Huomioita

Huomioita

Asahi tienä kohti varsinaista itseä

AsahiPosted by Timo Klemola Sat, July 20, 2019 13:23:51

Kun noin kolmenkymmentä vuotta sitten aloittelin liikunnan filosofian tutkijana, minua inspiroi saksalaisen filosofin Martin Heideggerin ajatus siitä, miten ihminen on aina keskeneräinen projekti. Ihminen on aina vasta matkalla ihmiseksi. Heidegger puhui ”varsinaisena” ja ”epävarsinaisena” olemisesta. Ajatuksena tässä on, että ihmisen peruskokemus on, että hän ei ole sitä, mitä hän voisi olla. Hän ei ole vielä varsinainen itsensä. Heideggerille keskeistä oli myös, että ihminen valitsee itsensä. Hän ei vain tule joksikin itsestään, vaan ihminen tekee itsestään sen, mikä hänestä tulee. Ihmisellä on siis valinnan vapaus. Muut eksistenssiajattelijat korostivat enemmän myös sitä puitetta, missä ihminen valintansa tekee. Vapaus on siis aina ihmiselle suhteellista. Hän tekee valintansa aina tietyissä rajoissa. Olen vuosien varrella kirjoitellut aika monta juttua mitä erilaisimmista taidoista ”tienä kohti varsinaista itseä”, jolla olen viitannut tuon ensimmäisen tutkimukseni nimeen. Ilmaisuun liittyy jo mielessäni myös aika lailla huumoria. Aina ei pidä ottaa itseään liian tosissaan.

Hahmotin tuohon aikaan liikunnan yhtenä ihmisen keskeisistä olemisen projekteista. Liikkuessaan ja harjoittaessaan itseään ihminen tekee myös valinnan, mihin suuntaan hän haluaa itseään viedä. Yritin katsoa asiaa Heideggerin epävarsinainen/ varsinainen oleminen –akselilla ja päädyin ajattelemaan jotenkin seuraavasti. Voimme erottaa liikunnassa neljä tai viisi keskeistä ”projektia”, jotka määräytyvät harjoittelun päämäärän mukaan. Urheilussa näemme voittamiseen liittyvän projektin. Urheilu määrittyy voittamisen kautta. Ilman voittamisen rakennetta ei ole olemassa urheilua. Voittaminen on siis urheilun olennainen rakenteellinen osa, mikä määrittelee koko tämän toiminnan. Voittaminen määräytyy aina suhteessa toisiin. Olen voittaja vain, koska muut ovat häviäjiä. Heideggerille tällainen itsensä määritteleminen muiden kautta on malliesimerkki siitä, mitä hän tarkoitti epävarsinaisella olemisella. Ihminen ei itse varsinaisesti ole, muut määrittelevät hänen olemisensa. Hänen olemisensa on olemista muiden kautta.

Toisena liikunnan projektina kuvasin terveyden tavoittelun, terveyden projektin. Sen alle sijoitin myös leikin. Itse asiassa leikki olisi pitänyt ottaa omaksi projektikseen. Tässä projektissa ihmiset liikkuvat saavuttaakseen terveyttä ja hyvinvointia. Tämä on varmaan liikunnassa ihmisten yleisin päämäärä. Ajattelin, että käyttämälläni epävarsinaisuus/varsinaisuus –akselilla tässä projektissa astutaan ehkä hivenen verran kohti varsinaisuuspäätä, mutta vain vähän. Ainakin osittain olemme terveitä tai hyvinvoivia suhteessa muihin. Ne ovat käsitteitä, jotka ovat ympäristömme määrittelemiä. Sairauden käsite on laajennut kattamaan paljon sitä, mitä aiemmin pidimme normaalina. Erilaiset hyvinvointibisneksen muodot asettavat jatkuvasti myös uusia kriteerejä sille, miten ihmisten tulisi kokea ja elää elämäänsä. Jokaisen tulisi olla ”mindfull”. Tällaisiin ulkoa asetettuihin tavoitteisiin pyrkimistä ei voi pitää erityisen ”varsinaisena” tai ”autenttisena” elämänä.

Nostin tuossa esiin myös leikin. Leikki on aivan oma toiminnan piiri, mikä ei määrity leikkijän ulkopuolelta. Leikki ei sisällä mitään erityisiä ulkoisia tavoitteita, vaan leikkiä leikitään sen itsensä vuoksi. Leikki on oma maailmansa omine sääntöineen, joka itse asiassa tavallaan hylkii ulkopuolista maailmaa ja sen sääntöjä. Leikissä säännöt sovitaan leikkijöiden kesken ja niistä pidetään kiinni. Tietenkin ulkopuolinen maailma asettaa myös leikin rajat, mutta näiden rajojen sisällä leikkijät ovat vapaita toimimaan omien sääntöjensä mukaan. Leikki on jotain ihmisessäkin olevaa erityslaatuista, johon aikuisenkin on helppo pudota. Tämä tosin vaatii ulkoisten roolien poispudottamista, mikä ei ole kaikille meistä helppoa. Ajattelen, että leikissä olemme astuneet jo aimo askeleen pois siitä epävarsinaisen olemisen piiristä, mihin erityisesti urheilu mutta osin myös terveysliikuntakin kuuluvat.

Neljäntenä liikunnan projektina kuvasin itseilmaisun, johon kuuluvat tanssin erilaiset muodot. Kun ihminen tanssiessaan ilmaisee itseään, niin on vaikea sanoa, että hänen olemisensa olisi silloin muiden määrittelemää. Päinvastoin. Itsensä ilmaiseminen liikkeen avulla on iso askel pois epävarsinaisesta olemisesta, missä muut määrittelevät meidän olemisemme tavan. On olemassa paljon erilaisia liikunnallisia tai kehollisia itseilmaisun tapoja, tanssia on laidasta laitaan. Ilmiö on laaja ja on selvää, että sen sisällä on erilaisia lähtökohtia ja kriittisyyden asteita. Ehkä voisi sanoa, että mitä sidotumpi tanssija on tiettyyn tyyliin tai klassiseen tekemisen tapaan, sitä enemmän hän antaa muiden määritellä kehollisen olemisensa tapaa. Samalla pitää todeta, että sitoutuminen tyyliin tai muotoon ei sulje pois itseilmaisua, se vain antaa sille tietyn puitteen. Esimerkiksi japanilaisesta teatterista voimme löytää esimerkkejä, missä esiintyjän itseilmaisu on tiukan klassiseen liikekieleen sidottua ja tapahtuu muodon sisällä, mutta niin hienovaraisin vivahtein, että länsimainen katsoja ei ymmärrä siitä yleensä mitään. Katsojaltakin vaaditaan silloin poikkeuksellista asiantuntemusta. Itseilmaisu on kuitenkin eri asia kuin itsensä tutkiminen siinä mielessä, että siinä tavoiteltaisi jotakin, jota voidaan kutsua varsinaiseksi tai autenttiseksi olemiseksi. Erilaisissa itseilmaisun muodoissa pyritään kyllä pois ulkoa määritellyistä muodoista, mutta usein epäselväksi jää, mitä kohti. Erityisesti taidepuolella päämääränä voi olla jonkinlainen liikkeen estetiikka, esteettinen kokemus, tai liikkeellä voi olla sisällöllinen sanoma, mutta mikä on näiden päämäärien suhde ihmisen varsinaiseen olemiseen? Tällainen kysymys tulee harvoin asetetuksi.

Kutsuin tutkimuksissani ”itsen projekteiksi” sellaisia kehon harjoittamisen muotoja, jotka asettavat selkeästi päämääräkseen jonkinlaisen ”itseksi tulemisen”, ”autenttisuuden” tai ”varsinaisen olemisen”. Hyviä esimerkkejä tällaisista lajeista tarjoavat monet idän vanhat keholliset harjoitukset, joissa kehon ja mielen harjoittaminen kulkevat käsi kädessä. Ne usein perustuvatkin jonkinlaiseen ihmisen ykseyttä korostaviin ihmiskäsityksiin. Ongelmana meillä lännessä on tällaisten lajien ymmärtäminen, koska länsimaisessa perinteessä liikunnasta puhutaan vain edellä kuvaamieni ”projektien” viitekehyksessä. Hahmotamme liikunnan urheiluna, terveysliikuntana, leikkinä tai itseilmaisuna, mutta mitään itsen tutkimiseen ja itsekasvatukseen liittyvää liikunnallista tai kehon harjoittamiseen liittyvää perinnettä meillä ei ole. Kaikki tällaisiin päämääriin pyrkivät harjoitusmuodot tulevat meille idästä. Elämme perinteessä, missä henkisyys nähdään erillisenä kehollisuudesta ja kehon harjoittaminen jopa henkisyyden vastakohtana. Tähän dualistiseen perinteeseen yritämme sitten sovittaa ”itsen projekteiksi” kutsumiani liikuntamuotoja.

Koko oma kehollisuuden ja liikunnan filosofiaan liittyvä tutkimustyöni on perustunut siihen, että olen pyrkinyt avaamaan sellaista käsitteellistä ymmärrystä, miten ”itsen projekteiksi” kutsumiani kehon harjoittamisen tapoja voidaan ymmärtää ja selittää länsimaisin termein, länsimaisen filosofisen, psykologisen ja kasvatuksellisen ajattelun valossa. Tutkimuksessani ”Liikunta tienä kohti varsinaista itseä” pyrin kuvaamaan sellaista eksistenssifilosofista ajattelua, jonka avulla itsen tutkimisesta tai itsensä kasvattamisesta kehomieltä harjoittamalla voidaan puhua länsimaisin termein selkeästi ja mystifioimatta.

Kaikki tämä on asahin kannalta merkityksellistä siksi, että näen asahissa myös ”tien kohti varsinaista itseä”. Jos katsomme nyt asahia kaiken edellä kerrotun valossa, niin avautuu seuraava maisema. Kuvasin edellä itse asiassa viisi harjoituksen päämäärää kuvaavaa askelta tai ulottuvuutta: 1. kilpailu ja voitto, 2. terveys, 3. leikki, 4. itseilmaisu ja 5. itsen tutkiminen. Näen asahin asettuvan tähän kuvioon käänteisesti seuraavalla tavalla: Itselleni asahi on ensisijaisesti itsen tutkimista, kulkemista ”tiellä kohti varsinaista itseä”; toiseksi itseilmaisua, mikä tapahtuu muodon sisällä asahin periaatteita ilmaisten; kolmanneksi terveyteen ja hyvinvointiin tähtäävää toimintaa. Kilpailuun ja voittoon liittyviä elementtejä asahissa on ehkä vaikeinta nähdä.

Puran lopuksi vielä lyhyesti, mitä edellä sanoin. Asahi on tietoista, meditatiivista liikettä, mikä antaa mahdollisuuden tutkia itseä perusteellisella tavalla. Itsen tutkimisen perinteissä usein yhdistetään sekä dynaaminen että staattinen harjoitus ja sitä suosittelen myös heille, joita asahi tässä mielessä kiinnostaa. Itsensä tutkiminen meditatiivisen liikkeen tai liikkumattomuuden avulla voidaan helposti selittää ja ymmärtää sellaisista filosofisista, psykologisista ja kasvatuksellisista näkökulmista, joita tutkimuksissani avaan ja jota edustaa esimerkiksi filosofi ja psykologi Lauri Rauhalan filosofia. Ei siis pidä paikkaansa, niin kuin joskus näkee väitettävän, että meditatiivisiin harjoituksiin liittyisi aina itämaisia filosofioita tai uskontoja. Samoin ei pidä paikkaansa, että selittääksemme meditatiivisia harjoituksia, ainoa niiden tieteellinen kuvaus löytyy aivofysiologiasta. Näin ei ole. Huomattavasti relevantimpaa näiden ilmiöiden kuvausta löytyy esimerkiksi Lauri Rauhalan kirjoista, missä meditatiivista harjoitusta kuvataan ihmisen tajunnan merkitysrakenteiden uudelleenorganisoitumisen näkökulmasta.

Miten asahi voi olla itseilmaisua? Edellä viittasin lyhyesti siihen japanilaisen perinteen piirteeseen, missä näyttelijä ilmaisee itseään muodon sisällä. Itseilmaisun ei tarvitse olla improvisaatiota. Tanssijatkin tanssivat koreografin heille luomaa liikettä. Ilmaisu voi tapahtua muodon sisällä siinä tavassa, miten liike juuri minun kehostani ilmestyy esiin. Asahissa tämä tarkoittaa liikkumista asahin koreografiassa, mutta asahin periaatteita noudattaen. Tehdessäni asahia pyrin siihen, että ilmaisen liikkeessäni ymmärrystäni niistä periaatteista, jotka vaikuttavat asahin taustalla. Tämä vaatii jatkuvaa oman taitonsa tutkimista ja kehittämistä ja siinä voi kokea edistyvänsä loputtomasti.

Voiko sitten asahissa nähdä leikin? Mielestäni voi. Asahin tapaisessakin liikunnassa leikki voi olla perustava asenne, miten harjoitukseen suhtaudumme. Silloin keskitymme liikkeeseen leikkinä, emmekä ota itseämme tai tekemistämme liian vakavasti. Leikissä mitään leikin itsensä ulkopuolella olevia tavoitteita ei ole. Tällainen leikinomainen suhtautuminen synnyttää tekemisen iloa ja hyvää mieltä. Itseään ja tekemistään ei aina tarvitse ottaa turhan vakavasti. Myös liikkeillä voi leikkiä. Kun kokemus asahissa karttuu, liikkeillä leikkiminen auttaa myös synnyttämään uusia ja mielenkiintoisia liikevariaatioita.

Asahin terveysliikuntaulottuvuutta ei tarvitse enemmän selittää. Se on ilmeisin ja itsestään selvin asahin tekemisen taso, josta saavat iloa ja hyötyä käytännössä kaikki asahin harrastajat. Itse asiassa kaikki muut edellä kuvaamani asahin tasot ovat sellaisia, että monet voivat kokea ne vieraina ja terveysliikunnan taso on se, missä he haluavat nimenomaan liikkua. Tämä on hyvä niin. Asahin syvyys ja sen monet edellä kuvaamani ulottuvuudet tekevät siitä kuitenkin harjoituksen, jota voi soveltaa moneen lähtöön. Sitä voi tehdä vain terveysliikuntana, mutta se taipuu helposti myös monien ulottuvuuksiensa ansiosta vaikkapa terapian tai itsensä syvällisemmän tutkimisen avuksi. Omissa asahin ohjaaja- ja jatkokoulutuksissani yritän antaa monipuolisen kuvan kaikista näistä asahin ulottuvuuksista ja työskentelen jatkuvasti kaikkien näiden asahin ulottuvuuksien kehittämiseksi.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post273

Keppi-asahia voimatangolla

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, July 18, 2019 14:05:10

Kun tekee asahia kepin kanssa, kepin painoon kiinnittää huomiota välttämättä. On hyvä aloittaa kevyellä kepillä. Esimerkiksi joka rautakaupasta löytää sopivia kevyitä harjanvarsia. Asahin liikesarjoissa ja venytyssarjassa kepin painolla ei oikeastaan ole paljon merkitystä. Jos tekee kepin pyöritysliikkeitä, voi huomata, että hieman painavampi keppi helpottaa joitain liikkeitä, koska keppi pyrkii jatkamaan pyörimisliikettään. Pyörimisliikkeen aiheuttama keskipakoisuusvoima vie liikettä eteenpäin. Tässä yhteydessä tarkoitan painavammalla kepillä esimerkiksi 28 tai 32 millistä puukeppiä. Normaalit harjanvarret saattava olla esimerkiksi 23 mm. Tällainenkin ero tuntuu, kun kepin laittaa pyörimään.

