Huomioita

Huomioita

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 3

AsahiPosted by Timo Klemola Sat, June 24, 2017 13:56:16

Kuvaan usein kehon ”kolmen jousen mallia” kuvalla 1. Se yrittää näyttää, miten keho koostuu kolmen ”jousen” kokonaisuudesta: jalat, selkä/ keskivartalo ja kädet. Koko kehon voima saadaan esiin yhdistämällä nämä kolme jousta yhteen avautuvaan tai sulkeutuvaan liikkeeseen. Kuvan ympyrät näyttävät tämän jousisysteemin liittymäkohdat, jotka pitää sitoa oikein, jotta voima kulkisi jousista jousiin. Samalla ne perustelevat, miksi näissä kohdissa nk. neutraaliasennot tai keskiasennot ovat tärkeitä.

Kuva 1.

Etsiessäni tähän asiaan liittyvää materiaalia asahin teemakoulutusta varten törmäsin netissä UKK-instituutin tutkijoiden (Juha Koskela ym.) esitykseen ”Biomekaniikan perusteet” ja kuvaan 2.

Kuva 2.

Kuvassa on vedetty yhteen, missä liikeketjun osissa tarvitaan nivelten stabiliteettia ja missä liikkuvuutta. Kun liikutaan alaraajojen varassa, tarkoitus on siirtää kehon painopistettä johonkin suuntaan. Jotta saamme painopisteen liikkumaan, tarvitaan voimaa, ja tuki, jota vasten voima tuotetaan. Tarvitaan myös voimanvälitysketju painopisteen ja tukipinnan välille. Tätä kutsutaan myös liikeketjuksi tai kineettiseksi ketjuksi. Painopisteen ympäristön, siis keskivartalon on oltava tukeva, jotta voiman ja vastavoiman välitys onnistuu alustaan ja takaisin. Myös linjaus alustasta painopisteelle tulee olla mahdollisimman suora. Lantion neutraaliasennon tarkoitus on juuri tämä: tarjota stabiili elementti voiman siirrossa lattiasta painopisteelle ja myös suunnata tätä voimaa optimaalista linjaa pitkin. Kuva näyttää hyvin, miten keho on rakentunut vuorotellen liikkuvista ja stabiileista elementeistä mahdollistaen näin tehokkaan toiminnan. Nilkan on oltava liikkuva, koska alusta voi olla kalteva mihin suuntaan vain; lonkan on oltava liikkuva, jotta voimme jalalla siirtää painopistettä mihin suuntaan vain jne.

Sama tukevuus vaaditaan hartiarenkaalta. Kun voima viedään esimerkiksi työnnössä käsiin asti, hartiarenkaan neutraaliasento, joka vielä tuetaan painamalla hartioita kevyesti alas, auttaa voiman siirtämisessä käsiin niin, että voima ei vuoda siitä väärään suuntaan. Lantion kohdalla voima voi vuotaa painopisteestä ohi, jos lantio on väärässä asennossa. Hartioiden kohdalla voima voi vuotaa taakse, jos lavat eivät ole painettuna oikealla tavalla kylkikaaria vasten. Tämä idea on helppo löytää asettamalla itsensä etunojapunnerrusasentoon. Jos lavat irtoavat, voima ei välity yhtenäisenä ylävartalosta käsiin.

Yi quan on outo laji. Siinä kaikki tämä on paketoitu yhteen harjoitukseen (zhan zhuang), jossa seistään kuvitellun pallon kanssa. Päätämme asahinkin kaikki sarjat niin. Suosittelen asahin harrastajaa seisomaan tässä asennossa joskus vähän pidempään. Vasta pidempiaikainen pallon kanssa seisoskeleminen alkaa vahvistaa edellä kuvattuja yhteyksiä ja synnyttää kokemusta koko kehon yhtenäisestä voimasta.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post227

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 2

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, June 22, 2017 12:06:35

Tutkimme tuossa pari viikkoa sitten yhden teemalauantain ajan asahia ja kokemuksellista biomekaniikkaa. Yksi kehon hallinnan tärkeä periaate on kehon hyvä linjaus. Kehon hyvä pystylinjaus ei tarkoita selän asettamista aina luotisuoraan maahan nähden. Käytän itse ”funktionaalisen keskilinjan” käsitettä ja tarkoitan sillä sitä, että keskilinjan asento riippuu siitä mitä teemme, toiminnastamme, siinä mielessä se on ”funktionaalinen”. Alla oleva kuva havainnollistaa asiaa.

