskilinjan” käsitettä ja tarkoitan sillä sitä, että keskilinjan asento riippuu siitä mitä teemme, toiminnastamme, siinä mielessä se on ”funktionaalinen”. Alla oleva kuva havainnollistaa asiaa.

Kuvassa a on tyypillinen karaten junzuki/ oizuki –tyyppinen asento, missä jalat ovat suhteellisen pitkässä asennossa ja selkä pidetään luotisuorassa maata vasten. Tätä asentoa näkee myös nykyaikaisissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa, esimerkiksi taijissa, joista on tullut esteettisellä ulkomuodolla kilpailevia urheilulajeja. Tällainen asento ei ole funktionaalinen, jos siinä on tarkoitus tuottaa voimaa eteenpäin, niin kuin esimerkiksi karaten lyönnissä on. Asento ei salli kunnollista lantion neutraalisentoa, jolloin takajalasta ylös ja eteen tuleva voima suuntatuu helposti ohi selästä ja vartalon painopisteestä kuvan c osoittamalla tavalla. Tämä synnyttää alaselkään voimakkaan rasituksen. Olen itse särkenyt selkäni harjoittelemalla tällä tavalla karaten tekniikkaa kymmeniä vuosia. Tämä on yksi syy, miksi monet karaten harrastajat ovat hajottaneet selkänsä.

Itse opin jalan ja selän suoran linjauksen lantion neutraaliasennon avulla vasta, kun tutustuin taijihin ja nimenomaan sen vanhoihin, klassisiin muotoihin. Niissä opetetaan aina voiman suoraa linjausta jaloista selän kautta käsiin kuvan b tavalla. Kun takajalan polvi on sopivasti taipuneena, lantio voi asettua neutraaliasentoonsa, ja voima jalasta voidaan suunnata suoraan kohti painopistettä ja selän kautta käsiin.

Olin joskus kaksikymmentä vuotta sitten opettamassa taijia Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueelle. Muistan, että kun opetin heille lantion neutraaliasennon tärkeyttä, heidän valmentajansa selitti minulle, miten sama asia on tärkeää luistelussa. Hän totesi, että monella naisella oli tässä oppimisen paikka, koska monet heistä luistelivat lantio notkolla taakse. Silloin luistelupotkun voima menee ohi painopisteestä, selkään tulee iso rasitus, voima vuotaa painopisteen ohi, jota vartalo sitten kompensoi ylimääräisillä liikkeillä. Lantion neutraaliasento on siis myös luistelutekniikan perusta.

Jos vapautan voimaa eteenpäin esimerkiksi työnnössä tai karaten iskun tapaisessa liikkeessä, optimaalinen voiman tuotto edellyttää kolmea asiaa: 1. Kehon oikea linjaus. Lantion on oltava keskiasennossa, jotta voima kohdistuu jaloista ylös kehon painopisteen kautta selkään ja sieltä käsiin. 2. Liikemekaniikan hallinta. Koko kehon voima saadaan aikaan vain, jos minulla on taito tuottaa sitä jaloista, vartalosta ja käsistä yhtä aika, siis nk. ”kolmen jousen” malli. 3. Jännityksen tuotto. Jotta voin vapauttaa voimaa, minun on kyettävä jännittämään koko kehoni liikkeen taakse. Tämä liittyy lihasten hermotukseen ja voimaharjoitteluun. Kun nämä kolme asiaa toteutuvat yhdessä, tuotan voimaa liikkeeseen optimaalisella tavalla.

Asahissa pyrimme opettelemaan kaikkia näitä kolmea periaatetta.











  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post226

Lyhyt huomio vajoamisesta ja tasapainosta asahissa

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, June 20, 2017 12:13:21

Hyvä tasapaino riippuu monesta asiasta. Yksi tasapainoon liittyvä ”tekniikka” tai ”periaate” on vajoamisen periaate. Tästä ei puhuta koskaan länsimaisessa liikunnassa, koska periaate on pääasiassa kokemuksellinen, ei mekaaninen. Länsimainen liikunta/ urheilu ei yleensä ottaen tunnista tai tunne kokemuksellisen biomekaniikan periaatteita. Periaate on tuttu niille taijin harrastajille, joille on opetettu myös taijin periaatteita, ei vain liikesarjaa.