Keppi-asahia tehdessä tulee kuitenkin myös mieleen, entä jos keppi olisikin oikeasti vähän painavampi, vaikkapa muutaman kilon. Tällöin kyse on painotangosta tai voimatangosta, joita saa ostaa eri painoisia väliltä 2 – 10 kg. Nyt pitää heti varoittaa, että voimatangon kanssa tehty asahi tuottaa tietysti voimaharjoituksen ja siihen pätevät kaikki voimailuvälineillä tehtävään harjoitukseen liittyvät lainalaisuudet ja myös riskit, jotka liittyvät esimerkiksi vapailla painoilla harjoitteluun. Painoa ei esimerkiksi pidä pudottaa päähänsä. Se on rautaa ja sattuu varmasti. Kun tämä on sanottu, voidaan kuitenkin ajatusta painavammasta kepistä pohtia vähän tarkemmin.

Välineet kuten kuntopallo, painopallo ja voimatanko asettuvat samaan kategoriaan. Kaikkien niiden avulla on mahdollista lisätä voimisteluliikkeiden vastusta sopivan kokoisen painon avulla. Silloin tarkoituksena on antaa keholle hallitusti lisähaastetta liikkeeseen niin, että liikkeen suoritustapa ei kuitenkaan muutu. Monimutkaisiinkin liikkeisiin voidaan ottaa mukaan lisävastusta tällaisilla välineillä. Usein tässä yhteydessä puhutaan funktionaalisesta harjoittelusta, koska ajatuksena on, että kevyt lisäpaino vahvistaa liikesuoritusta ja samalla vahvistaa kehon toiminnallista suorituskykyä. Kuntouttavassa fysioterapiassa käytetään usein vastaavia välineitä. Kyse siis ei ole mahdollisimman suurista painoista tai ylipäätään maksimivoiman harjoitteista vaan kehon toiminnallisen voiman harjoitteista. Asahiin liitettynä tämä tarkoittaa asahin monimutkaisten liikkeiden tekemistä pienen lisävastuksen kanssa. Sopiva vastus vahvistaa parhaimmillaan koko kehon toiminnallista voimaa. Tämän tyyppisessä harjoittelussa ei ole tarkoitus käyttää isoja painoja, vaan itselle sopivan liikevastuksen antamaa painoa, joka mahdollistaa liikkeen tekemisen oikealla liikemekaniikalla. Liian iso paino aiheuttaa sen, että liikkeen voima otetaan pääasiassa paikallisilla lihaksilla, eikä koko kehosta, niin kuin on asahissa tarkoitus. Voimavälineenä keppi on asahin kannalta paras mahdollinen, koska voimakepillä asahia tehdessä voidaan helposti toteuttaa kaikkia asahin perusperiaatteita: liikkeet voidaan tehdä koko keholla, hallitusti ja hitaasti hengitysliikkeen kannattelemana.

Seuraavassa muutamia perusohjeita, joita suosittelen noudatettavaksi:

- En suosittele voimatankoharjoittelua aivan aloittelijoille, vaan kokeneimmille harrastajille, jotka hallitsevat jo kehon linjaukset, selän asennot, polvien linjaukset, koko kehon liikemekaniikan jne.

- On tärkeää, että teet liikkeet koko kehon liikemekaniikalla, niin kuin asahia on aina tarkoitus tehdä. Käteen otettu keppi voi viedä huomion kehon oikeasta mekaniikasta ja liikettä tehdään vain käsillä ja muu keho unohtuu. Kun kepillä on sitten vähän enemmän painoa vaikka vain kilo tai kaksi, liikkeestä tulee helposti vain paikallisilla lihaksilla tehtyä. Silloin liikkeen perustana oleva asahin liikemekaniikka katoaa. Tämä on yksi ja tärkein syy, miksi en suosittele yhtään painavampaa keppiä aloittelijalle. On ensin opeteltava asahin oikea liikkumisen tapa, että sen päälle voi rakentaa voimakkaamman liikkeen.

- Pidä paino pienenä, 1-2 kg on hyvä.

- Sido selkä suoraksi ja tue keskusta kaikissa liikkeissä niin kuin tekisit vapailla painoillakin.

- Tee selkäosion liikkeet hyvin hallitusti keskusta tuettuna ja anna selän liikkeen olla pieni.

- Ole tietoinen myös olkanivelistäsi äläkä vie liikettä liikelaajuuden yli. Painavampi keppi vie helposti liikettä mennessään. Ole tietoinen tästä.

- Tee liikkeet korostetun hitaasti ja hallitusti syvän hengityksen kannattelemana ja pysy huolellisesti liikkuvuutesi puitteessa.

- Älä tee liikettä, jos se aiheuttaa kipua. Tämä pätee kaiken asahin suhteen. Kuuntelemme aina huolellisesti omaa kehoamme ja liikumme sen rajoitusten, mutta myös mahdollisuuksien mukaan.

- Älä unohda mitään asahin perusperiaatteita, vaikka kädessäsi on keppi tai hieman painavampi voimatanko. Pidä asahi asahina välineestä riippumatta.

- Ole varovainen, jos teet keppi-asahin pyöritysliikkeitä voimatangolla. Ne voivat olla ranteellesi liian rasittavia.

- Ole voimatangon kanssa ylipäätään hyvin varovainen, että et särje sillä itseäsi, harjoituskavereitasi tai ympäristöäsi.

Lue edellä annetut ohjeet huolella ja noudata niitä. Sitten voitkin ottaa vähän rennommin. Voimatankoja käytetään erilaisissa keppijumpissa, aerobicissa ja esimerkiksi fysioterapeuttisena apuvälineenä. Ei asiassa sen kummemmasta ole kyse. Googlaa ”voimatanko, harjoituksia” niin saat hyvän kuvan välineen käytöstä yleisemmin. Tässä linkki yhteen oppaaseen: https://www.treenikauppa.fi/treenioppaat/kuinka-harjoitella-aerobic-painotangolla-oikein.html Keppi-asahin ensimmäisesta sarjasta on hyvä aloittaa! Esimerkki videolla, missä teen pari toistoa per liike kolmen kilon voimatangolla. Vaikka käsissäsi on muutaman kilon tanko, pidä silti asahi asahina ja pyri noudattamaan liikkeissä kaikkia asahin periaatteita. Pääset videoon klikkaamalla alla olevaa kuvaa.











  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post272

Asahi, kamppailutaidot ja ”sisäinen voima”

AsahiPosted by Timo Klemola Mon, June 24, 2019 21:08:19

Johdantoa

Asahia on helppo pitää tavallisena terveysliikunnan muotona, mutta sitä se ei ole. Asahin syntytapa ja sen liikkeiden historia tekee siitä hyvin moniulotteisen. Tämä asahin monitasoisuus ei ole ilmeinen harrastajalle, jolla ei ole pitkää kokemusta esimerkiksi kiinalaisissa sisäisissä kamppailutaidoissa. Heille hartianpyöritys näyttää hartianpyöritykseltä, käsien heiluttelu käsien heiluttelulta, mutta kamppailutaitojen näkökulmasta tämä on illuusio. Tosiasiassa asahi pitää sisällään kaikki keskeiset nk. ”sisäisen voiman” harjoitusmenetelmät. Koska suunnittelen parhaillaan koulutuspäivää, jonka teema on ”Asahi, kamppailutaidot ja ’sisäinen voima’”, yritän tässä artikkelissa avata, mistä tässä on kyse. Jos on kiinnostunut asahista vain terveysliikunnan näkökulmasta, tämä juttu kannattaa ehkä ohittaa.

Kun kokoonnuimme päättämään asahin ensimmäisestä liikesarjasta, olin valmistellut tapaamisen huolella. Minulla oli valmis ehdotus itse asiassa viisitasoisesta liikuntajärjestelmästä, mikä perustui viiteen kiinalaiseen qigong-menetelmään. Ensimmäinen taso perustui Baduanjin-liikesarjaan. Ehdotuksessani oli kuitenkin tämän liikesarjan lisäksi viisi muuta osiota: rentous-osio, hartioita ja selkää avaava osio, kaksi seisomiseen perustuvaa osiota ja askel/ kävelyharjoitus osio. Yleisesti voisi todeta, että kaikki nämä muut osiot olivat sellaisia, että olin jo vuosia tehnyt niitä kamppailupuolella eräänlaisina valmistavina harjoituksina. Myös Baduanjin oli tällainen. Teimme sitä aina taiji-harjoitusten alussa. Kamppailutaidoissa on usein niin, että erilaiset lämmittely- tai valmistavat harjoitukset sisältävät taidon tai tyylin tärkeimmät periaatteet, vaikka tätä ei useinkaan ääneen sanota. Olin itse tutkinut 1990-luvulla paljon sitä, miten karatesta näytti ikään kuin puuttuvat sellaiset ”sisäisen voiman” harjoitukset, joita kiinalaisissa menetelmissä vielä harjoiteltiin. Näytti siltä, että karatessa oli kyllä jäljellä ikään kuin jälkiä niistä, mutta itse menetelmät olivat kadonneet. Tästä syystä karaten tekninen suoritustapa oli hyvin ulkoista. Ulkoinen ja sisäinen viittaavat tässä kiinalaiseen tapaan erottaa kamppailutaidot sen mukaan, miten niissä voimaa käytetään.

Olin paljon tutkinut nk. ”sisäisen voiman mekaniikkaa” ja kehitellyt erilaisia sisäistä voimaa kehittäviä harjoituksia. Tavallaan oli onni, että asahi-ryhmän muut jäsenet pudottivat suuren osan ehdottamistani Baduanjin-sarjan liikkeistä pois, mutta hyväksyivät asahiin mukaan muut suunnittelemani osiot. Ottamalla mukaan muutaman Baduanjin-liikkeen, jakamalla jonkin liikkeen kahteen osaan, muuntelemalla hieman osioitteni järjestystä ja kehittelemällä pari lisäliikettä asahin perusliikesarja oli valmis.

Mitä sitten jäi jäljelle? Miltei kaikki nk. sisäistä voimaa harjoittavat liikkeet ja osiot. Jotta ymmärtäisi, mitä nämä liikkeet ja osiot harjoittavat, pitää ensin lyhyesti selittää, mitä tarkoitetaan kamppailutaidoissa sisäisellä voimalla ja miten sitä ylipäätään harjoitetaan vanhoissa kiinalaisissa sisäisissä taidoissa. Kirjoitin tästä 1997 kirjan ”Zen-karate”, missä selitän näitä käsitteitä ja tuon niitä karaten yhteyteen. Pitää myös todeta, että olin tottunut tekemään myös Baduanjin-harjoitusta sisäisen voiman mekaniikalla ja syvällä hengityksellä, joten siitäkin oli itselleni jo tullut sisäistä voimaa harjoittava liikesarja, vaikka se alun perin onkin etupäässä terveyssarja. Olin oppinut sarjan zen-harjoituksena, joten tietoisen liikkeen meditatiivinen ulottuvuus oli myös jo silloin harjoituksessani aina läsnä.

Kamppailutaidoissa kutsutaan sisäiseksi voimaksi sellaista voiman tuottamisen tapaa, missä näyttää siltä, että saadaan isoja voimia aikaan pienellä ponnistuksella. Tekniikka tai tekeminen ylipäätään ei näytä kovin voimakkaalta, mutta vastustaja tuntee, että iso voima kohdistuu häneen. Jotkut todella taitavat opettajat näyttävät vapauttavan isoja voimia miltei ilman mitään ponnistusta. Tästä syystä tämä voiman käytön tapa on synnyttänyt ympärilleen paljon mystiikkaa ja sekaannusta. Toinen syy tähän on myös se, että kiinalaiseen ja japanilaiseen perinteeseen kuuluu parhaiden opetusmenetelmien piilottaminen ja niiden opettaminen vain harvalle sisäpiiriläiselle. Vasta viime vuosikymmeninä on tarkemmin alettu analysoida tätä voiman ja kehon käytön tapaa. Pääasiassa sitä ovat tehneet länsimaiset opettajat. Idässä asian ympärillä on edelleen usein salaperäisyyden verho. Tämä on sekä historiallisesti, kulttuurisesti, käsitteellisesti ja teknisesti niin monimutkainen asia, että tässä en voi mennä siihen syvällisesti. Olen kirjoittanut tästä paljon muualla. Yksi ongelma on, että tieteellisestä näkökulmasta mitään sisäistä tai ulkoista voimaa ei ole, on vain erilaisia kehon käytön tapoja. Kyse on enemmänkin taidosta käyttää kehon ja mielen kykyjä. Nämä kyvyt, että ne saadaan esiin, voivat tosin olla ankaran ja pitkän harjoittelun takana. Erityisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa näitä kykyjä on satojen vuosien ajan tutkittu ja analysoitu ja kehitetty niiden harjoittamiseen erilaisia menetelmiä, joita lännessä emme vielä hyvin tunne tai tunnista.

Sisäisen voiman periaatteita

Seuraavassa luettelomaisesti niitä kehon käytön periaatteita, mitä sisäisen voiman käyttöön erikoistuneet taidot pyrkivät kehittämään. Kannattaa siis muistaa, että kyse on nimenomaan erilaisista taidoista. Mielen taitoja luettelossa ei ole, vaikka ne ovat myös olennainen osa tällaista harjoittelua. Järjestys on sattumanvarainen. Luettelen seuraavassa periaatteen tai taidon ja kuvaan lyhyesti siihen liittyvän esimerkkiharjoituksen tai harjoitusmenetelmän.

1. Kehon painopisteen hallinta. Painopiste pitää voida saada nopeaan liikkeeseen mihin suuntaan vain. Sama pätee raajojen painopisteeseen. Tämä vaatii kehon rentoutta ja liikelaajuuksien avoimuutta. Kehon painon sitominen tekniikkaan tuo siihen valtavan voiman.