Kuvassa a on tyypillinen karaten junzuki/ oizuki –tyyppinen asento, missä jalat ovat suhteellisen pitkässä asennossa ja selkä pidetään luotisuorassa maata vasten. Tätä asentoa näkee myös nykyaikaisissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa, esimerkiksi taijissa, joista on tullut esteettisellä ulkomuodolla kilpailevia urheilulajeja. Tällainen asento ei ole funktionaalinen, jos siinä on tarkoitus tuottaa voimaa eteenpäin, niin kuin esimerkiksi karaten lyönnissä on. Asento ei salli kunnollista lantion neutraalisentoa, jolloin takajalasta ylös ja eteen tuleva voima suuntatuu helposti ohi selästä ja vartalon painopisteestä kuvan c osoittamalla tavalla. Tämä synnyttää alaselkään voimakkaan rasituksen. Olen itse särkenyt selkäni harjoittelemalla tällä tavalla karaten tekniikkaa kymmeniä vuosia. Tämä on yksi syy, miksi monet karaten harrastajat ovat hajottaneet selkänsä.

Itse opin jalan ja selän suoran linjauksen lantion neutraaliasennon avulla vasta, kun tutustuin taijihin ja nimenomaan sen vanhoihin, klassisiin muotoihin. Niissä opetetaan aina voiman suoraa linjausta jaloista selän kautta käsiin kuvan b tavalla. Kun takajalan polvi on sopivasti taipuneena, lantio voi asettua neutraaliasentoonsa, ja voima jalasta voidaan suunnata suoraan kohti painopistettä ja selän kautta käsiin.

Olin joskus kaksikymmentä vuotta sitten opettamassa taijia Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueelle. Muistan, että kun opetin heille lantion neutraaliasennon tärkeyttä, heidän valmentajansa selitti minulle, miten sama asia on tärkeää luistelussa. Hän totesi, että monella naisella oli tässä oppimisen paikka, koska monet heistä luistelivat lantio notkolla taakse. Silloin luistelupotkun voima menee ohi painopisteestä, selkään tulee iso rasitus, voima vuotaa painopisteen ohi, jota vartalo sitten kompensoi ylimääräisillä liikkeillä. Lantion neutraaliasento on siis myös luistelutekniikan perusta.

Jos vapautan voimaa eteenpäin esimerkiksi työnnössä tai karaten iskun tapaisessa liikkeessä, optimaalinen voiman tuotto edellyttää kolmea asiaa: 1. Kehon oikea linjaus. Lantion on oltava keskiasennossa, jotta voima kohdistuu jaloista ylös kehon painopisteen kautta selkään ja sieltä käsiin. 2. Liikemekaniikan hallinta. Koko kehon voima saadaan aikaan vain, jos minulla on taito tuottaa sitä jaloista, vartalosta ja käsistä yhtä aika, siis nk. ”kolmen jousen” malli. 3. Jännityksen tuotto. Jotta voin vapauttaa voimaa, minun on kyettävä jännittämään koko kehoni liikkeen taakse. Tämä liittyy lihasten hermotukseen ja voimaharjoitteluun. Kun nämä kolme asiaa toteutuvat yhdessä, tuotan voimaa liikkeeseen optimaalisella tavalla.

Asahissa pyrimme opettelemaan kaikkia näitä kolmea periaatetta.











  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post226

Lyhyt huomio vajoamisesta ja tasapainosta asahissa

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, June 20, 2017 12:13:21

Hyvä tasapaino riippuu monesta asiasta. Yksi tasapainoon liittyvä ”tekniikka” tai ”periaate” on vajoamisen periaate. Tästä ei puhuta koskaan länsimaisessa liikunnassa, koska periaate on pääasiassa kokemuksellinen, ei mekaaninen. Länsimainen liikunta/ urheilu ei yleensä ottaen tunnista tai tunne kokemuksellisen biomekaniikan periaatteita. Periaate on tuttu niille taijin harrastajille, joille on opetettu myös taijin periaatteita, ei vain liikesarjaa.