Vajoaminen tarkoittaa sitä, että ennen kuin nostat jalan ilmaan, vajoat tukijalan lonkkanivelen sisään. Vajoaminen tarkoittaa hyvin hienovaraista painopisteen pudottamista, kehon painopisteen asettamista tarkasti tukijalan tukipinnan päälle, mutta erityisesti koko kehon rentouttamista niin, että tukijalan reisiluun pää tuntuu ikään kuin vajoavan lonkkanivelen sisään. Rentous ja vajoamisen tunne liittyvät tässä toisiinsa. Painopiste myös todella vajoaa hieman alaspäin samalla, kun tukijalka hieman taipuu, mutta tunne lonkasta on tässä tärkeä.

Kun tasapaino horjuu, pudotamme luonnollisesti painopistettä silloin hieman alas. Kokeile kävellä kapealla lankulla. Tämä vakauttaa tasapainomme. Kun ashissakin olet alkamassa tasapainoa vaativan liikkeen, vakauta ensin tasapaino vajoamalla alas, nosta sitten jalka tai keinauta itsesi kantapäiden varaan. Tämä on edellä kuvatun periaatteen karkea sovellus. Lonkan sisään vajoaminen on hienovaraisempaa. Voit harjoitella sitä asahin perussarjan ensimmäisessä tasapainoliikkeessä, missä piirretään ympyröitä jalalla ja käsillä. Siirrä paino ensin esimerkiksi vasemmalle jalalle. Ennen kuin irrotat oikean jalan, vajoa ensin vasemman lonkan sisään. Älä pidä kiirettä. Älä kiirehdi eteenpäin jalan liikkeeseen, vaan anna itsellesi aikaa vajota ensin rauhassa vasemman lonkan sisään. Aisti liikettä. Rentouta lonkan seutu ja koko vartalo ja aisti painopisteen putoamista ja vajoamisen tunnetta lonkassa. Vasta kun olet valmis tässä, kohota hitaasti oikea jalka ja lähde piirtämään sillä ympyrää. Aisti samalla, miten tukevalta tukijalkasi tuntuu. Ei mitään horjahduksia tai polven vapinaa.

Harjoittele tätä periaatetta kävelemällä hitaasti eteen ja taakse. Ota askel, tuo paino hitaasti etujalalle, vajoa rauhassa lonkan sisään, irrota sitten vasta toinen jalka askeleeseen, ota hidas askel, missä aistit lonkan ja tukijalan vakautta, aisti, miten liikkuva jalka kohtaa maan ja toista sama toisella jalalla. Voit ottaa näin hitaita askelia eteen ja taakse ja harjoitella niin lonkan sisään vajoamista. Jos harjoittelet tietoisesti tätä periaatetta aina asahia tehdessäsi ja joskus erikseenkin, tasapainosi kehittyy huimasti.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post225

Asahin opettajat opettavat taitoa, eivät jumppaa

AsahiPosted by Timo Klemola Mon, June 05, 2017 10:40:29

Oli mielenkiintoinen viikonvaihde taas asahi-ohjaajien kouluttamisen parissa. Kuusi uutta asahi-ohjaajaa lähtivät nyt viemään eteenpäin asahin ilosanomaa ympäri Suomea. Koulutuspäivän jälkeen lepäsin sängyllä selälläni siellä jossain unen ja valveen rajamailla, kun yhtäkkiä havahduin ja heräsin oivallukseen. Ymmärsin yhtäkkiä, että en ollut ollenkaan tajunnut yhden osallistujan kysymyksiä asahi-tunnin ohjaamisesta. Kysyjä oli kokenut jumppaohjaaja, jolla oli jo noin 40 vuoden kokemus ryhmäliikunnan ohjaamisesta. Olimme siinä päivällä laskeneet leikkiä naisten ja miesten logiikasta ja yhdessä vaiheessa todenneet, että meiltä miehiltä meni kymmenen minuuttia yhden jutun oivaltamisessa, mikä naisilta kävi hetkessä. Nyt täytyy tunnustaa, että minulta meni kuusi tuntia oivaltaa, että en ollut ollenkaan ymmärtänyt hänen kysymyksiään. Oivalsin sen vasta illalla.