Harjoitus: Siirrä painoa jalalta toiselle ja anna painopisteen piirtää alakaari. Kuvittele, että painopisteesi liikkuu kuin pallo maljassa, nousee reunaa ylös ja putoaa sieltä alas jne. Tällaisia harjoituksia tehdään esimerkiksi taijissa ja aikidossa.

2. Koko kehon liike, joka ottaa tukensa maasta. Englanniksi käytetään joskus termiä ”ground force”. (Esim. Mike Sigman, ”peng” -voiman analyysi.) Jos tekniikkani suuntautuu ylöspäin, voima siihen on otettava jaloista, selästä ja käsistä. Aloittelija työskentelee lähinnä käsillään.

Eräänlaisen tämän periaatteen alakohtana voisi pitää koko kehon yhteyttä ja sen säilyttämistä monimutkaisessa liikkeessä. Optimaalinen voiman käyttö vaatii tekniikasta, mihin sitä käytetään, monimutkaista kehon liikettä. Koko kehon liikemekaniikan oppiminen vaatii paljon harjoitusta. Tässä monimutkaisempi esimerkki: ota pitkä keppi ja kuvittele eteesi lattialle iso puurokattila. Hämmennä sitten kepillä puuroa ja katso, miten kehosi liikkuu. Jos voima tulee tähän liikkeeseen koko kehostasi, huomaat, miten painopisteesi pyörii samaan suuntaan kuin alin kätesi, mutta yläkätesi pyörii eri tahdissa ja sitä tukee ylävartalon painopiste, joka pyörii käden kanssa samaan tahtiin. Tämä vaatii elastista selkää. Tällaisen liikemekaniikan oppiminen ei ole itsestään selvää. Harjaantumaton ihminen tekee tällaisen hämmennysliikkeen pääasiassa käsillään. Koko kehon yhteys liikkeessä tarkoittaa taitoa yhdistää kehon eri osat, jotka ovat synnyttämässä voimaa. Koska voimme tehdä käsillä lukemattomia liikkeitä tai tekniikoita, niiden taustalla oleva voima muodostuu myös kehossa lukemattomilla eri tavoilla. Joissakin kamppailutaidoissa niitä harjoitellaan ikään kuin mallien kautta, joita ovat erilaiset pysty- ja vaakaympyrät. Olennainen osa tämän taidon harjoittamista on hidas ja tietoinen liike ja kehon sisäisten aistien herkistäminen (proprioseptiikan harjoittaminen). Hitaassa liikkeessä on aikaa aistia, miten liike muodostuu.

Harjoitus: Kaikkien nk. ”sisäisten kamppailutaitojen” liikesarjat tehdään tällä periaatteella. Eli sitä harjoittavat vaikkapa taijin liikesarjat, yi quanin shi-li –harjoitukset jne. Koko kehon yhteyttä ja voimaa harjoitellaan seisomalla asennoissa. Tämä on yksi keskeinen miltei kaikki kiinalaiset kamppailutaidot yhdistävä harjoitus. Seistään erilaisissa asennoissa pitkiä aikoja. Harjoitus tuottaa kokemuksen, missä koko keho ikään kuin sulautuu yhdeksi lihakseksi. Tämän kautta se myös kykenee käyttämään koko kehon yhdistettyä voimaa liikkeessä. Harjoitus on hyvin monitasoinen ja syvällinen.

3. Juurruttamisen periaate. Edellinen periaate toimii kahteen suuntaan. Voin vapauttaa voimaa ojentamalla jalat, selän ja kädet. Mutta jos joku työntää minua, voin muuttaa hänen voimansa suunnan kohti maata samaa kehon reittiä.

Harjoitus: Monissa kamppailutaidoissa työnnetään paikallaan seisovaa paria ja pari ohjaa työntövoiman maata kohti. Kaikissa nk. push-hand –harjoituksissa tämä periaate on läsnä.

4. Kehon hyvä linjaus voiman suuntaan. Kun keho vapauttaa voimaa esimerkiksi työntöön, iskuun tai muuhun liikkeeseen, se pitää linjata optimaalisella tavalla. Kun työnnät autoa ojasta, jaloista tuleva työntövoima pitää ohjata selkään ja sieltä käsiin niin, että nojataan sopivasti eteenpäin. Selkä asetetaan jalan linjalle. Myös lantio asetetaan keskelle. Tässä on nk. ”lantion neutraaliasennon merkitys”. Hyvä linjaus antaa myös koko kehon rakenteellisen voiman.

Harjoitus: Kaikkien kiinalaisten sisäisten taitojen liikesarjoissa harjoitellaan myös hyvää kehon linjausta, lantion neutraaliasentoa jne. Myös seisomisharjoitukset harjaannuttavat kehon linjauksen aistimiseen. Ylipäätään kyseessä on kehon sisäisen aistijärjestelmän (proprioseptiikka) harjoittamisesta.

5. Avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet. Kun harjoitellaan kaikkia edellä kuvattuja taitoja, sitä helpottaa, jos meillä on havainnollinen malli kehosta ja sen toiminnasta. Yksi tällainen malli, mikä jälleen tulee kamppailupuolelta, on kolmen jousen malli. Kehon nähdään koostuvan kolmesta jousistosta, joita ovat jalkojen jouset, selän jousi ja käsien jouset. Nämä jouset voivat avautua ja sulkeutua eli ojentua ja mennä kasaan. Voima vapautuu kehosta tällä mekaniikalla. Kun työnnän autoa ojasta, kaikki jouset avautuvat. Kun valmistan kehoni tähän liikkeeseen, jousien pitää ensin sulkeutua.

Harjoitus: Vanha kiinalainen kamppailutaitoihin liittyvä sanonta kuuluu: ”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Kaikki kamppailutaitojen liikesarjat harjoittavat avautumisen ja sulkeutumisen taitoja. On myös yksittäisiä harjoituksia, jotka keskittyvät pääasiassa tähän periaatteeseen. Kyseessä on koko kehon liikemekaniikan peruskuvaus ja taito.

6. Voiman tuoton kannalta on tärkeää osata jännittää koko keho. Kun katsotte painonnostajaa, niin hänen koko kehon jännityksensä on ankara. Samoin kun työnnät autoa ojasta, se ei ole mahdollista, jos et saa kehoasi jännittymään. Ja jotta voit saada kehosi jännittymään, sinun on ensin oltava rento. Iso osa kamppailutekniikoista perustuu kehon nopeaan jännittämiseen, esimerkiksi isku. Kamppailutaidoissa onkin kehitetty erilaisia harjoituksia, missä koko kehon jännityksen ja rentouden vaihtelua harjoitellaan systemaattisesti.

Harjoitus: Hyvä esimerkki tästä on Shaolinin yijinjing, jonka jokainen liike tehdään toistamalla jännityksen ja rentouden vaihtelu useita kertoja. Yi quanissa koko kehon jännitystä harjoitellaan omana harjoituksenaan.

7. Eksentrinen, venyttävä jännitys. Tämä liittyy myös edelliseen kohtaan. Sisäistä voimaa kuvataan yleensä niin, että se erotetaan paikallisesta lihasvoimasta ja puhutaan koko kehon jänteiden, kalvojen ja muiden kehon elastisten rakenteiden synnyttämästä voimasta. Tätä harjoitellaan tekemällä eksentristä, siis kehon lihas-jänne-kalvorakennetta venyttävää ja samalla jännittävää liikettä. Fysiologisin termein kyse on plyometrisestä harjoituksesta, jossa vastus liikkeeseen otetaan kehon sisältä, ei ulkoisesta painosta.

Harjoitus: Tämä on tyypillinen kiinalainen voimaharjoitus, jota edustaa esimerkiksi Shaolinin yijinjing, jota jo kuvasin edellisessä kohdassa. Vastus liikkeeseen otetaan kehon sisältä antagonistisista lihas-jänne-kalvoketjuista. Karaten joissakin katoissa näkyy edelleen jälkiä tästä harjoitusmenetelmästä.

8. Rentous. Jos haluamme kehostamme irti räjähtävää voimaa, lähtötilanteessa meidän on oltava mahdollisimman rentoja. Jos emme ole, tilanne on sama kuin kehossamme olisi ikään kuin käsijarruja päällä. Monet kamppailutaidot sisältävät systemaattista dynaamisen rentouden harjoittelua, joita ovat erilaiset käsien ja koko kehon ravistelut ja heiluttelut.

Harjoitus: Hyvä esimerkki näistä harjoituksista on taiji-mestari Huangin ”viisi rentousliikettä”. Kiinalaisiin kamppailutaitoihin liittyy paljon erilaisia käsien pyörityksiä ja heilutuksia.

9. Keskustan voima. Tämä on vaikea käsite, mutta siinä ajatus on, että koko kehon voima lähtee keskustan liikkeestä. Tällä voidaan viitata moneen asiaan, joista yksi on painopisteen liike. Kun painopisteen liike vie tekniikkaa, siitä lähtevää voimaa voidaan kutsua ”keskustavoimaksi”. Toisaalta keskusta voidaan myös hahmottaa isoksi vatsan seudun palloksi, jonka pyörivä liike synnyttää muut liikkeet. Erityisesti joissakin kiinalaisissa kamppailutaidoissa käytetään tätä nk. dan-tienin pyörivää liikettä voiman synnyttämiseksi.

Harjoitus: Ehkä paras esimerkki keskustaharjoituksesta on Chen-tyylin taijihin liittyvä Chan Si Gong eli ”Silk Reeling Exercises”. Siinä harjoitellaan erilaisia ympyräliikkeitä niin, että tekniikkaa johtaa keskustan (dan tien) liike.

10. Syvähengityksen harjoitteleminen. Hengityksen harjoittamisella on aina kaksi ulottuvuutta. Se on aina mielen harjoitus, koska huomio keskitetään siinä hengityskokemukseen ja annetaan kaiken muun sisällön poistua mielestä. Näin kehitetään mielen keskittymiskykyä, mutta myös taitoa pudottaa pois mielen häiritsevä sisältö. Hengitysharjoituksilla voidaan myös säädellä ja harjoitella vatsaontelon sisäistä painetta, mikä on voimantuoton kannalta aivan olennaista. Painonnostajat käyttävät vyötä juuri siksi, että he voivat painaa vatsaontelon paineen vyötä vasten. Ilman vyötä sama paine pitää tietysti ottaa vastaan vatsalihaksilla. Hengitysharjoituksissa voidaan keskittyä siis vatsaontelon sisäisen paineen hallintaan.

Harjoitus: Hyvä esimerkki tällaisesta harjoitustavasta löytyy aikidosta. Esimerkiksi Koichi Tohei kuvaa tällaisia harjoituksia muistaakseni kirjassaan ”Aikido in Daily Life”.

Yritin edellä kiteyttää kymmeneen kohtaan äärimmäisen syvällistä ja monimutkaista asiaa. Luin juuri Ellis Amdurin kirjan “Hidden in Plain Sight, Esoteric Power Training Within Japanese Martial Tradition”. Kirja antaa 470 sivullaan hyvän kuvan siitä, miten monimutkaisesta ja hankalasta asiasta on kyse. Koko kirja käsittelee sitä, miten japanilaisissa kamppailutaidoissa joko on opetettu tai piiloteltu menetelmiä, jotka tähtäävät sisäisen voiman taitoihin ja miten nämä taidot ovat pääasiassa näistä koulukunnista kadonneet. Esimerkiksi edellä kymmeneen kohtaan kiteyttämäni luettelo sisältää sellaisia ”salaisuuksia”, että kyse voisi olla jonkin vanhan ryuhan menkyo kaiden –dokumentista, sen kuvauksesta tyylin salaisista periaatteista, joka siirretään tässä dokumentissa vain tyylin seuraavan sukupolven opettajalle.

Entä sitten asahi?

Mutta – mikä hienointa! Asahissa siirrämme kaiken tämän tiedon juuri sinulle, jos olet valmis sen vastaanottamaan! Tiedän, että tämä valmius vaatii vuosien valmistavan budo-harjoittelun ja ehkä myös jonkin verran ihmettelyä tai oudoksuntaa siitä, mistä budon teknisessä harjoittelussa ylipäätään on kyse. Vaatii siis ehkä eräänlaisen nöyrän hämmennyksen tilan, että tällaista tietoa ylipäätään pystyy omaksumaan.

Käyn seuraavassa lyhyesti läpi, miten edellä kuvatut periaatteet on ikään kuin sisäänrakennettu asahin joihinkin harjoituksiin ja liikeperiaatteisiin. Koska asahi saa liikeperiaatteensa taijista, joka on yksi kiinalaisesta sisäisestä taidosta, on siis vain luonnollista, että asahi nämä sisältää. Teen jälleen yhdenlaisen yksinkertaistetun luettelon. Käyn läpi edellä kuvaamani listan taidoista ja nostan esiin siihen liittyviä asahin harjoituksia. Asahin harjoitusten luettelo ei pyri olemaan täydellinen. Annan siinä esimerkkejä. Esitän asian taulukon muodossa:


Sisäisen voiman periaate

Asahin liike/ osio/ liikeperiaate

1. Kehon painopisteen hallinta

Sarja 1, 3. rentousliike: Liikkeessä siirretään painopistettä jalalta toiselle ja pudotetaan alas painon ollessa takana. Vrt. aikidon ”soutuharjoitus”.

Sarja 2: toinen rentousliike, missä harjoitellaan painopisteen pudottamista.

2. Koko kehon liike

Suurin osa asahin liikkeistä toteuttaa tätä periaatetta. Esimerkki: Sarja 1: päänkääntöliike tai vaikkapa ensimmäinen selkäliike. Koko kehon voimaa harjoitellaan asahissa myös sarjan lopun seisomisharjoituksessa.

3. Juurruttamisen periaate. Tasapaino.

Kaikissa asahin liikkeissä haetaan hyvää tasapainoa, mutta juuruttamiseen liityvää vajoamista harjoitellaan esim. ensimmäisen sarjan kolmannessa rentousliikkeessä ja tasapaino-osion kahdessa ensimmäisessä liikkeessä.

4. Kehon linjaus.

Linjausta harjoitellaan kaikissa asahin liikkeissä, mutta erityisesti esim. ensimmäisen sarjan selkäliikkeen työnnössä ja ensimmäisessä tasapainoliikkeessä. (Funktionaalinen keskilinja.)

5. Avautuminen ja sulkeutuminen

Periaate on mukana suurimmassa osassa asahin liikkeitä, mutta hyvä esimerkki on ensimmäisen sarjan simpukkaliike, mikä on kehitetty avautumisen ja sulkeutumisen malliliikkeeksi.