Vajoaminen tarkoittaa sitä, että ennen kuin nostat jalan ilmaan, vajoat tukijalan lonkkanivelen sisään. Vajoaminen tarkoittaa hyvin hienovaraista painopisteen pudottamista, kehon painopisteen asettamista tarkasti tukijalan tukipinnan päälle, mutta erityisesti koko kehon rentouttamista niin, että tukijalan reisiluun pää tuntuu ikään kuin vajoavan lonkkanivelen sisään. Rentous ja vajoamisen tunne liittyvät tässä toisiinsa. Painopiste myös todella vajoaa hieman alaspäin samalla, kun tukijalka hieman taipuu, mutta tunne lonkasta on tässä tärkeä.

Kun tasapaino horjuu, pudotamme luonnollisesti painopistettä silloin hieman alas. Kokeile kävellä kapealla lankulla. Tämä vakauttaa tasapainomme. Kun ashissakin olet alkamassa tasapainoa vaativan liikkeen, vakauta ensin tasapaino vajoamalla alas, nosta sitten jalka tai keinauta itsesi kantapäiden varaan. Tämä on edellä kuvatun periaatteen karkea sovellus. Lonkan sisään vajoaminen on hienovaraisempaa. Voit harjoitella sitä asahin perussarjan ensimmäisessä tasapainoliikkeessä, missä piirretään ympyröitä jalalla ja käsillä. Siirrä paino ensin esimerkiksi vasemmalle jalalle. Ennen kuin irrotat oikean jalan, vajoa ensin vasemman lonkan sisään. Älä pidä kiirettä. Älä kiirehdi eteenpäin jalan liikkeeseen, vaan anna itsellesi aikaa vajota ensin rauhassa vasemman lonkan sisään. Aisti liikettä. Rentouta lonkan seutu ja koko vartalo ja aisti painopisteen putoamista ja vajoamisen tunnetta lonkassa. Vasta kun olet valmis tässä, kohota hitaasti oikea jalka ja lähde piirtämään sillä ympyrää. Aisti samalla, miten tukevalta tukijalkasi tuntuu. Ei mitään horjahduksia tai polven vapinaa.

Harjoittele tätä periaatetta kävelemällä hitaasti eteen ja taakse. Ota askel, tuo paino hitaasti etujalalle, vajoa rauhassa lonkan sisään, irrota sitten vasta toinen jalka askeleeseen, ota hidas askel, missä aistit lonkan ja tukijalan vakautta, aisti, miten liikkuva jalka kohtaa maan ja toista sama toisella jalalla. Voit ottaa näin hitaita askelia eteen ja taakse ja harjoitella niin lonkan sisään vajoamista. Jos harjoittelet tietoisesti tätä periaatetta aina asahia tehdessäsi ja joskus erikseenkin, tasapainosi kehittyy huimasti.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post225

Lyhyt huomio "mielikuvaharjoittelusta"

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Wed, June 07, 2017 10:58:47

Helsingin Sanomissa (4.6.) huippu-urheilijat kertoivat, miten he tekevät ”mielikuvaharjoittelua”. Esimerkiksi Tero Pitkämäki kertoi, miten hän heittää mielessään kehästä varmaan joka päivä. Tätä tekee mieli kommentoida siksi, että ajatellaan, että on olemassa sellainen asia kuin ”mielikuvaharjoittelu”, joka on jollain tavalla eri kuin se, mitä ihmisen mielessä normaalisti tapahtuu jatkuvasti. Näin ei ole. Me kaikki teemme jatkuvasti ”mielikuvaharjoittelua”. Ihmisen mieli yksinkertaisesti toimii niin.

Ymmärrän kyllä, että jotkut ihmiset, esimerkiksi urheilijat, tekevät sitä enemmän ja ehkä systemaattisemmin, mutta se ei ole mikään asia, minkä joku olisi ”keksinyt” tai että olisi jokin ”mielikuvaharjoittelun metodi”. Normaalissa elämässä suunnittelemme asioita ennakolta. Miten tämä suunnittelu tapahtuu: mielessä. Tämä on mielen normaalia toimintaa, mielen ongelmanratkaisuun liittyvä normaali toimintatapa. Kuvittelen jatkuvasti tulevia tilanteita ja miten niissä tulisin toimimaan, jopa aivan yksinkertaisissa asioissa. Kun soitan puhelun vakuutusyhtiölle vaihtaakseni auton vakuutusturvaa, kuvittelen puhelun etukäteen ja valmistaudun siihen ottamalla esiin auton vakuutuspaperit, josta voin sitten helposti etsiä tarvittavat tiedot. Kuvittelen, että minun pitää kertoa auton rekisterinumerokin, minkä usein unohdan, joten kaivan sen esiin ja kirjoitan valmiiksi paperille. Kutsumme kaikkea tätä ”suunnitteluksi” tai ”valmistautumiseksi”, emme ”mielikuvaharjoitteluksi”, vaikka kyseessä on sama asia: mieli kuvittelee ennakolta tulevan tapahtuman. Teen sitä jatkuvasti, kun ajan autolla. Ajaessani kaupungin läpi, kuvittelen ensin reitin, jota sitten seuraan.