Menemättä tarkemmin viittaamiini kysymyksiin oivallukseni idea oli seuraava. Olen kirjoittanut ja puhunut tästä asiasta vaikka kuinka paljon ja silti asia ei edes itselleni tule aina heti mieleen: Asahi-ohjaaja ei vedä jumppatuntia vaan opettaa taitoa. Jumppatunnin vetäjä ei yritäkään opettaa liikkeitä ryhmälle, vaan hän tekee liikkeen eteen, jotta ihmiset pystyisivät seuraamaan hänen tekemistään ja saamaan saman jumppavaikutuksen kuin ohjaaja itsekin saa. Aerobic-ohjaaja tai bodybalance-ohjaaja tekee liikkeet eteen ja muut seuraavat ja that’s it. Laitetaan musiikki päälle ja annetaan palaa. Tuloksena on jumppa, jossa saadaan aikaan haluttu terveysvaikutus.

Kun edellä kuvatussa tilanteessa ohjaaja kysyi, pidättekö asahi-tunnilla taukoja, ymmärsin vasta myöhemmin, että hän tarkoitti tämän tyyppistä asiaa. Hänen perusajatuksensa oli, että tehdään asahin liikkeitä tauotta koko tunti, niin kuin muissakin jumpissa. Ja jos halutaan, voidaan pitää esimerkiksi yksi juomatauko. Vasta nyt ymmärsin, miksi hänen oli vaikea ymmärtää, että tunti voidaan rakentaa vaikkapa niin, että tehdään koko sarja, sitten opetetaan erikseen jotain liikettä, sitten vaikkapa jotakin liikeperiaatetta ja vedetään lopuksi vielä kerran koko liikesarja. Tällainen opettaminen on taidon opettamista, mikä on eri asia kuin jumpan vetäminen.

Olen itse opettanut karatea, taijita, yi quania ja muita taitoja myös noin 40 vuotta, niin että minun on vaikea hahmottaa muunlaista liikuntatunnin vetämistä. Kamppailutaidoissa opetetaan aina erikseen jotakin tekniikkaa, liikesarjaa, taktiikkaa, yhdistelmää, ajoitusta, etäisyyttä jne. ja niihin kehitellään erilaisia harjoitteita. Kaikki opettajan puhe ja malli tällaisella tunnilla tähtää oman taidon siirtämiseen oppilaille. Hahmotan asahi-tunninkin samalla tavalla.

Asahi-tunti on opettajan kannalta ensisijaisesti liikkeiden ja liikeperiaatteiden opettamista, jotta ihmiset oppisivat asahin liikkeet ja sarjat niin, että he pystyvät itse tekemään asahia aina halutessaan, vaikka päivittäin. Aerobicin ohjaaja ei pyri tähän. Hän ei opeta aerobicin taitoa vaan tekee eteen jumpan, jota muut seuraavat. Kyse ei ole lainkaan opetustilanteesta, vaan kyseessä on yhdenlainen vetäjän ja ryhmän yhteisjumppa. Vetäjä on esimerkkijumppaaja, jota muut seuraavat. Asahi-ohjaaja on opettaja, joka yrittää opettaa ryhmälle liikkeitä ja liikkumisen ja kehon käytön tapoja, taitoja, jotka eivät ole aivan yksinkertaisia. Ne vaativat yleensä vuosien oppimisen.

Tästä syystä asahin opettaminen vaatii opettajalta paljon omaa harjoittelua, että hän oppisi itse ymmärtämään, miten liikkeet tehdään ja miten asahin periaatteet tuodaan liikkeisiin. Pelkkä ryhmien ohjaaminen ei tähän riitä. On opiskeltava ja tutkittava itse, koulutettava itseään, opiskeltava jatkuvasti tietoisen liikkeen periaatteita ja vivahteita. Eivät jumppien ohjaajat tee näin, eikä heidän tarvitsekaan. He eivät opeta taitoa. Asahi on ensisijaisesti liikkumisen ja kehon optimaalisen käytön taito, ja erityisesti myös tietoisen liikkeen kokemus ja vasta toissijaisesti jotakin muuta.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post223

Kokemuksellista biomekaniikkaa systemaattisesti

AsahiPosted by Timo Klemola Fri, May 19, 2017 11:19:48

Olen yrittänyt ainakin viimeisen 25-30 vuoden ajan kehitellä tapaa opetella ja opettaa koko kehon liikettä ja siihen liittyviä periaatteita, vivahteita ja yksityiskohtia systemaattisella tavalla. Kyse on koko kehon voiman käytön ja liikkumisen tavasta, mitä kiinalaisissa kamppailutaidoissa kutsutaan ”sisäiseksi voimaksi”. Olen myös kirjoittanut tästä varmaan satoja sivuaja sekä kirjoissani, että vanhoissa ja vähän uudemmissa ”huomioissani”. Ongelma on se, että kiinalaisessa tavassa tämä voiman käytön tapa tulee helposti mystifioitua, kun puheessa käytetään usein ”energian” tai ”chin” käsitteitä ja toisaalta länsimaisesta liikunnasta tämä näkökulma käytännössä puuttuu täysin.