6. Jännityksen ja rentouden vaihtelu

Asahia tehdään hienovaraisella jännityksen ja rentouden vaihtelulla. Tätä periaatetta erityisesti harjoitetaan toisen ja kolmannen sarjan kolmannessa rentousliikkeessä. Voima-asahissa periaate viedään miltei kaikkiin asahin liikkeisiin. Periaatetta harjoitellaan asahissa sekä hitaasti, että nopeasti.

7. Eksentrinen, venyttävä jännitys

Asahissa jännitys tehdään aina hieman venyttäen. Erityisesti kolmannen sarjan kolmas rentousliike on tämän periaatteen harjoittamista. Voima-asahissa viemme periaatteen koko sarjaan.

8. Rentous

Asahin jokainen sarja alkaa rentousosiolla, mistä löytyy kattava kokoelma dynaamisen rentoutuksen harjoituksia.

9. Keskustan voima

Asahin erilaiset pallon pyöritysliikkeet tehdään vartalon painopisteen pyörityksellä. Esimerkiksi ensimmäisen sarjan kolmas selkäliike tehdään pyörittämällä keskustaa.

10. Syvähengitys

Koko asahin liikesarja tehdään syvähengityksellä tai osittaisella syvähengityksellä. Parhaan esimerkit ovat kaikkien sarjojen alun ja lopun laajat hengitystä tasaavat liikkeet. Vatsaontelon paineen lisäys tapahtuu iskevissä liikkeissä, kuten ”isku hiekkavalliin.



Edelle koottu taulukko selittää varmaan, miksi joskus asahin ohjaajakoulutuksissa käy niin, että sinne tullut budon harrastaja usein toteaa, että nyt hän ymmärtää enemmän sitä, mitä he hänen budo-lajissaan tekevät, mutta kukaan ei ole koskaan selittänyt sitä. Budon ja myös kiinalaisten kamppailutaitojen ongelma on, että liikettä ja sen periaatteita ei yleensä analysoida edellä kuvatulla tavalla. Koko tällainen analyysi ja käsitteet ovat hyvin länsimainen tapa lähestyä näitä lajeja. Kiinalaiset tai japanilaiset opettajat eivät opeta näin. He näyttävät tekniikan ilman sanoja ja oppilaan pitää osata kopioida oikea liikkumisen tapa. Opetus tapahtuu esimerkillä, ei verbaalisesti. Perinteisessä aasialaisessa opetustavassa sanoja vältellään ja kysyjä saa lyhyitä vastauksia. Vasta viime vuosina ja vuosikymmeninä tällainen lähestymistapa on yleistynyt ja sitä ovat tehdään pääasiassa länsimaiset opettajat. Tutkin itse paljon näitä asioita 80-luvulta tuonne 2000-luvun alkuun ja harjoittelin ja kehittelin niihin liittyviä harjoitusmenetelmiä, jotka näkyvät nyt asahissa tavalla ja syystä, minkä edellä olen kuvannut.


Olen sitä mieltä, että asahi olisi ihanteellinen sisäisen voiman harjoitus niille budon harrastajille, jotka haluavat löytää lajiinsa ikään kuin uuden moottorin. Tein itse tämän karateeni 90-luvulla ja voin kertoa, että se toimii. Kuorta eli muotoja ei tarvitse vaihtaa. Tekniikat ja muodot voivat säilyä samoina, mutta tekniikoiden takana toimiva moottori, kehon voiman tuoton tapa, voidaan vaihtaa rennompaan, taloudellisempaan, tehokkaampaan ja räjähtävämpään muuttamalla harjoittelun metodologia. Siihen asahi antaa mahdollisuuden. Huomaa esimerkiksi, että asahin edellä kuvatut liikkeet voidaan ottaa omiksi harjoituksikseen ja laajentaa harjoitussarjoiksi erilaisten variaatioiden avulla.

Kehittelen parhaillaan koulutusta teemalla ”Asahi, kamppailutaidot ja sisäinen voima”. Koulutuksessa käymme systemaattisesti läpi tämän artikkelin ideoita, tutkimme asahin perusliikesarjaa, mutta sovellamme sen liikkeitä enemmän edellä kuvattuun harjoitusmetodiin soveltuvaksi. Koulutus antaa mahdollisuuden opetella harjoitussarja, johon on sisäänrakennettu kaikki keskeiset sisäisen voiman harjoittamisen elementit.














  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post271

Asahin kymmenestä jatkokoulutuspäivästä

AsahiPosted by Timo Klemola Fri, May 17, 2019 20:44:27

Tavoitteeni ei ole saada niin paljon asahi-ohjaajia maailmalle kuin mahdollista, vaan tavoitteeni on saada maailmalle niin hyviä asahi-ohjaajia kuin mahdollista. Siksi olen kehittänyt asahi-ohjaajille nyt kymmenen jatkokoulutuspäivää, joissa he voivat syventää asahi-taitojaan.

Olen kehittänyt asahia nyt viisitoista vuotta. Yhteensä olen harjoittanut, opettanut ja tutkinut liikettä, liikuntaa, kehollisuutta, kehomielen yhteyttä noin 50 vuotta. Asahin pääkehittäjänä olen voinut laittaa asahiin paljon siitä, mitä olen elinikäisen harjoitteluni kautta oppinut. Asahi ei ole syntynyt 15 vuotta sitten, vaan käytännössä kaikki sen harjoitukset, osiot ja liikeperiaatteet olivat olemassa omassa harjoittelussani jo kymmeniä vuosia aikaisemmin. Kaikki tämä työ näkyy Asahi Health –menetelmässä, mutta erityisesti olen tuonut tätä kokemustani esiin Syvä-asahissa, missä asahin liikkumisen ja harjoittamisen tapaan perehdytään syvemmin. Tätä ohjaajien syventymistä asahin syvälliseen liikkumisen ja itsensä harjoittamisen tapaan olen halunnut tukea järjestämällä paljon eri teemoihin keskittyviä jatkokoulutuksia, joita on nyt kymmenen. Mistä näissä jatkokoulutuksissa on kysymys? Ja miten niitä voi olla niin paljon? Tässä lyhyt kuvaus:

1. Asahin kertauspäivä. Päivän aikana kerrataan kaikki asahin kolme liikesarjaa ja korjataan ohjaajien virheitä. Kaikki asahin ohjaajakoulutukset ovat lähtökohdaltaan liian lyhyitä. Se on iso ongelma. Kahdessa tai neljässä päivässä ei voi oppia kokonaan uutta ja outoa liikkumisen tapaa, mitä hidas tietoinen liike miltei kaikille liikunnan harrastajillekin on. Se vaatii vuosien harjoittelun. Vastuu omasta kehityksestä ja harjoittelusta jää tietysti aina opettajien omalle vastuulle. Usein käy niin, että ohjaajat muuttavat liikkeitä niin, että niitä on vaikea jopa tunnistaa asahiksi. Ohjattu kertaus on välttämätöntä asahin liikkeiden ja liikkumisen tavan oppimiseksi.

2. Asahin periaatteiden päivä. Opetan omissa neljän päivän ohjaajakoulutuksissani kaikki asahin keskeiset periaatteet, mutta neljässäkin päivässä niitä on aikaa tutkia ehkä yksi aamupäivä. Opittavaa materiaalia on niin paljon. Asahin liikkumisen tapa on peräisin kiinalaisesta kamppailutaidosta taijiquanista. Pelkästään koko kehon liikkeen biomekaniikan oppiminen vie vuosia. Kyse ei ole pelkästään jalkojen pumppaavasta liikkeestä vaan koko kehon läpi kulkevan kineettisen ketjun tiedostamisesta ja käyttämisestä liikkeessä. Joskus 90-luvulla pidin kamppailutaitojen harrastajille viikonvaihdeleirejä pelkästään tästä periaatteesta. Asahi sisältää koko kehon liikkeen lisäksi ison joukon myös muita vaikeita liikettä kannattelevia periaatteita. Koulutuspäivässä ne käydään läpi niihin kehittämieni liikesarjojen avulla. Pitää tietysti paikkansa, että päivässä niitä ei voi oppia, mutta jos niitä ei koskaan harjoittele, niitä ei voi oppia lainkaan.

3. Asahi ja tietoisuustaidot. Olen halunnut pitää tämän päivän, että saisin edes vähän jaettua sitä, mikä tekee asahin kaltaisesta tietoisesta liikkeestä yhdenlaisen itsekasvatuksen muodon. Meditatiivinen liike, jos sen kokemukselliset periaatteet ymmärretään, voi olla sellaista. Ympärillämme vellova mindfulness-vouhotus tekee kuitenkin tästä teemasta vaikean opettaa. Netti on nytkin täynnä erilaisia McMindfulness ja Asahi –kursseja. Kehomielen harjoittaminen ei ole mitään pikaruokaa. Tätä ajatusta on miltei mahdoton saada nykyään läpi. Tämäkin koulutus kestää vain päivän, joten tehtävä on tietysti mahdoton, mutta yritän silti. Olen kirjoittanut pari kirjaa näistä teemoista.

4. Asahin liikevariaatiot ja voima- ja kunto-asahi. Tämän päivän aikana opettelemme asahin jokaiseen kolmen sarjan liikkeeseen (joita on 40) ainakin yhden liikevariaation. Tämä laajentaa opettajien tuntien suunnittelumahdollisuuksia vahvasti. Asahin kolme perusliikesarjaa sisältävät kyllä tarpeeksi liikkeitä miltei mihin tarkoitukseen vain, mutta erityisesti eritysryhmien vetäjät saattavat tarvita lisämateriaalia vaikkapa tasapinon harjoittamiseen tai niska-hartiaseudun avaamiseen. Päivän aikana myös analysoimme asahin liikkeet niiden pienempiin elementteihin ja opettelemme, miten niitä voi yhdistää uusiksi asahi-liikkeiksi. Tämän lisäksi päivän aikana tutkitaan myös kahta muuta teemaa: asahia voiman harjoittamisen ja sykkeen nostattamisen välineenä. Nk. ”voima-asahi” perustuu kiinalaisten kamppailutaitojen voimantuottomenetelmään, jossa opetellaan jännittämään pitenevää lihasta. Opin tämän harjoitustavan 90-luvun alussa yhdeltä Tampereelle muuttaneelta kiinalaiselta opettajalta. Hän opetti sitä yijinjing-liikesarjan avulla. Tutkin silloin tätä periaatetta taijin, mutta erityisesti myös karaten katojen yhteydessä. Tästäkin työstä syntyi yksi kirja: ”Zen-karate”.

Kehittäessäni asahia, sisällytin tämän voima-harjoitustavan sen muutamiin liikkeisiin. Tutkimme koulutuksessa, miten kehon elastinen voima saadaan esiin, miten sitä kehitetään ja miten sen voi ottaa mukaan miltei kaikkiin asahin liikkeisiin. Olen myös kehittänyt asahin perusliikkeille perustuvan sykettä nostavan liikesarjan, jolla voidaan helposti tehdä nk. peruskuntotason harjoitus. Harjoitus vastaa vaikutuksiltaan reipasta kävelyä tai hölkkää, mikä riittää sydämen ja verisuonten kunnon harjoittamiseen.

5. Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka. Olen erottanut tämän yhden asahin periaatteen koko päivän koulutuksen teemaksi, koska koko kehon liike on niin vaikea oppia. Totesin jo yllä, että pidin 90-luvulla tästä periaatteesta viikonvaihteen mittaisia seminaareja kamppailutaitojen harjoittajille, lähinnä karaten, aikidon ja taijin harrastajille. Periaate tulee asahiin lähinnä taijista, mutta sitä toteuttavat monet nk. ”sisäiset” kamppailutaidot. Karate ei ole yksi niistä. Tosin, karateakin voi tehdä tällä periaatteella.

6. Asahi ja rentous. Myös tässä asahin periaatteessa on helposti tutkimista yhdeksi päiväksi. Rentous ja erityisesti jännityksen ja rentouden vaihtelu ovat keskeisiä kamppailutaitojen periaatteita, jotka liittyvät voiman tuottoon. Yksinkertaistaen: painonnostajan pitää kyetä jännittämään itsensä maksimaalisella tavalla nostaessaan ilmaan raskaan painon. Samoin nyrkkeilijän pitää pystyä jännittämään itsensä osuman hetkellä. Kummatkin ovat esimerkkejä tavasta, miten keho tuottaa voimaa. Jännitys ja rentous kulkevat ikään kuin käsi kädessä. Räjähtävä voima vaatii kykyä rentoutua ja siirtyä siitä nopeasti jännittyneeseen tilaan. Kehittäessäni asahia toin siihen paljon harjoituksia taijista, missä erilaisia käsien heilutusliikkeitä tehden etsitään käsien ja koko kehon rentoutta. Tutkin näitä periaatteita paljon 90-luvulla myös karaten yhteydessä ja kehitin erilaisia karateen sopivia käsien heilutus ja pyöritysliikkeitä. Ne ovat kaikki nyt osana asahin rentousosioita. Kirjassani ”Zen-karate” löytyy niistä kuvauksia. Asahissa rentous saa tietysti myös laajemman merkityksen. Kehon optimaalisen käytön kannalta rentous ja hyvä pystylinjaus ovat aivan olennaisia periaatteita.

7. Asahi ja kiinalaiset menetelmät. Niin kuin on tullut jo tähän mennessä selväksi, asahi perustuu liikemateriaaliltaan ja liikkumisen tavoiltaan kiinalaisiin menetelmiin (qigong, taiji, yi quan). Tämän koulutuspäivän aikana käymme läpi asahin taustalla olevia menetelmiä: baduanjin, yijinjing, taiji, yi quan, Huangin viisi rentousliikettä. Koen tärkeäksi, että asahi-ohjaajat ovat myös tietoisia asahin taustasta ja historiasta. On lapsellista kuvitella, että olisimme keksineet asahissa jotain uutta. Yritän olla kuvaamatta asahia ”suomalaisena terveysliikuntana” niin kuin monet tekevät, koska asahissa on lähtökohdiltaan tuskin mitään suomalaista. Myös asahin terveysnäkökulma ”liike on lääke” on lännessä vasta muutaman kymmenen vuotta vanha, Kiinassa yli 2000 vuotta.

8. Asahi ja hengittämisen taito. Asahi on hengityksen kannattelemana tehtävää tietoista liikettä. Hengitys on teema, jota yhden päivän aikana ehtii raapaisemaan vain pintaa. Oma hengitykseen ja hengityksen ja liikkeen suhteen harjoittaminen on lähtöisin 1980-luvun puolivälistä, jolloin tapasin zen-opettajani Engaku Tainon ja aloin harjoittaa Rinzai-zeniä hänen johdollaan. Olen tehnyt sitä siitä asti. Taino opetti sekä staattista (istuen tehtävää) että liikkeeseen liittyvää hengityksen tarkkailua ja harjoittamista. Liikemenetelminään hän käytti joogaa, taijita ja qigongia. Tämän koulutuspäivän aikana pyrimme tutustumaan hengityksen harjoittamiseen monesta näkökulmasta ja avaamaan ylipäätään ajatusta siitä, mitä ”kokemuksellisella hengittämisellä” tarkoitetaan. Tästäkin teemasta on vuosien varrella syntynyt yksi kirja: ”Taidon filosofia – filosofin taito”, missä tietoisen hengityksen harjoittamista tarkastellaan hyvin laajasti.