Kaikki meistä tekevät ”mielikuvaharjoittelua” jatkuvasti. On itse asiassa outoa, että tätä asiaa ei tunnisteta ja käytetä systemaattisemmin hyväksi normaalin arjen helpottamiseksi. Liikunnassa mielikuvia käytetään jatkuvasti ja spontaanisti. Niitä käytetään liikkeiden ja liikesarjojen oppimisessa kuvittelemalla, miltä oikeaoppinen liike näyttää, katsomalla mallia ja painamalla mallin suoritus mieleen. Mielikuvia käytetään kuvittelemalla jaksamista, kuvittelemalla ongelmien ratkaisua jne. Ihminen ei yksinkertaisesti voi olla ajattelematta sitä, mitä hän tekee. Kaikki tämä on ihmisen normaalia ajattelua. No … tai tietysti voi.

On olemassa kiinalaisiin taitoihin liittyvä sanonta: ”Mieli ohjaa, keho seuraa.” Sen voisi kääntää myös muotoon: ajattele ensin, tee sitten. Näinhän me usein teemmekin. Emme vain ryntää tekemään asioita, vaan ajattelemme ensin ja katsomme, olisiko muita vaihtoehtoja. Teemme siis spontaanisti ”mielikuvaharjoituksen”.

Käytämme paljon mielikuvia hyväksemme asahissa ja erityisesti funktionaalisen kehotietoisuuden harjoituksissa. Emme siksi, että tekisimme ”mielikuvaharjoitusta”, vaan siksi, että on ihmisen luonnollinen tapa kuvitella ensin se, minkä haluaa toteutuvan.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post224

Asahin opettajat opettavat taitoa, eivät jumppaa

AsahiPosted by Timo Klemola Mon, June 05, 2017 10:40:29

Oli mielenkiintoinen viikonvaihde taas asahi-ohjaajien kouluttamisen parissa. Kuusi uutta asahi-ohjaajaa lähtivät nyt viemään eteenpäin asahin ilosanomaa ympäri Suomea. Koulutuspäivän jälkeen lepäsin sängyllä selälläni siellä jossain unen ja valveen rajamailla, kun yhtäkkiä havahduin ja heräsin oivallukseen. Ymmärsin yhtäkkiä, että en ollut ollenkaan tajunnut yhden osallistujan kysymyksiä asahi-tunnin ohjaamisesta. Kysyjä oli kokenut jumppaohjaaja, jolla oli jo noin 40 vuoden kokemus ryhmäliikunnan ohjaamisesta. Olimme siinä päivällä laskeneet leikkiä naisten ja miesten logiikasta ja yhdessä vaiheessa todenneet, että meiltä miehiltä meni kymmenen minuuttia yhden jutun oivaltamisessa, mikä naisilta kävi hetkessä. Nyt täytyy tunnustaa, että minulta meni kuusi tuntia oivaltaa, että en ollut ollenkaan ymmärtänyt hänen kysymyksiään. Oivalsin sen vasta illalla.

Menemättä tarkemmin viittaamiini kysymyksiin oivallukseni idea oli seuraava. Olen kirjoittanut ja puhunut tästä asiasta vaikka kuinka paljon ja silti asia ei edes itselleni tule aina heti mieleen: Asahi-ohjaaja ei vedä jumppatuntia vaan opettaa taitoa. Jumppatunnin vetäjä ei yritäkään opettaa liikkeitä ryhmälle, vaan hän tekee liikkeen eteen, jotta ihmiset pystyisivät seuraamaan hänen tekemistään ja saamaan saman jumppavaikutuksen kuin ohjaaja itsekin saa. Aerobic-ohjaaja tai bodybalance-ohjaaja tekee liikkeet eteen ja muut seuraavat ja that’s it. Laitetaan musiikki päälle ja annetaan palaa. Tuloksena on jumppa, jossa saadaan aikaan haluttu terveysvaikutus.