Kyse on kahden asian opiskelusta: oikeasta koko kehon voimantuottoon liittyvästä biomekaniikasta ja toisaalta sen aistimisesta omassa kehossa. Länsimaisessa biomekaniikassa ei ole kokemuksellisuutta. Se on kauttaaltaan mekaanista ja matemaattista. Joskus en voi olla harmittelematta sitä, että tätä asiaa ei lainkaan ymmärretä länsimaisessa liikunnan opetuksessa ja valmennuksessa. Siis sitä, että minkä valtavan lisän ja luultavasti taidon hypyn kokemuksellisen biomekaniikan opettaminen jo varhaisessa vaiheessa liikuntaan ja urheiluun toisi. Sitten on olemassa heitä, joitakin harvoja valmentajia, jotka ikään kuin ”löytävät” liikkeestä tämän ulottuvuuden ja alkavat opettaa valmennettavilleen erilaisia kehotietoisuusharjoituksia. Ongelma on se, että urheilijan pitäisi tehdä niitä lapsesta asti. Itsekin olin kerran mukana projektissa, jossa eräs korkeushyppääjä halusi opetella taijia kehotietoisuutensa lisäämiseksi. Kiinassa tämä harjoitustapa on satoja, ehkä tuhansia vuosia vanha, mutta länsimaisille urheiluvalmentajille näin ei pidä sanoa. Jos niin tekee, niin korvat menevät kiinni saman tien. Länsimaiseen valmennukseen on syvään istutettu eräänlainen imperialistinen ja rasistinenkin periaate, että me olemme se, joka opettaa muita, meillä ei ole muilta mitään opittavaa. Joskus tämä asenne ärsyttää todella. Esimerkiksi kokemuksellista biomekaniikkaa on kiinalaisissa kamppailutaidoissa tutkittu ainakin satoja vuosia, lännessä tähän ei ole vielä edes havahduttu. Ehkä syvällisin ja nerokkain kiinalainen taito tässä suhteessa on Yi quan, ”mielen nyrkkeily”, jota Suomessakin on harjoitettu 90-luvun alusta asti.

Koska pelkkä ajatuksellinen vastus on näin suuri, ei voi toivoa, että asahinkaan avulla tätä kokemuksellisen biomekaniikan ilosanomaa pystyisi levittämään kovin laajasti ja erityisesti heille, jotka ovat liikunnan ja urheilun ammattilaisia. Mutta, yrittänyttä ei laiteta. Niinpä jatkan näitä ponnistelujani nyt asahin avulla, koska myös asahi pyrkii opettamaan harrastajalleen koko kehon kokemuksellisen liikemekaniikan. Asiaa ei auta se, että kyse on hyvin vaikeasta asiasta ja vaatii useiden vuosien harjoittelun. Aluksi on opeteltava ymmärtämään peruskäsitteet, opeteltava kärsivällisesti kokemuksellisen biomekaniikan perusaakkoset (esim. keskilinjan liikkeet, linjausten aistiminen kehossa jne.) ja sitten opeteltava kirjoittamaan niillä sujuvasti omaa käsialaansa. Asahissa, ja erityisesti Syvä-asahissa olen pyrkinyt systematisoimaan ne askeleet, joita pitkin kulkemalla koko kehon kokemuksellisen liikemekaniikan voi oppia.

Jos asia kiinnostaa, katso kokemuksellisen biomekaniikan teemakoulutukset: www.asahi-terveysliikunta.fi





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post222

Asahi-käsi

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, May 18, 2017 08:45:03

Kirjoitin edellisissä Huomioissa asahin jatkuvan liikkeen periaatteessa. Totesin sen olevan suhteellisen helppo periaate, jota on kuitenkin vaikea toteuttaa. Nyt haluan nostaa esiin periaatteen, miten voima tulee esiin käsissä ja sormissa. Tämä periaate on ilmeisesti hyvin vaikea, koska monet jo vuosia asahia harrastaneet ja opettaneet eivät näytä saavan siihen helposti otetta. Kuvasin periaatteen kirjassani ”Asahi – tietoisen liikkeen taito”, sivulla 134, harjoituksessa 4, ”asahi-käsi”.