9. Keppi-asahi. Keppi-asahinkin lähtökohta on kamppailutaidoissa. Ei taida olla kiinalaista kamppailutaitoa, jota ei harjoitettaisi myös kepin kanssa. Olen viimeisen puolen vuoden ajan päivittäin kehittänyt harjoitustapaa, missä asahin kaikki liikkeet voidaan tehdä kepin kanssa. Kepin avulla asahin liikkeisiin saadaan monia erilaisia ulottuvuuksia, mitä paljas käsi ei anna. Liikkeiden tietynlainen intensiteetti ja sisäinen voima lisääntyvät, venytykset tehostuvat jne. Kepin käsittely antaa myös mahdollisuuden opetella suhteellisen vaativaa taitoa, missä kehittyminen voi antaa uusia ja hienoja positiivisia kokemuksia.

10. Kahdeksan liikkeen taiji-liikesarja. Nyt julkaisemani kymmenennen jatkokoulutuspäivän teema on taijin 8-askeleen liikesarja. Koulutus on tarkoitettu ensisijaisesti asahi-ohjaajille ja harrastajille, mutta sinne saavat osallistua muutkin aiheesta kiinnostuneet. Niin kuin edellä on tullut jo moneen kertaan ilmi, asahin liikeperiaatteet ja itse asiassa koko asahin liikekokemus on peräisin pääasiassa taijista. Jos ei ole kokemusta kiinalaisista taidoista (qigong, taiji, yi quan jne.) asahin hidas ja tietoinen liikkumisen tapa voi olla vaikea oppia ja ymmärtää. Kiinalaisten taitojen harjoittaminen antaa asahille loistavan pohjan. Tämän kurssin aikana käymme läpi taijin lyhyimmän virallisen liikesarjan, missä on laskutavan mukaan 8-10 liikettä. Se on vähemmän kuin asahin liikesarjoissa. Päivässä voi oppia muistamaan liikkeet ja edetä siitä omaan harjoitteluun. Jos vielä omalla paikkakunnalla sattuisi olemaan taiji-seura, liikesarjaa voi syventää seurojen kursseilla kokeneiden opettajien johdolla. Monet Yang-tyylin taijin harrastajat tekevät tätä liikesarjaa.

Lopuksi vielä yksi asia. Niin kuin yllä on tullut ilmi, olen laittanut asahiin aika lailla koko elämäni liikekokemuksen ja liikkeen tutkimisen tuloksen. Ajattelen, että tämä paketti alkaa nyt olla aika lailla valmis ja keskityn jatkossa Asahi Health – ja Syvä-asahi –ohjaajien kouluttamiseen, jotta saisin siirrettyä asahin menetelmän seuraaville sukupolville. Heti kun rupesin ajattelemaa näin, huomasin, että ehkä vielä yksi ponnistus pitää tehdä. On yksi liikkeen ulottuvuus, mikä sisältyy harjoittelemiini kiinalaisiin taitoihin, mutta joka vielä puuttuu asahista. Se nostaisi asahin liikekokemuksen vielä uudelle tasolle. Keppi-asahin kehitystyössä kului noin puoli vuotta. Ehkä palaan tähän asiaan kesän lopulla, tai myöhemmin. Ensimmäiset kokeilut tuntuvat innostavilta.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post270

Asahi ja hengittämisen taito, osa 5

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, April 23, 2019 10:23:10

Olen yrittänyt kirjoittaa hengityksestä taas vähän pidempää tekstiä, ehkä lukua kirjaan, ja löysin sieltä tällaisen pätkän:

”Emme voi kuvat hengitystäkään pelkästään termein, jossa kuvaamme hapen ja hiilidioksidin vaihtoa keuhkoissamme tai soluissamme. Hengityksellä on myös tärkeä eksistentiaalinen ulottuvuus, mikä tekee siitä keskeisen esikäsitteellisen kokemuksemme. Viljelemällä hengitystämme voimme kokea koko kehomielemme ikään kuin suureksi keuhkoksi, joka hengittää jokaisella solullaan. Keskittymällä tähän kokemukseen voimme kadottaa itsemme kokonaan hengitykseen, jolloin voimme kokea, että emme itse hengitä, vaan ympäröivä maailma hengittää meissä. Suhteessamme ympäröivään ilmakehään ei olekaan kysymys hapen ja hiilidioksidin vaihdosta, vaan kokemuksesta, jossa liu’umme osaksi maailman loputtomia keuhkoja, jotka hengittävät meissä. Hengitys ei ole siis jotain, mikä tapahtuu meissä, vaan sillä on laajempi, jopa universaali merkitys. Hengitys voi näyttää meille paikkamme maailman osana, missä minän ja ympäristön rajaa ei ole.”

Yritänpä avata tätä ja olla kuitenkin vähemmän runollinen.

Hengitys on monitasoinen ilmiö ja sitä voidaan tarkastella monesta suunnasta. Usein tarkastelemme hengitystä vain sen anatomian ja fysiologian näkökulmasta ja korostamme optimaalisen hengitystekniikan lääketieteellisiä etuja. Opettelemalla syvähengityksen luomme edellytykset sille, että keuhkomme pitävät yllä veren optimaalista happi- ja hiilidioksiditasapainoa. Näin vältymme esimerkiksi hiilidioksidiniukkuuden aiheuttamista ongelmista. Hengityksen harjoittelemisesta on tietysti hyötyä myös erilaisista hengityssairauksista kärsiville. Optimaalinen hengitystekniikka pitää yllä ja vahvistaa hengityselimistön kuntoa, pitää rintarangan liikkuvana ja ylläpitää hengityskapasiteettiamme, vaikka jotkut sairaudet sitä heikentäisivätkin. Tällainen näkökulma on kuitenkin vain yksi näkökulma hengitykseen. Hengitys on ilmiö joka leikkaa läpi kaikkien ihmisenä olemisen ulottuvuuksien.

Alla olevassa kuvassa yritän havainnollistaa, miten ihminen on kehona maailmassa. Hänellä on fyysinen keho, joka on samalla tavalla materiaalinen kuin se ympäristö, missä hän elää ja johon hän on suhteessa. Hän myös kokee suhteensa itseensä ja ympäristöönsä kokemuksessaan. Kokemuksessa näyttäytyy ihmisen tietoisuus, mieli, mikä on itsessään monitasoinen ilmiö. Koemme kehomme, mutta koemme myös ajatuksemme, tunteemme, tahtomme ponnistuksen jne. Kieli ja käsitteet mahdollistavat, että ihmisellä on ympärillään myös kulttuuri, johon hän on suhteessa merkitysten kautta. Kun ihmistä selitetään, on otettava huomioon nämä hänen kummatkin suhteessa olemisen tapansa. Keho ymmärtää maailmaa ilman käsitteitä, tietoisuus ymmärtää maailmaa käsitteiden avulla. Kehon ymmärrys on maailmaan sopeutumista, esikäsitteellistä. Ihminen asettuu suhteeseen maan vetovoimaan vasten ojentautumalla pystyyn ja liikkumalla. Hän asettuu myös suhteeseen elämän perusprosesseihin ja ilmakehään hengittämällä. Ilman ojentautumista ja ilman hengitystä hän olisi esine esineiden joukossa. Ilman näitä kahta ihmisen kykyä elämä, joka ajattelee itseään ja säätelee itseään, ei olisi mahdollista.

Näin avatusta näkökulmasta hengitys lävistää ihmisen kaikilla hänen olemisen tasoillaan. Se on fyysinen ilmiö, joka ylläpitää elämää kehossamme. Kun hengitys lakkaa, elämä lakkaa. Hengitys yhdistä ihmisen ilmakehään tavalla, joka tekee ihmisestä ja ympäristöstä yhtä hyvin konkreettisella tavalla. Hengitys on jotakin, joka asuu ihmisen ja ympäristön rajalla poistaen tämän rajan. Ei siis ole ihme, että idän vanhoissa perinteissä hengityksellä on ollut ja edelleen on iso filosofinen merkitys.

Hengitys on koetun kehomme keskiössä. Se on keskellä jälleen hyvin konkreettisella tavalla. Jos suuntaamme huomiomme hengitykseemme, löydämme kehostamme uuden keskuksen, joka sijaitsee vatsallamme. Länsimaisessa kulttuurissa, missä hengitys on unohtunut, tätä keskusta ei tunnisteta. Kulttuureissa, missä hengitystä viljellään, ihmiset kokevat kehonsakin eri tavalla. Japanilainen kulttuuri on tästä hyvä esimerkki. Tietoinen hengitys avaa kokemuksen persoonallisuuden keskuksesta, mikä ei sijaitse päässä, siis jossain aivojen alueella, vaan vatsalla, siellä missä pallea/vatsahengitys tuntuu, kun se tiedostetaan. Japanilaiset kutsuvat tätä sanalla ”hara”. Sana tarkoittaa vatsaa, mutta sillä ei niinkään viitata fyysiseen vatsaan, vaan ihmisen persoonallisuuden keskustaan, mistä toiminta aidoimmillaan syntyy ja saa inspiraationsa.

Ranskalainen filosofi André Comte-Sponville ajattelee, että yrittäessään ymmärtää maailmaa, ihminen on luonut neljä tiedon aluetta. Ne ovat tiede, uskonto, filosofia ja taide. Ne pyrkivät selittämään maailmaa ja vastaamaan sitä kohtaan tuntemaamme kiinnostukseen eri tavoin. Ne pyrkivät vastaamaan eri kysymyksiin.

Voimme katsoa maailman ilmiöitä kaikista näistä näkökulmista, ja jokainen näkökulma opettaa meille jotain uutta. Tieteellisestä näkökulmasta hengitys on anatominen ja lääketieteellinen ilmiö, jonka harjoittamisen hyötyjä olen jo kuvannut. Hengitys on ihmisen kehon tärkeä erilaisia kemiallisia tasapainoja ylläpitävä toiminta. Psykologiselta kannalta hengityksen säätelyllä on suuri merkitys mielen tilojen säätelyssä. Usein tätä selitetään hengitysliikkeen vaikutuksella pallean läpi kulkevaan vagus-hermoon. Vaguksen aktivointi pitkällä uloshengityksellä vaikuttaa parasympaattisen hermoston aktivaatiotilaan ja sen kautta hidastaa sykettä ja hengitystä, laskee verenpainetta, vähentää stressihormoneja jne. Eli syvennetty uloshengitys, mitä syvähengitys myös tarkoittaa, synnyttää eräänlaisen positiivisen kierteen: hengittämällä syvään tietoisesti vaikutamme tiedostamattomiin hermostollisiin mekanismeihin, jotka syventävät ja hidastavat hengitystä edelleen. Fake it and you’ll make it, niin kuin amerikkalaiset sanovat. Tiedostamattomana toimintana, joka voidaan nostaa tietoisuuden piiriin hengitys on myös tie tiedostamattomiin prosesseihimme.

Monissa idän uskonnollis-filosofisissa perinteissä hengitys ja sen harjoittaminen on keskiössä. Hengityksen tarkkailu ja sen säätely liittyvät olennaisena ainakin buddhalaisiin, taolaisiin ja hindulaisiin harjoituksiin. Hengityksen ja hengen yhteys idän perinteissä on vuosituhansia vanha. Hengitykseen liittyvät harjoitukset paljastavat ihmiskäsityksen, eräänlaisen ”mystisen fysiologian”, kuten uskontotieteilijä Mircea Eliade sitä kutsuu, mikä on vieras länsimaiselle tieteelliselle käsitykselle ihmisestä, mutta mikä kuitenkin ilmeisesti kuvastaa inhimillistä kokemusta, jota erilaisilla hengitys- ja mielikuvaharjoituksilla voidaan avata ja lähestyä. Lännessä löydämme ortodoksisesta perinteestä joogan hengitysharjoituksia muistuttavia harjoituksia, joita edelleen harjoitellaan ainakin Kreikassa Athosvuoren munkkien keskuudessa. Nykyisin luterilaiseenkin kristillisyyteen on levinnyt retriitti-idea, jossa hiljennytään tarkkailemaan hengitystä. Nämä modernit länsimaiset ”hiljaisuuden retriitit” ovat saaneet inspiraationsa zen-buddhalaisesta perinteestä.

Filosofinen näkökulma hengitykseen on lännessä vielä uusi. Kirjoitin tästä laajasti ”Taidon filosofia” –kirjassani, jossa yritin tehdä ”kontemplatiivisen kehon” filosofiaa. Kontemplatiivisella keholla tarkoitin kehoa tai paremminkin kehomieltä, mikä on vuosikymmenten tietoisen liikkeen ja tietoisen hengityksen viljelyn tulosta. Tämä vaatii harjoitusta jossakin kontemplatiivisessa perinteessä. Kirjassani tämä on zen. Meditaatiopsykologian ja –filosofian kannalta hengitys on itsen tutkimisen ydinharjoitus. Kun tietoisuus suunnataan hengitysliikkeeseen, hengitys toimii ikään kuin paradigmaattisena esimerkkinä menetelmästä, miten mielen sisältöjä yleensäkin voidaan tutkia. Se opettaa, mitä tarkoitetaan ”mielen sisältöjen katselulla”, koska hengitysliike on yksi selkeä esimerkki tästä. Kun huomio on suuntautunut hengitysliikkeeseen, mikä on kehollinen, esikäsitteellinen kokemus, myös mielen käsitteelliset tasot voivat asettua katsomisen kohteeksi. Kun löydämme ensin hengityskokemuksen, voimme sitten löytää esimerkiksi kokemuksen tunteesta, kokemuksen mielialasta, kokemuksen ajattelumme virrasta. Hengitys on ikään kuin portti tietoisuutemme virtaan, kokemustemme virtaan, minkä sisältö ja rakenne voivat sitten hiljalleen tulla tutkimuksemme kohteeksi. Tämä on myös itsekasvatuksellinen prosessi. Nykyään on tässä yhteydessä alettu puhua ”kontemplatiivisesta pedagogiigasta”. Kirjassani ”Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito” kuvaan tarkemmin näitä prosesseja.