Kun edellä kuvatussa tilanteessa ohjaaja kysyi, pidättekö asahi-tunnilla taukoja, ymmärsin vasta myöhemmin, että hän tarkoitti tämän tyyppistä asiaa. Hänen perusajatuksensa oli, että tehdään asahin liikkeitä tauotta koko tunti, niin kuin muissakin jumpissa. Ja jos halutaan, voidaan pitää esimerkiksi yksi juomatauko. Vasta nyt ymmärsin, miksi hänen oli vaikea ymmärtää, että tunti voidaan rakentaa vaikkapa niin, että tehdään koko sarja, sitten opetetaan erikseen jotain liikettä, sitten vaikkapa jotakin liikeperiaatetta ja vedetään lopuksi vielä kerran koko liikesarja. Tällainen opettaminen on taidon opettamista, mikä on eri asia kuin jumpan vetäminen.

Olen itse opettanut karatea, taijita, yi quania ja muita taitoja myös noin 40 vuotta, niin että minun on vaikea hahmottaa muunlaista liikuntatunnin vetämistä. Kamppailutaidoissa opetetaan aina erikseen jotakin tekniikkaa, liikesarjaa, taktiikkaa, yhdistelmää, ajoitusta, etäisyyttä jne. ja niihin kehitellään erilaisia harjoitteita. Kaikki opettajan puhe ja malli tällaisella tunnilla tähtää oman taidon siirtämiseen oppilaille. Hahmotan asahi-tunninkin samalla tavalla.

Asahi-tunti on opettajan kannalta ensisijaisesti liikkeiden ja liikeperiaatteiden opettamista, jotta ihmiset oppisivat asahin liikkeet ja sarjat niin, että he pystyvät itse tekemään asahia aina halutessaan, vaikka päivittäin. Aerobicin ohjaaja ei pyri tähän. Hän ei opeta aerobicin taitoa vaan tekee eteen jumpan, jota muut seuraavat. Kyse ei ole lainkaan opetustilanteesta, vaan kyseessä on yhdenlainen vetäjän ja ryhmän yhteisjumppa. Vetäjä on esimerkkijumppaaja, jota muut seuraavat. Asahi-ohjaaja on opettaja, joka yrittää opettaa ryhmälle liikkeitä ja liikkumisen ja kehon käytön tapoja, taitoja, jotka eivät ole aivan yksinkertaisia. Ne vaativat yleensä vuosien oppimisen.

Tästä syystä asahin opettaminen vaatii opettajalta paljon omaa harjoittelua, että hän oppisi itse ymmärtämään, miten liikkeet tehdään ja miten asahin periaatteet tuodaan liikkeisiin. Pelkkä ryhmien ohjaaminen ei tähän riitä. On opiskeltava ja tutkittava itse, koulutettava itseään, opiskeltava jatkuvasti tietoisen liikkeen periaatteita ja vivahteita. Eivät jumppien ohjaajat tee näin, eikä heidän tarvitsekaan. He eivät opeta taitoa. Asahi on ensisijaisesti liikkumisen ja kehon optimaalisen käytön taito, ja erityisesti myös tietoisen liikkeen kokemus ja vasta toissijaisesti jotakin muuta.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post223

Kokemuksellista biomekaniikkaa systemaattisesti

AsahiPosted by Timo Klemola Fri, May 19, 2017 11:19:48

Olen yrittänyt ainakin viimeisen 25-30 vuoden ajan kehitellä tapaa opetella ja opettaa koko kehon liikettä ja siihen liittyviä periaatteita, vivahteita ja yksityiskohtia systemaattisella tavalla. Kyse on koko kehon voiman käytön ja liikkumisen tavasta, mitä kiinalaisissa kamppailutaidoissa kutsutaan ”sisäiseksi voimaksi”. Olen myös kirjoittanut tästä varmaan satoja sivuaja sekä kirjoissani, että vanhoissa ja vähän uudemmissa ”huomioissani”. Ongelma on se, että kiinalaisessa tavassa tämä voiman käytön tapa tulee helposti mystifioitua, kun puheessa käytetään usein ”energian” tai ”chin” käsitteitä ja toisaalta länsimaisesta liikunnasta tämä näkökulma käytännössä puuttuu täysin.