Tämä periaate tarkoittaa, että pyrimme tekemään asahin liikkeitä niin, että tuomme voiman läpi koko kehosta ja käsissä se tarkoittaa, että voima tuodaan sormenpäihin asti. Tämä tarkoittaa myös liiketietoisuuden tuomista koko kehoon varpaista sormenpäihin asti. Taijin klassisissa teksteissä on runo, jossa todetaan, että ”jalkaterät ovat juuri, voima kulkee jalkoja pitkin ylös, lantio hallitsee sitä ja se ilmenee kämmenissä ja sormissa”. Asahissa pyrimme noudattamaan samaa periaatetta.

Karkeasti sanoisin, että mitä kämmeniin ja sormiin tulee, niin voidaan erottaa kuollut käsi ja elävä käsi. Asahissa kuollut käsi tarkoittaisi sitä, että liikettä tehdessä tietoisuus liikkeestä saavuttaa kyynärpään, ehkä ranteen, mutta ei sormia, jolloin sormissa ei tapahdu mitään liikettä. Sormet ovat ikään kuin kuolleet. Selitän esimerkillä. Kun teet asahin simpukkaliikkeen avautumisvaiheen, missä kädet avautuvat sivulle, rinta avautuu ja vartalo taipuu kevyesti taakse, liike kuuluu tuoda sormenpäihin asti. Usein näkee liikkeitä, joissa kädet kyllä avautuvat, mutta sormissa ei tapahdu mitään. Kun voima tuodaan tässä liikkeessä oikeasti loppuun asti, se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että liikkeeseen kuuluva käsivarren ulkokierto tuodaan loppuun asti. Mutta se ei riitä. Kun kädet ovat avautuneet, niin voima tuodaan lopuksi hienovaraisesti sormenpäihin asti ojentamalla hieman sormia ja painamalla kämmentyvi selkeästi mutta hienovaraisesti eteenpäin. Näin voidaan tuntea kämmenten lihasten kevyt kiristyminen samalla kun sormet ojentuvat ja ojentuessaan myös hieman kiristyvät. Myös simpukkaliikkeen toisessa päässä, missä sormet ojentautuvat lattian suuntaan, voima tuodaan tietoisesti sormista läpi sormia kevyesti ojentaen.

Tämä vaatii tietysti myös tietoisuuden tuomista sormenpäihin asti. Emme voi tehdä liikkeen lopun hienovaraista kiristystä sormissa ja kämmenissä, jos emme ole niistä lainkaan tietoisia. Liike sormenpäissä ilmaisee myös sitä, mihin asti tietoisuutesi kehossa ulottuu. Tietoinen liike pyrkii olemaan tietoista koko kehon matkalta.

Kämmen ja sormet pyritään pitämään elävänä samalla tavalla kaikissa asahin liikkeissä. Sormet pidetään hieman erossa toisistaan niin, että jätetään ikään kuin ilmalle tilaa kulkea sormien väleistä. Voit harjoitella asahi-käden herkkää käyttöä kuvittelemalla ilma veden kaltaiseksi ja liikuttamalla siinä kättäsi oikealle ja vasemmalle. Mieti, miten kätesi liikkuisi, jos todella liikuttaisit sitä vedessä. Ranne on elävä ja liikkuu veden vastuksen ja sen suunnan mukaan. Myös sormet elävät liikkeessä. Hienovarainen voiman tunne lävistää ranteen ja kämmenen ja tulee sormenpäihin asti.

Herkkä tunne sormienpäissä on tärkeä koko kehon liiketietoisuuden kannalta. Mitä herkemmin aistimme liikettä sormissamme, sitä pehmeämmäksi ja herkemmäksi koko kehon liike muodostuu. Asahin isoissa liikkeissä ja liikekokonaisuudessa huomion kiinnittäminen sormiin ja sormien liikkeisiin saattaa tuntua sinusta turhalta tai liian pikkutarkalta, mutta ennen kuin teet tämän arvion, kokeile. Herkkyys sormenpäissä ja liiketietoisuuden laajentaminen koko kehon alueelle saattaakin muuttaa liikekokemuksesi täysin.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post221
Next »