Mikä voisi sitten olla taiteen näkemys hengitykseen? Tämä alue on minulle vieraampi. Filosofi Petri Berndson tekee nähdäkseni tällaisen yrityksen vuonna 2018 ilmestyneessä hengitystä käsittelevässä filosofian väitöskirjassaan ”Phenomenological Ontology of Breathing”. Kyseessä on kunnianhimoinen yritys pyrkiä ajattelemaan uudelleen koko filosofian kenttä ja sen kysymykset hengityksen näkökulmasta. Tuloksena on mielestäni hengityksen taidetta, eräänlainen filosofian ja fiktion välimailla kulkeva teos, missä kuljetaan filosofien ja runoilijoiden rinnalla vapaasti ideoita ja ilmaa hengittäen, sisään ja ulos, sisään ja ulos.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post269

Asahi ja hengittämisen taito, osa 4

AsahiPosted by Timo Klemola Sat, April 20, 2019 11:51:47

Katsotaanpa edellä kuvaamani järjestystä vähän tarkemmin.

1. Normaalin hengityksensä tiedostamista voi helpottaa asettamalla esimerkiksi toisen kämmenensä vatsalle ja toisen rintalastalle ja katsomalla, miten kädet liikkuvat hengityksen myötä. Ongelma hengityksen suhteen on, että kun kiinnitämme siihen huomiota, niin sen automaattisuus katoaa. Tietoisuus tuo mukanaan yleensä myös jonkinasteisen kontrollin, mutta tätä voi pyrkiä välttämään. Voi pyrkiä vain aistimaan hengitystään muuttamatta sitä mitenkään. Jos vatsalla oleva kätesi on liikkumaton ja rinnalla oleva kätesi liikkuu hengityksen tahdissa, se tarkoittaa että ole ”rintahengittäjä”. Tällä viitataan siihen, että hengität pääasiassa kylkiluu- ja solisluuhengitystä, jolloin pallea ja vatsa pysyvät aika lailla paikallaan. Monet meistä hengittävät näin.

Hengityksen harjoitteluun on monta näkökulmaa. Ehkä yksi monien menetelmien jakama näkemys on, että hengitystä ei pidä pakottaa. Sitä ei pidä ikään kuin vääntää väkisin uuteen muottiin. Harjoittelussa on edettävä omaa kehoa kuunnellen, jännityksiä vähitellen tiedostaen ja niitä hiljalleen purkaen. Virheelliset hengitystekniikat johtuvat usein jännityksistä, joita olemme tottuneet pitämään yllä. On tärkeää opetella tunnistamaan jännittynyt ja rento lihas. Hiljalleen jännittynyt vatsanseutu voi silloin alkaa vapautua, ja hengityskin siirtyä enemmän pallean ja vatsan suuntaan. Koska kapean vyötärön malli on syvään iskostunut yleisestikin ajatteluumme, voi omien kehoideaalienkin tiedostaminen auttaa jännitysten purkamisessa. Jos pidämme yllä mielikuvaa kapeasta vyötäröstä, kehomme pyrkii toteuttamaan tämän idean. Jotta voimme vapauttaa kehomme, meidän tulisi ensin vapauttaa mielemme. Olemme kokonaisia kehomieliä. Hengityksessä tämä näkyy erityisen hyvin.

2. Palleahengityksen löytämiseksi on hyödyllistä tehdä erikseen palleahengitysharjoituksia. Kuvaan niitä asahi-kirjoissani ja hyviä ohjeita löytyy myös monilta nettisivuilta.

3. Oikeastaan kohdat 3. ja 4. liittyvät yhteen. Asahin alun laaja hengityksen tasausliike on mielestäni erittäin hyvä harjoitus syvähengityksen opettelemiseksi ja sen eri vaiheiden tiedostamiseksi. Olen kuvannut tämän harjoituksen tarkasti ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” – kirjassani, mutta koska kukaan ei yleensä lue kirjoja, kuvaan sen vielä tässä. Kyseessä on hyvin rauhallinen ja hidas säädellyn syvähengityksen harjoitus.

Asahin liikesarjat sekä alkavat että loppuvat nk. ”laajaan hengitystä tasaavaan liikkeeseen”. Ne ovat malliesimerkkejä, miten harjoitellaan tietoista ja säädeltyä syvähengitystä. Kuvaan seuraavaksi asahin alun laajan hengitystä tasaavan liikkeen tarkemmin. Tee koko hengitysliike nenän kautta. Asahissa ylipäätään pyrimme hengittämään koko ajan nenän kautta. Hengästyessä uloshengityksen voi tehdä myös suun kautta.

(1) Seiso perusasennossa. Puhalla ensin keuhkot miltei tyhjäksi käyttämällä apuna myös vatsalihaksia. Anna vatsan painua kasaan. Aisti jännitystä vatsalihaksissasi. (2) Lähde hyvin hitaasti kohottamaan käsiäsi ulkokautta ylös. Vapauta sitten vatsasi ja anna pallean pudota ja aloittaa pallea/vatsahengitys. Aisti, miten vatsasi pullistuu ikään kuin pallo, joka suuntaan. (3) Jatka sisäänhengitysliikettä ja aisti, miten keuhkojen keskiosa alkaa myös täyttyä ja kylkiluusi leviävät. Tämä on kylkiluuhengitysvaihe. (4) Jatka koko ajan käsiesi kohottamista hitaasti ylös. Nyt ne ovat noin hartioiden korkeudella. Vedä vielä keuhkojen yläosiin ilmaa ja aisti, miten ylävartalosi lihakset aktivoituvat, solisluuta ja hartiat hieman kohoavat. Nyt kätesi ovat aivan ylhäällä ja keuhkosi miltei täynnä ilmaa. Älä kuitenkaan käytä tässäkään liiallista voimaa. Tee rennosti. (5) Anna keuhkosi hitaasti tyhjentyä nenän kautta. Älä siis tyhjennä keuhkojasi nopeasti, vaan säätele uloshengitystäsi pitäen se rauhallisena ja tasaisena. Tuo samalla käsiäsi hitaasti vartalon edestä alas. Aisti, miten hengitysliike alkaa itsestään hidastua ja anna sen pysähtyä kohdassa, missä se itse niin haluaa. Olet nyt pysähtynyt (6) hengityskierron alimpaan tasapainopisteeseen. (1) Jatka sitten uloshengitystäsi käyttäen hyväksi myös vatsalihaksiasi ja anna vatsasi painua sisään. Olet nyt siinä vaiheessa, mistä aloit harjoituksen ja voit jatkaa vapauttamalla vatsalihaksesi ja palleasi ja antamalla sisäänhengityksen tapahtua. Alla olevassa kuvassa tämä on hengityskierron vaihe 1.

Näin tehtynä hengityksen laaja tasausliike toimii säädellyn ja tietoisen syvähengityksen mallina, joka opettaa ja harjoittaa pallea/vatsa-, kylkiluu- ja solisluuhengityksen ja niiden yhdistämisen yhdeksi syväksi koko keuhkot tuulettavaksi hengitykseksi. Tämä on malli, minkä mukaan kaikki asahin liikkeet voidaan yhdistää syvähengitykseen

5. Otin edellä esiin seuraavassa kohdassa ”osittaisen syvähengityksen”. Tällä tarkoitan sitä, että emme tee asahissa jatkuvasti niin syvää hengitystä, kuin sarjan alun ja lopun hengitysliikkeissä. Muut asahin liikkeet toteuttavat syvähengityksen ideaa, mutta vain osittain. Tarkoitan tällä sitä, että kun laajoissa hengitysliikkeissä koko keuhkojen hengitystilavuudesta täytetään ehkä noin 90 %, niin esimerkiksi sarjan osioiden välien ”lyhyissä hengitystä tasaavissa” liikkeissä suuruus on ehkä noin 60-70 %. Tämä on kuitenkin iso ero lepohengitykseen, missä hengitystilavuudesta käytetään vain noin 10-15 %. Tässä mielessä koko asahin liikesarja on yksi pitkä hengitysharjoitus.

Kun teet lyhyen hengitystä tasaavan liikkeen, niin tee siinäkin kaikki muut edellä syvähengityksen yhteydessä kuvaamani vaiheet paitsi jätä keuhkojen yläosa osittain täyttämättä. Älä siis käytä niin paljon sisäänhengityksen varatilaa, kuin varsinaisessa syvähengityksessä. Kun hengität sisään, tunnet vatsasi laajenevan ja kylkiluittesi kohoavan, tunnet myös keuhkojesi yläosan alkavan täyttyä, mutta älä jatka siitä enää sisäänhengitystä. Hartiat ja solisluut eivät kohoa, vaan hengitys kääntyy tässä kohtaa uloshengitykseksi. Teet siis kuitenkin suhteellisen syvän hengityksen alkaen vatsalta, nousten ylös kylkiin, mutta ei enää paljoa siitä ylöspäin.

6. Seuraavaksi ehdotan, että hengitys liitetään mukaan sarjan yksinkertaisimpiin liikkeisiin, kuten hartianpyöritys, joka on ympyrä. Tällaisiin liikkeisiin hengitys on helppo kytkeä samalla periaatteella, kuin teimme edellisessä kohdassa hengityksen lyhyen tasausliikkeen kohdalla. Yksi hyvä tapa on tehdä vuorotellen hartianpyöritystä ja hengityksen lyhyttä tasausliikettä ja siinä huomata, että hengityksen suhteen liikkeillä ei ole mitään eroa: sisäänhengitys kohottaa kädet tai hartian, uloshengitys laskee ne.

7. Viimeisessä kohdassa hengitys kannattelee kaikkia asahin hitaita liikkeitä. Rentousosion nopeissa liikkeissä hengitys voi olla kytketty liikkeisiin tai se voi kulkea vapaasti riippuen liikkeen muodosta. Ravistukset tapahtuvat luontevasti uloshengityksellä.

Tässä vaiheessa liike on hidasta ja tietoista ja hengitys kulkee liikkeen tukena ikään kuin sitä kannatellen. On tärkeää huomata, että liike kulkee hengityksen rytmissä eikä päinvastoin. Helposti voi käydä niin, että uloshengitys lähenee jo loppuaan, mutta liikettä on vielä paljon jäljellä. Silloin hengitystä joutuu pakottamaan. Jos näin käy, hengityksen ja liikkeen rytmi on ollut väärä. On etsittävä rytmi, missä hengitys ikään kuin työntää liikettä eteenpäin rauhallisesti ja sitä on riittävästi jäljellä, kun liike lähenee loppuaan. Kokemus opettaa, mistä tässä tarkemmin on kyse.

Liikkeen ja hengityksen rytmittämiseen on monta tapaa. Yksi tapa on, että sisäänhengitys kannattelee liikettä, missä keho avautuu, laajenee ja uloshengityksellä keho sulkeutuu tai supistuu. Monet asahin liikkeet noudattavat tätä periaatetta. Mutta näin ei aina ole. Jos käytämme liikkeessä voimaa, esimerkiksi työnnämme, niin voima vapautetaan yleensä uloshengityksellä ja siihen valmistaudutaan sisäänhengityksellä. Koska liikkeen ja hengityksen suunta ei ole siis itsestään selvä, on jokaista liikettä tarkasteltava erikseen. Liikkeet ovat hengityksen suhteen siis myös yksilöllisiä siinä tavassa, miten hengitys asetetaan liikettä kannattelemaan. Jotta hengitys voi kannatella hidasta ja pitkää liikettä, on hengitysrytmiä hidastettava. On myös tutkittava, onko luontevaa tehdä jokin liike yhdellä, kahdella vai kolmella hengityksellä jne. Yleisesti voisi sanoa, että asahin hengitys on hidasta ja rauhallista syvähengitystä/ osittaista syvähengitystä, missä liike, hengitys ja keskittyminen intensiivisesti kohtaavat.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post268

Asahi ja hengittämisen taito, osa 3

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, April 18, 2019 19:47:29

Asahissa pyrimme opettelemaan taidon, missä syvä hengitysliike kannattelee myös kehon muuta liikettä. Esimerkiksi sarjan alun hengitysliikkeessä kohotamme kädet sisäänhengityksellä ja laskemme ne alas uloshengityksellä. Tavoitteena on, että koko liikesarja ensimmäisestä viimeiseen liikkeeseen kulkee rauhallisen ja syvän hengityksen kannattelemana. Koko liikesarjasta tulee silloin yksi pitkä hengitysharjoitus.

Tämän taidon oppiminen ei kuitenkaan ole helppoa aloittelijalle, jolla ei ole mitään kokemusta liikkeen ja hengityksen yhdistämisestä tai ylipäätään hengitysharjoittelusta. Siksi siihen kannattaa mennä vaiheittain. Ehdotukseni on, että aloittelijan kannattaa aluksi hengittää asahin liikkeiden aikana pääasiassa normaalisti, niin kuin hän on siihenkin asti hengittänyt. Hengityksen ja liikkeen yhdistäminen kannattaa aloittaa niin, että harjoittelee sitä aluksi liikesarjan varsinaisissa hengitysliikkeissä (alun ja lopun laajat hengityksen tasausliikkeet ja osioiden välien lyhyet tasausliikkeet), mutta antaa muissa liikkeissä vielä hengityksen kulkea niin kuin se itse haluaa.

Jos ohjaaja heti liikkeen opettelun alussa korostaa, missä liikkeen kohdassa hengitetään sisään, missä ulos, erityisesti moniosaisen liikkeen oppiminen voi käydä aloittelijalle vaikeaksi. Jos liikkeen ja hengityksen rytmi on lisäksi liian nopea, tuloksena voi olla ylihengitys (hyperventilaatio). Aluksi on syytä opetella liike ja sen vaiheet ilman hengityskytkentää antaen hengityksen kulkea liikkeen taustalla omia polkujaan. Kun sitten liikeradat on hyvin opittu, voidaan alkaa kiinnittää enemmän huomiota hengityksen ja liikkeen yhdistämiseen ja hengityksen säätelyyn, mikä tarkoittaa hengityksen syventämistä ja hidastamista.

On myös totta, että liikkeen ja hengityksen yhdistyminen on luonnollinen oppimisprosessi. Tarkoitan tällä sitä, että kun harrastaja tekee asahia ja tiedostaa, että päämääränä on hengityksen kannattelema liike, hän oppii sen hiljalleen viikkojen, kuukausien, ehkä vuosien kuluessa. Hengitys tavallaan itsestään liittyy hitaaseen liikkeeseen ja hengityksen ja liikkeen yhdistymistä voi olla jopa vaikea estää. Mutta tämä vie aikansa eikä kiirettä kannata pitää. Toinen mahdollisuus on tehdä asioita enemmän systemaattisesti. Erityisesti opettamisen kannalta systemaattisessa etenemisessä on oma järkensä. Mutta ennen kuin menen tähän systematiikkaan, haluan sanoa vielä jotain säätelemättömästä hengityksestä.