Kyse on kahden asian opiskelusta: oikeasta koko kehon voimantuottoon liittyvästä biomekaniikasta ja toisaalta sen aistimisesta omassa kehossa. Länsimaisessa biomekaniikassa ei ole kokemuksellisuutta. Se on kauttaaltaan mekaanista ja matemaattista. Joskus en voi olla harmittelematta sitä, että tätä asiaa ei lainkaan ymmärretä länsimaisessa liikunnan opetuksessa ja valmennuksessa. Siis sitä, että minkä valtavan lisän ja luultavasti taidon hypyn kokemuksellisen biomekaniikan opettaminen jo varhaisessa vaiheessa liikuntaan ja urheiluun toisi. Sitten on olemassa heitä, joitakin harvoja valmentajia, jotka ikään kuin ”löytävät” liikkeestä tämän ulottuvuuden ja alkavat opettaa valmennettavilleen erilaisia kehotietoisuusharjoituksia. Ongelma on se, että urheilijan pitäisi tehdä niitä lapsesta asti. Itsekin olin kerran mukana projektissa, jossa eräs korkeushyppääjä halusi opetella taijia kehotietoisuutensa lisäämiseksi. Kiinassa tämä harjoitustapa on satoja, ehkä tuhansia vuosia vanha, mutta länsimaisille urheiluvalmentajille näin ei pidä sanoa. Jos niin tekee, niin korvat menevät kiinni saman tien. Länsimaiseen valmennukseen on syvään istutettu eräänlainen imperialistinen ja rasistinenkin periaate, että me olemme se, joka opettaa muita, meillä ei ole muilta mitään opittavaa. Joskus tämä asenne ärsyttää todella. Esimerkiksi kokemuksellista biomekaniikkaa on kiinalaisissa kamppailutaidoissa tutkittu ainakin satoja vuosia, lännessä tähän ei ole vielä edes havahduttu. Ehkä syvällisin ja nerokkain kiinalainen taito tässä suhteessa on Yi quan, ”mielen nyrkkeily”, jota Suomessakin on harjoitettu 90-luvun alusta asti.

Koska pelkkä ajatuksellinen vastus on näin suuri, ei voi toivoa, että asahinkaan avulla tätä kokemuksellisen biomekaniikan ilosanomaa pystyisi levittämään kovin laajasti ja erityisesti heille, jotka ovat liikunnan ja urheilun ammattilaisia. Mutta, yrittänyttä ei laiteta. Niinpä jatkan näitä ponnistelujani nyt asahin avulla, koska myös asahi pyrkii opettamaan harrastajalleen koko kehon kokemuksellisen liikemekaniikan. Asiaa ei auta se, että kyse on hyvin vaikeasta asiasta ja vaatii useiden vuosien harjoittelun. Aluksi on opeteltava ymmärtämään peruskäsitteet, opeteltava kärsivällisesti kokemuksellisen biomekaniikan perusaakkoset (esim. keskilinjan liikkeet, linjausten aistiminen kehossa jne.) ja sitten opeteltava kirjoittamaan niillä sujuvasti omaa käsialaansa. Asahissa, ja erityisesti Syvä-asahissa olen pyrkinyt systematisoimaan ne askeleet, joita pitkin kulkemalla koko kehon kokemuksellisen liikemekaniikan voi oppia.

Jos asia kiinnostaa, katso kokemuksellisen biomekaniikan teemakoulutukset: www.asahi-terveysliikunta.fi





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post222

Asahi-käsi

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, May 18, 2017 08:45:03

Kirjoitin edellisissä Huomioissa asahin jatkuvan liikkeen periaatteessa. Totesin sen olevan suhteellisen helppo periaate, jota on kuitenkin vaikea toteuttaa. Nyt haluan nostaa esiin periaatteen, miten voima tulee esiin käsissä ja sormissa. Tämä periaate on ilmeisesti hyvin vaikea, koska monet jo vuosia asahia harrastaneet ja opettaneet eivät näytä saavan siihen helposti otetta. Kuvasin periaatteen kirjassani ”Asahi – tietoisen liikkeen taito”, sivulla 134, harjoituksessa 4, ”asahi-käsi”.

Tämä periaate tarkoittaa, että pyrimme tekemään asahin liikkeitä niin, että tuomme voiman läpi koko kehosta ja käsissä se tarkoittaa, että voima tuodaan sormenpäihin asti. Tämä tarkoittaa myös liiketietoisuuden tuomista koko kehoon varpaista sormenpäihin asti. Taijin klassisissa teksteissä on runo, jossa todetaan, että ”jalkaterät ovat juuri, voima kulkee jalkoja pitkin ylös, lantio hallitsee sitä ja se ilmenee kämmenissä ja sormissa”. Asahissa pyrimme noudattamaan samaa periaatetta.