Erotin tuossa alussa kaksi eri suhtautumista hengitykseen asahin liikkeissä. Neuvoin aloittelijaa tekemään liikkeitä normaalilla hengityksellä ja opettelemaan hengityksen säätelyä aluksi vain sarjan varsinaisissa hengitysliikkeissä. Tässä puhutaan siis (1) normaalista, säätelemättömästä, automaattisesta hengityksestä ja (2) hengityksen säätelystä. Itse asiassa on hyvin vaikeaa tehdä ensimmäistä. Hidas liike miltei itsestään hidastaa myös hengityksen ja hengityksestä tulee säädeltyä. Tähän liittyy monta asiaa, mutta nostan esiin yhden. Usein näkee, että ihmiset tekevät asahia hyvin nopeilla liikkeillä. Tämä näyttäisi johtuvan siitä, että he pyrkivät yhdistämään oman ”luonnolliseksi” ajattelemansa hengityksen asahin liikkeeseen. Koska normaalin, ”luonnollisen” hengityksen rytmi on noin 15 kertaa minuutissa, pienessä rasituksessa hyvinkin 20, tämä aiheuttaa, että liikettä tulee tehtyä silloin noin 15-20 kertaa minuutissa. Tämä on niin nopea liikerytmi, että liiketietoisuus kärsii tai katoaa. Asahi on ensisijassa hidasta ja tietoista liikettä. Jos teemme vaikkapa hartianpyöritysliikkeen tällä tahdilla, se tarkoittaa kokonaista kierrosta noin kolmessa sekunnissa. Itse teen yhden hartianpyöräytysliikkeen noin 10 sekunnissa, jolloin niitä tulee tehtyä minuutissa noin 6. Kolmen sekunnin tahdilla minuuttiin mahtuu 20 liikettä. Tämä on jo niin iso liikenopeus, että siinä ei enää voida puhua hitaasta ja tietoisesta liikkeestä, missä liikettä ohjataan tietoisesti sen jokaisen liikeradan pisteen läpi. Jos hengitystä on myös syvennetty, mutta rytmi on nopea, saatetaan helposti myös ylihengittää.

Mikä ratkaisuksi? Ratkaisu ei ole liikkeen nopeuttaminen ”normaalin tai luonnollisen hengityksen” tahtiin vaan on kaksi mahdollisuutta. (1) Hengitys vapautetaan ja irrotetaan liikkeestä, jolloin se voi kulkea vaikka 20 kertaa minuutissa liikkeen taustalla, mutta liikenopeus pidetään hitaana, jolloin liiketietoisuus säilyy. Kannattaa muistaa ohje, että mitä hitaampi liike, sitä paremmin meillä on aikaa sitä aistia ja ohjata. Toinen ratkaisu on (2) hengityksen säätely eli hengitysliikkeen syventäminen ja hidastaminen. Jos asahia tehdään edellä kuvaamallani tavalla täysin vapaalla hengityksellä, niin se ei toimi hengitysharjoituksena. Hengitysharjoituksen siitä tekee vasta hengityksen syventäminen ja säätely.

Miten sitten tähän hengityksen säätelyyn voisi edetä? Jos pyrimme oppimaan systemaattisesti hengityksen kannatteleman liikkeen, yksi etenemisjärjestys, yhdenlainen progressio, voisi lyhyesti kuvattuna olla seuraavanlainen:

1. Oman normaalin hengityksen tiedostaminen, miten hengitän normaalisti.

2. Pallea/vatsahengityksen harjoitteleminen, jos se ei ole osa normaalia hengitystottumusta. (Jos hengitys syvenee, rytmin tulee hidastua, jolloin vältetään ylihengitys.)

3. Syvähengityksen vaiheiden tiedostaminen, hengityskierron kaikki vaiheet.

4. Syvähengityksen harjoitteleminen, esimerkiksi liikesarjan alun ”laajassa hengityksen tasausliikkeessä”.

5. Osittainen syvähengitys mukaan ”lyhyeen hengityksen tasausliikkeeseen” (sisäänhengityksen varatilaa ei täytetä kokonaan).

6. Osittainen syvähengitys mukaan hengityksen kannalta yksinkertaisimpiin liikkeisiin, esim. hartianpyöritys, päänkääntö jne.

7. Syvähengitys/ osittainen syvähengitys mukaan sarjan kaikkiin liikkeisiin jokainen liike erikseen tutkien; etsitään oma liikettä kannatteleva hengitysrytmi (tehdäänkö liike yhdellä vai kahdella hengityksellä jne.) liikkeen hitaus ja tietoisuus säilyttäen.

Tässä vaiheessa on syytä sanoa pari sanaa hengityksen kemiasta. Samalla selittyy osittain, miksi hengitystä kannattaa harjoitella. Monet meistä hengittävät pinnallisesti niin, että pallea pysyy miltei liikkumattomana ja hengitystyön tekevät pääasiassa hengityksen apulihakset. Luulisi, että tällainen hengitystapa aiheuttaisi hapen puutetta ja meidän pitäisi siitä syystä hengittää enemmän ja syvempään, tuulettaa keuhkojamme enemmän tasapainon saavuttamiseksi. Asia on kuitenkin päinvastoin. Pinnallinen hengitys ei aiheuta hapen puutetta vaan se aiheuttaa hyvin yleistä ylihengittämistä (hyperventilaatio), koska hengitys myös samalla kiihtyy. Pinnallinen hengitys on usein myös nopearytmistä. Hengityksen kemian kannalta ylihengittäminen aiheuttaa veren hiilidioksidiniukkuutta, hypokapniaa. Veren hiilidioksidivajeella on todettu olevan monia epäterveellisiä vaikutuksia. Tästä syystä monet hengitysmenetelmät opettavat syventämään ja hidastamaan hengitystä, jotta hiilidioksidivajeelta säästytään.

Kaasujenvaihdon kemian tasapaino edellyttää luonnollista hengitystekniikkaa. Ihmisen hengitys voi olla monella tapaa puutteellista. Vanhoilla ihmisillä rintarangan ja kylkiluiden liittymäkohdan nivelet voivat jäykistyä, joka vaikuttaa hengityskapasiteettiin. Silloin asahin ”simpukkaliikkeen” kaltaiset harjoitukset ovat tärkeitä. Jotkut tutkijat varoittavat, että hengitysharjoittelu saattaa johtaa hiilidioksidivajeen lisääntymiseen, jos korostetaan vain syvää hengitystä. Samalla on myös korostettava hengitysrytmin hidastamista, jotta ylihengitykseltä vältytään. Asahissa opettelemme syvähengityksen kautta optimaalista hengitystekniikkaa, mutta samalla korostamme liikkeen ja hengityksen hidastamista, jolloin ylihengittämisen vaaraa ei ole. Aloittelijan kannattaa hengityksen säätelyssä lähteä kuitenkin aina varovasti liikkeelle. Asahissa hengityksen voi aina antaa tulla ja mennä niin kuin se itse haluaa.








  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post267

Asahi ja hengittämisen taito, osa 2

AsahiPosted by Timo Klemola Wed, April 17, 2019 10:05:55

Aluksi haluan määritellä joitakin hengitykseen liittyviä käsitteitä. Usein puhutaan vaikkapa luonnollisesta hengityksestä, mutta jätetään auki, mitä sillä tarkoitetaan. Lähden liikkeelle ”normaalin hengityksen” käsitteestä. Tarkoitan sillä sitä tapaa, miten ihminen normaalisti hengittää, kun hän ei ole siitä lainkaan tietoinen. Normaali, tiedostamaton hengityksemme voi olla kuitenkin virheellistä tai luonnollista, optimaalista. ”Luonnollisella hengityksellä” tarkoitan hengitystapaa, missä kehon hengitystä kuljettavat ja säätelevät rakenteet toimivat niin kuin niiden tulisi toimia. Voidaan puhua optimaalisesta hengitystavasta.

Usein todetaan, että hengitys tapahtuu, niin kuin sen on tarkoitettu tapahtuvan. Tämä kuitenkin pitää sisällään ajatuksen, että on joku tarkoittaja ja näin ei voi luonnon prosesseista ja kehityskuluista todeta. Hengitystapahtuma on luonnollisen kehityksen, siis evoluution tulos ja voimme kuvata tätä tapahtumaa niin kuin mitä tahansa luonnon ilmiötä. Tällaisessa hengityksen tieteellisessä kuvauksessa nostetaan esiin, miten hengitys on prosessi, mikä toteuttaa ihmisorganismin kaasujen (happi, hiilidioksidi) vaihdon, ja pitää näin yllä elämän biologisia perusprosesseja. Itse hengitystapahtumassa pallea on ensisijainen hengitystä ylläpitävä lihas, jonka supistumis- ja rentoutumisliikkeistä aiheutuu keuhkojen täyttyminen ilmalla ja niiden tyhjentyminen. Toissijaisia hengityslihaksia ovat kylkiluiden väliset lihakset ja rinnan ja kaulan seudun lihakset. Kun hengitystä kuvataan näin, voidaan myös todeta, että jos pallea ei toimi ensisijaisena hengityslihaksena vaan ikään kuin vastuu hengitysliikkeestä siirretään ylemmäksi kylkiin ja kaulaan asti, niin kyseessä on virheellinen hengityksen tapa. Tai ainakin voidaan sanoa, että kyse ei ole optimaalisesta hengitystekniikasta. Tämä on tärkeää siksi, että hyvin monet meistä hengittävä pääasiassa keuhkojen yläosilla, ja pallea ei pääse normaalisti liikkumaan, koska vatsaa vedetään jatkuvasti sisään. Vatsa on siis jatkuvasti jännittynyt.

On ikävää, että on olemassa sellaisia fitness-lajeja, joissa opetetaan hengitystekniikkaa, joka saa harrastajat vetämään vatsaansa sisään arjessakin. On siis hyvä erottaa ihmisten normaali hengitys ja luonnollinen hengitys toisistaan. Erilaiset vähemmän optimaaliset hengitystottumukset voivat olla meille täysin normaaleja, mutta se ei tarkoita, että normaali hengityksemme ei voisi olla virheellinen. Hengitysharjoitteiden avulla pyritään siirtymään normaalista hengityksestä kohti luonnollista hengitystä.

Mistä sitten virheellinen keuhkojen yläosaan painottunut ja vatsan ja pallean unohtava hengitys johtuu? Kyse on kehomme kulttuurisista ideaaleista. Kapean vyötärön idea on länsimaisessa kulttuurissa jo noin 500-vuotta vanha. Korsetteja alettiin käyttää silloin Ranskan ja Espanjan hoveissa. Kapean vyötärön idea on säilynyt meidän päiviimme asti. Vaikka ulkoisista korseteista luovuttiin noin sata vuotta sitten, idea korsettivyötäröstä jäi korviemme väliin, ja siellä se on edelleen. Edelleen suurin osa naisista hengittää niin, että vatsa on jatkuvasti sisäänvedetty ja pallea ei pääse vapaasti liikkumaan, jolloin hengitys nousee kylkiin ja ylemmäksi. Muistan aikanaan, kun opetin paljon taijita ja siihen liittyvää hengitystä, että noin 80 % naisoppilaistani hengitti keuhkojensa yläosalla ja heille pallea/vatsahengityksen oppiminen oli vaikeaa. Miehille tämä ei yleensä ollut ongelma. Miehiä ei ole opetettu häpeämään ulos työntyvää vatsaansa ja suurin osa heistä käyttää hengittäessään pallea/vatsahengitystä.

Jotta ymmärtäisimme, mitä hengityksen harjoittaminen tarkoittaa, pitää ymmärtää myös jonkin verran hengityksen anatomiaa ja fysiologiaa ja niihin liittyviä käsitteitä. Seuraavaksi niistä muutamia.

Lepohengityksellä tarkoitetaan levossa tapahtuvaa, suhteellisen pinnallista hengitystä, missä ilmaa vaihtuu keuhkoissa vain noin 0,5 litraa. Ihminen hengittää levossa keskimäärin noin 15 kertaa (joissakin tutkimuksissa 12-20). Lepohengityksen rytmi on siis suhteellisen nopea. Hengitys vaihtaa suuntaa itsestään kahdessa pisteessä, joita olen kutsunut hengityksen ylimmäksi ja alimmaksi tasapainopisteeksi. Ylin tasapainopiste on se hengityksen kohta, missä sisäänhengitys vaihtuu itsestään uloshengitykseksi. Alin tasapainopiste on kohta, missä uloshengitys päättyy ja vaihtuu sisäänhengitykseksi.

Uloshengityksen varatila on alue, mikä sijoittuu uloshengityksessä alimman tasapainopisteen ”alle”. Eli kun jatkamme hengitystämme ulos tämän tasapainopisteen jälkeen, siirrymme uloshengityksen varatilaan. Tätä tilaa on noin yksi litra. Sisäänhengityksen varatila taas sijaitsee vastaavasti ylimmän tasapainopisteen ”yläpuolella”. Eli se on tila, jonka voimme vielä täyttää keuhkoissamme jatkamalla sisäänhengitys loppuun asti. Tätä tilaa on noin 3 litraa. Koko hengityksen tilavuus eli nk. vitaalikapasitetti on silloin noin 4,5 litraa (kaikki nämä luvut ovat nuoren miehen keskiarvoja). Kuvassa 1. esitetään graafisesti nämä käsitteet.

Kuva 1.

Syvähengityksellä (joogan ”täydellinen hengitys”) tarkoitetaan sellaista hengitystä, missä keuhkot sekä tyhjennetään, että täytetään miltei kokonaan. Käytämme syvähengitystä esimerkiksi laulaessamme, jolloin keuhkot täytetään miltei kokonaan ja uloshengitys viedään myös miltei loppuun asti lauluäänen muodostuksessa.

Syvähengitys voidaan jakaa kolmeen osaan. Puhutaan pallea- tai vatsahengityksestä, kylkiluuhengityksestä ja solisluuhengityksestä. Nämä kaikki kuvaavat itse asiassa syvähengityksen vaiheita, eivätkä ne ole mitään itsenäisiä hengitystekniikoita. Hengittäessämme syvään nämä vaiheet ikään kuin liukuvat toisikseen kun keuhkot täyttyvät ilmasta. Aluksi pallea laskeutuu, vatsa pullistuu (vatsahengitys), sitten kylkiluut laajenevat (kylkiluuhengitys) ja lopuksi keuhkojen yläosien täyttyessä myös solisluut ja hartiat hieman kohoavat (solisluuhengitys).