Karkeasti sanoisin, että mitä kämmeniin ja sormiin tulee, niin voidaan erottaa kuollut käsi ja elävä käsi. Asahissa kuollut käsi tarkoittaisi sitä, että liikettä tehdessä tietoisuus liikkeestä saavuttaa kyynärpään, ehkä ranteen, mutta ei sormia, jolloin sormissa ei tapahdu mitään liikettä. Sormet ovat ikään kuin kuolleet. Selitän esimerkillä. Kun teet asahin simpukkaliikkeen avautumisvaiheen, missä kädet avautuvat sivulle, rinta avautuu ja vartalo taipuu kevyesti taakse, liike kuuluu tuoda sormenpäihin asti. Usein näkee liikkeitä, joissa kädet kyllä avautuvat, mutta sormissa ei tapahdu mitään. Kun voima tuodaan tässä liikkeessä oikeasti loppuun asti, se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että liikkeeseen kuuluva käsivarren ulkokierto tuodaan loppuun asti. Mutta se ei riitä. Kun kädet ovat avautuneet, niin voima tuodaan lopuksi hienovaraisesti sormenpäihin asti ojentamalla hieman sormia ja painamalla kämmentyvi selkeästi mutta hienovaraisesti eteenpäin. Näin voidaan tuntea kämmenten lihasten kevyt kiristyminen samalla kun sormet ojentuvat ja ojentuessaan myös hieman kiristyvät. Myös simpukkaliikkeen toisessa päässä, missä sormet ojentautuvat lattian suuntaan, voima tuodaan tietoisesti sormista läpi sormia kevyesti ojentaen.

Tämä vaatii tietysti myös tietoisuuden tuomista sormenpäihin asti. Emme voi tehdä liikkeen lopun hienovaraista kiristystä sormissa ja kämmenissä, jos emme ole niistä lainkaan tietoisia. Liike sormenpäissä ilmaisee myös sitä, mihin asti tietoisuutesi kehossa ulottuu. Tietoinen liike pyrkii olemaan tietoista koko kehon matkalta.

Kämmen ja sormet pyritään pitämään elävänä samalla tavalla kaikissa asahin liikkeissä. Sormet pidetään hieman erossa toisistaan niin, että jätetään ikään kuin ilmalle tilaa kulkea sormien väleistä. Voit harjoitella asahi-käden herkkää käyttöä kuvittelemalla ilma veden kaltaiseksi ja liikuttamalla siinä kättäsi oikealle ja vasemmalle. Mieti, miten kätesi liikkuisi, jos todella liikuttaisit sitä vedessä. Ranne on elävä ja liikkuu veden vastuksen ja sen suunnan mukaan. Myös sormet elävät liikkeessä. Hienovarainen voiman tunne lävistää ranteen ja kämmenen ja tulee sormenpäihin asti.

Herkkä tunne sormienpäissä on tärkeä koko kehon liiketietoisuuden kannalta. Mitä herkemmin aistimme liikettä sormissamme, sitä pehmeämmäksi ja herkemmäksi koko kehon liike muodostuu. Asahin isoissa liikkeissä ja liikekokonaisuudessa huomion kiinnittäminen sormiin ja sormien liikkeisiin saattaa tuntua sinusta turhalta tai liian pikkutarkalta, mutta ennen kuin teet tämän arvion, kokeile. Herkkyys sormenpäissä ja liiketietoisuuden laajentaminen koko kehon alueelle saattaakin muuttaa liikekokemuksesi täysin.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post221

Liikkeen jatkuvuudesta

AsahiPosted by Timo Klemola Wed, May 17, 2017 14:30:27

Yksi asahin periaatteista kuulosta helpolta, eikä sen pitäisikään olla kovin vaikea, mutta sitä näyttää olevan hyvin vaikea noudattaa. Se on jatkuvan liikkeen periaate. Fyysisesti periaate ei olekaan vaikea, sen vaikeus johtuu luultavasti mielestä. Mielen on vaikea pitää yllä jatkuvaa liikettä, koska se vaatii jatkuvaa keskittymistä. Mieli karkaa ja liike pysähtyy: nostetaan välillä housuja tai lasketaan paidan helmaa alemmaksi. Jos taiji (tai-chi) ei ole tuttu, niin googlatkaapa jokin taiji-video ja katsokaa se. Mieluummin ehkä Yang-tyylin video, koska Yang-tyylissä liike on tasaista, hidasta ja jatkuvaa. Sellaista kuuluisi asahinkin liikkeen olla. En nyt tarkoita tilannetta, missä opetellaan uutta liikettä, jolloin liikesarja jaetaan osiin opetuksellisista syistä. Tarkoitan tilannetta, missä harrastaja tekee läpi asahin liikesarjan tai jonkin liikekokonaisuuden. Silloin liikkeen pitäisi olla jatkuvaa sarjan alusta sen loppuun asti.