Hengitysharjoittelua on monenlaista. Ainakin seuraavat hengityksen harjoittamisen tavat voidaan erottaa. Niiden rajat eivät ole selkeitä, vaan jokin harjoitus voi kuulua useaan luokkaan.:

(1) Syvähengityksen harjoitteleminen. Lähtee yleensä liikkeelle palleahengityksen opettelusta, jos siinä on puutteita. Pyritään vahvistamaan hengityselimistöä ja ylläpitämään rintakehän ja selän liikkuvuutta, jotta hengityskapasiteetti pysyy avoinna tai lisääntyy. Käytetään monissa idän hengitysmenetelmissä (jooga, qigong ym.).

(2) Hengityksen hidastaminen. On tyypillistä monissa meditaatiomenetelmissä. Tehdään yleensä pidentämällä uloshengitystä, jolloin pallean läpi kulkevan vagus-hermon aktivaatio aiheuttaa monia parasympaattisen hermoston aktivointiin liittyviä ilmiöitä. Tutkimuksissa on todettu, että hidastamalla hengitystaajuutta noin kuuteen kertaan minuutissa voidaan estää sympaattisen hermoston aktivaatiota, mikä rauhoittaa kehoa, alentaa kiputuntemuksia, stressiä ja verenpainetta. Hidas hengitys rauhoittaa myös mieltä.

(3) Hengityksen pysäyttäminen. Pysäyttämällä koko hengitysliike voidaan hengityksen pidättämisen kykyä lisätä moneen minuuttiin. Käytetään esimerkiksi vapaasukelluksessa. Käytetään myös monissa idän hengitysmenetelmissä. Totutetaan hengityskeskus veren hiilidioksidipitoisuuden kasvuun.

(4) Hengitysvastuksen käyttö. Käytetään sekä sisään- että uloshengityksen lihastyön harjoittamisessa. Vahvistetaan hengityselimistöä. Vastus voidaan ottaa erilaisista laitteista. Idässä vanha harjoitus, missä vastus otetaan supistamalla kurkunpäätä. On tullut nykyään tunnetuksi myös urheilupuolella.

Yksi tapa luokitella hengitysharjoituksia voisi olla myös seuraava: (1) Staattinen harjoittelu. Harjoitus tehdään paikallaan istuen, seisten tai maaten. (2) Dynaaminen, liikkeeseen yhdistetty harjoittelu kuten asahissa. Monissa joogan tapaisissa perinteissä tehdään sekä staattisia että dynaamisia hengitysharjoitteita. (3) Ääneen yhdistetty harjoitus. Vanhoista perinteistä tällaista edustaa esimerkiksi resitaatio-laulu. Suutrien resitaatio voidaan nähdä yhdellä tasolla hengityksen harjoittamisena. Joissakin perinteissä esiintyy myös hengitysharjoituksia, joissa liike ja ääni yhdistetään.

Asahia voidaan pitää joogan tai kiinalaisen qigongin tapaisena hengityksen harjoittamisen menetelmänä. Kaikissa hengitystä harjoittavissa menetelmissä tavoitteena on tiedostaa hengityksen luonnolliset vaiheet, kyetä tekemään ne ja avata ja harjoittaa kehoa niin, että oma arjen hengitys alkaa kulkea luonnollisella tavalla. Hengitysharjoitteiden avulla pyritään siirtymään normaalista hengityksestä kohti luonnollista hengitystä. Asahin ja joogan kaltaiset menetelmät voivat toimia tässä suurena apuna. Hengityksen ja liikkeen hidastaminen ja syventäminen vaikuttaa myös voimakkaasti mieleen. Hidas hengitys tyynnyttää mielen ja harjoituksessa voi tuntea kehon, mielen ja hengityksen harmoniaa, mikä on eheyttävän liikkeen ydinkokemus. [Jatkuu.]







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post266

Asahi ja hengittämisen taito, osa 1

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, April 16, 2019 10:32:47

Kuulostaa oudolta puhua hengittämisen taidosta, koska hengitys on ilmiö, joka tapahtuu meissä automaattisesti ja huomaamatta. Yleensä emme kiinnitä hengitykseemme mitään huomiota paitsi, jos se esimerkiksi jostain syystä tukkeutuu, jolloin jälleen automaattisesti tuleva yskä avaa ilmatiet ja hengitys voi jatkaa jälleen automaattista kulkuaan. Voimme unohtaa täysin hengityksemme ja unohdammekin. Hengitys on kuitenkin hyvin monitasoinen ja monimerkityksellinen ilmiö, joka toimii lukemattomien toimintojemme taustalla. Käytämme päivittäin lukemattomia erilaisia hengityksen tapoja tehdessämme mitä arkisimpia asioita. Vessassa käydessämme käytämme kahta eri hengitystapaa riippuen siitä, tyhjennämmekö rakkomme vai suolemme. Käytämme eri hengitystapaa halkoessamme puita kirveellä tai lapukoneella. Käytämme eri hengitystapaa pidätellessämme liikutustamme tai hallitaksemme pelkoamme. Käytämme eri hengitystapoja nostaessamme eri painoisia esineitä. Hengityksemme muuttuu ja sopeutuu jatkuvasti kaikkeen tekemiseemme. Kaikki fyysinen aktiivisuus vaikuttaa hengitykseemme, mutta myös tunteemme ja joskus myös ajatuksemme. Hengitys on ehkä tärkein kehon erilaisia homeostaaseja eli tasapainoja ylläpitävä toiminto. Se on jatkuvassa meitä tasapainottavassa työssä, vaikka emme ole siitä lainkaan tietoisia. Itse asiassa on outoa, että länsimaisessa kulttuurissa hengitys on niin täydellisesti unohdettu. Törmäämme siihen yleensä vain hengityssairauksien yhteydessä, missä hengityksen harjoittelulla on oma paikkansa kuntoutuksessa tai terapeutin vastaanotolla, missä hengitystä käytetään terapeuttisena työkaluna.

Mutta mitä tapahtuu, jos astumme joogasalille, taijin harjoituksiin tai zen-ryhmään? Kohtaamme aivan erilaisen kulttuurin. Kaikissa näissä paikoissa ohjaaja puhuu paljon hengityksestä, sen tiedostamisesta ja sen hallinnasta. Tällaisissa lajeissa opimme, että hengitys ja sen säätely ja tiedostaminen on olennainen osa harjoittelua. Sama pätee asahiin. Länsimaisessa kulttuurissa ei ole hengityksen harjoittamisen perinnettä, idässä hengitys on ollut harjoittamisen ja tutkimisen kohteena tuhansia vuosia. Tämä liittyy tietysti myös siihen, että lännessä ei ole eläviä meditatiivisten harjoitusten perinteitä, kun taas idässä miltei kaikki uskonnolliset ja filosofiset perinteet sisältävät erilaisia mielen harjoittamisen muotoja, joissa hengitys on keskeisessä roolissa.

Omakin tieni hengitykseen on käynyt monien itämaisten lajien kautta. Kamppailutaidoissa käytetään monia hengitystekniikoita voiman harjoittamiseen ja tuottamiseen. Kiinalaisissa taijissa ja qigongin eri muodoissa liikkeet opetellaan suorittamaan hengityksen kannattelemana. Zen perinteessä hengitys on jatkuvan tarkkailun kohde. Hengitys opetetaan myös hidastamaan ja syventämään niin, että zazenin harjoittaja oppii hengittämään jopa noin kahden hengityksen minuuttirytmillä. Kaikissa idän mielen harjoittamisen perinteissä henkisyys ja hengitys kulkevat käsi kädessä. Niissä hengityksen merkitys ei typisty vain hengityksen fysiologiaan ja anatomiaan ja optimaalisen hengityksen lääketieteellisiin vaikutuksiin, vaan hengitys saa eksistentiaalisen, ihmisenä olemiseen liittyvän yleisemmän merkityksen. Lännessä tällaiseen hengityksen laajempaan tarkasteluun ollaan vasta havahtumassa.

Kirjoitin joskus kokonaisen kirjan siitä, miten ihmisen kokemus muuttuu kehon, mutta erityisesti hengityksen harjoittamisen kautta: ”Taidon filosofia – filosofin taito”. Jos lukija haluaa perehtyä hengityksen filosofiaan syvemmin, kirja löytyy netistäkin täältä: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95448/taidon_filosofia_2004.pdf

Ennenkö siirryn asahiin, kerron lyhyen tarinan. Olin jokin aika sitten Tampereen keskussairaalan päivystysosastolla seurannassa ja olin kytketty sairaalamonitoriin, mikä seuraa sydämen sykettä ja hengitystiheyttä. Vietin siellä yhden yön. Ihmettelin, kun monitori jatkuvasti piippasi ja vilkutti välillä keltaista ja välillä punaista valoa. Jossain vaiheessa hoitaja kävi kytkemässä hälytyksen pois päältä ja selitti minulle, että kone hälyttää, koska hengitän liian hitaasti. Hän epäili minulla uniapneaa, mutta selitin hänelle, että koneenne ei ole säädetty joogeille tai asahi-ihmisille, jotka rentoutuessaan antavat tietoisesti hengityksensä hidastua. Kone piippasi ja vilkutti keltaista valoa, jos hengitystiheys laski alle 10/minuutti (normaali on noin 15). Punaista se vilkutti, jos hengitystiheys laski noin 6-7 tienoille. Itselläni se oli jatkuvasti noin seitsemän. Lopulta hoitaja kyllästyi ja kytki koneen hälytyksen pois. [Jatkuu.]











  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post265

Onko asahi "mindfulnessia", osa 5.

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, January 29, 2019 09:48:33

Niin, onko asahi siis ”mindfulnessia”? Vien nyt tämän sarjan lyhyesti loppuun pitäytyen edellisten tarkastelun antamissa näkökulmissa. Vielä pitää kuitenkin miettiä, millaisesta olemisesta on kyse, kun kysytään onko jokin jotakin. Siinäkin on eroja. Jos kysyjä tarkoittaa olemista samassa mielessä kuin kysymyksessä, ovatko kissat koiria, niin vastaus on selvä, ei ole. Toisaalta ihminen voi pohtia ottavansa kissan tai koiran lemmikikseen, koska kummatkin toimivat tässä tarkoituksessa. Niissä on tarpeeksi samankaltaisia piirteitä, että toisen voi korvata toisella. Kun puhutaan asahin ja mindfulnessin suhteesta, tarkoitetaan yleensä jotain tämänkaltaista olemisen tapaa. Tai vielä laajemmin voidaan ajatella, miten asahi sopii osaksi erilaisia mindfulness-menetelmiä, jos niissä kuitenkin jo käytetään joogan tapaista tietoista liikettä. Nyt aletaan mielestäni olla asian äärellä. Pelkistän vastauksen kolmeen osaan ja kuvaan, miten asahi sopii edellä kuvaamiini kolmeen mindfulness-menetelmien kategoriaan ja niiden yhteyteen.

1. Asahi ja kaupalliset mindfulness-menetelmät. Tekniseltä kannalta sopii mainiosti. Koska tärkeää tässä näkökulmassa on stressinpoisto, asahi sopii tähän kuvioon erityisen hyvin. Voidaan ajatella, että asahilla on jopa etuja menetelmissä yleisesti käytettyyn joogaan nähden, koska asahin liikkeitä on helppo tehdä vaikkapa työpaikalla. Joogassa liikutaan myös lattialla, mikä hieman rajoittaa sen käyttöä. Asahi soveltuu tehtäväksi missä tahansa, koska tahansa, jos pokka riittää. Asahi on lähtökohdiltaan rentouttavaa, mieltä rauhoittavaa ja kehoa tasapainottavaa liikuntaa. Joogan tilalla voidaan myös käyttää taijiquanin ja qigongin kaltaisia meditatiivisia menetelmiä. Kaupallista mindfulness-menetelmien soveltamista voidaan tarkastella myös kriittisesti, kuten edellä kerroin. Kun viemme asahia tällaisiin kuvioihin, meidän on aina syytä myös tarkastella sitä, onko toiminta asiallista ja yleisemmin linjassa omien eettisten periaatteittemme kanssa. Liike-elämässä helposti sorrutaan epäeettisiin toimiin, esimerkiksi harhaanjohtavaan markkinointiin.

2. Asahi ja terapeuttiset mindfulness-menetelmät. Asahi sopii tähän yhteyteen erityisen hyvin ja sillä on myös monia etuja: se on dynaaminen meditaatiomenetelmä, somaattinen menetelmä ja rentoutusmenetelmä. Se tukee voimakkaasti staattisen meditaation kehollista ulottuvuutta. Tällä tarkoitan sitä, että meditaatiossa on kaksi vaikuttamisen kanavaa: tajunnan intentionaalisuuden taso, missä maailmankuvamme merkitykset muodostuvat sekä kehon intentionaalisuuden taso, missä kehollinen esiymmärryksemme maailmasta muodostuu. Harjoittamalla asahin kaltaista somaattista menetelmää voimme harjoittaa ja muuttaa kehomme maailmasuhdetta ja sen esiymmärrystä, mikä puolestaan tukee maailmankuvamme uudistumista, tajunnallisten merkitysten uudelleentulkintaa. Näen että terapeuttinen työskentely parhaimmillaan on juuri tätä: siinä otetaan huomioon ihminen kokonaisuutena kaikkine olennaisine puolineen. Itse kehitän Syvä-asahin teoriaa juuri tähän suuntaan, jotta psykoterapeutit löytäisivät asahin ja ymmärtäisivät sen ihmisen kokemusta muuttavan potentiaalin.

3. Asahi ja kontemplatiiviset menetelmät. Tästä voisi kirjoittaa paljon, mutta pelkistän: Asahi sopii ihanteellisesti esimerkiksi zen- tai vipassana-retriittien liikunnalliseksi sisällöksi. Se on helppo viedä erilaisiin kontemplatiivisiin perinteisiin ja niiden viitekehyksiin, koska asahi sisältää kaikkien kontemplatiivisten liikemeditaatiomuotojen ytimen: kehon liikkeen, hengityksen ja mielen suuntaamisen yhteyden, jonka kautta voidaan kokea kehon, hengityksen ja mielen harmonia. Sitä voidaan myös soveltaa länsimaiseen eksistentiaalis-fenomenologiseen harjoittamisen viitekehykseen, mitä olen tarkemmin kuvannut kirjoissani Liikunta tienä kohti varsinaista itse ja Taidon filosofia. Silloin kyse on idän kontemplatiivisten perinteiden selittämisestä ja kuvaamisesta länsimaisen, meille tutumman viitekehyksen avulla. Olen itse käyttänyt asahia jo pitkään erilaisissa zen-harjoituksissa, joista viimeinen on Zen-mieli – kehomieli -kurssini. Siinä harjoitamme pitkää, noin 90 minuuttia kestävää meditaatiokokonaisuutta, missä staattinen zen-meditaatio ja dynaaminen asahin liike ja eri asennot vaihtuvat virtaavasti toisiinsa.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post264
Next »