Siitä kohtaa, missä liikesarja alkaa syvällä hengitysliikkeellä, lopun kohtaan, missä jäädään seisomaan kannatellen palloa vatsan edessä, liikkeen tulisi olla hallittua, jatkuvaa ja virtaavaa, ilman katkoksia. Silti sekä kokeneet harrastajat että ohjaajatkin tuppaavat keskeyttämään välillä liikkeen korjatakseen asuaan. Tyypillinen liike on housujen nosto tai paidan laskeminen alas. Oletteko koskaan nähneet taijin harrastajan keskeyttävän liikesarjaa korjatakseen asuaan. En usko. Miksi sitä sitten tapahtuu asahissa? Varmaankin siksi, että liikeperiaatteita ei pidetä yhtä tärkeinä. Ajatellaan, että tällaisella pienellä liikesarjan katkaisemisella ei ole mitään merkitystä.

No, se riippuu näkökulmasta ja siitä, miksi yleensä asahia harjoittelemme. Jos näkökulmamme on pelkkä liikkeen terveysvaikutus, niin ei sillä olekaan merkitystä. Mutta jos näkökulmamme asahiin on syvempi, näemme asahin myös tietoisena liikkeenä ja erityisen liikekokemuksen tutkimisena, niin sillä on paljonkin väliä. Liikkeen katkeaminen näyttää keskittymisen herpaantumisen. Tietoinen liike ikään kuin murtuu automaattiseksi asun korjausliikkeeksi. Liikesarjaan laitetaan elementtejä, jotka eivät siihen kuulu. Eikä kyse ole pelkästään keskittymisen herpaantumisesta vaan kyse on myös liikekokemuksen eräänlaisesta murtumisesta.

Asahin ja taijin kaltaiset tietoisen ja hitaan liikkeen harjoitukset tuovat mukanaan hyvin hienovaraista ja syvällistä liikekokemusta, joka liikesarjan aikana rakennetaan. Liikekokemus on kuin helposti sortuva korttitalo. Jos se liikesarjan keskellä sortuu liikkeen katketessa, liikekokemus pitää rakentaa uudelleen. Tietoisen liikkeen katkeaminen aiheuttaa, että liikekokemus joudutaan ikään kuin rakentamaan aina alusta. Jos tietoinen liike katkeaa liikesarjan aikana monta kertaa, liikekokemus jää helposti pinnalliseksi. Vain hidas, katkeamaton ja jatkuva liike synnyttää liikekokemuksen, jota asahissa tavoitellaan. Asahin liike on parhaimmillaan jatkuvan keskittymisen ja hengityksen kannattelemaa hidasta ja jatkuvaa liikettä, missä kehon, mielen ja hengityksen harmonia voidaan kokea syvänä ja eheyttävänä liikekokemuksena. Jos jokin näistä elementeistä puuttuu, myös liikekokemus jää puutteelliseksi.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post220

Tasapainosta ja juuresta asahin liikkeissä

AsahiPosted by Timo Klemola Mon, May 15, 2017 14:45:37

Asahi on monta asiaa. Yksi tapa hahmottaa asahin vaikutuksia on katsoa, mistä liikeosioista se koostuu. Yksi näistä osioista on tasapaino-osio. Asahissa pyrimme siis tietoisesti harjoittelemaan myös hyvää tasapainoa. Tasapainoa harjoitellaan erityisesti liikesarjojen tasapaino-osioissa ja niiden liikkeistä johdetuissa liikevariaatioissa, mutta myös kaikissa asahin liikkeissä pyritään toteuttamaan hyvän tasapainon periaatetta.

Mistä tämä periaate muodostuu? Aluksi on syytä ymmärtää, miksi kappale yleensä ottaen kaatuu. Tämän ymmärtämiseksi on ymmärrettävä kaksi käsitettä: painopiste ja tukipinta. Kappaleen painopiste on kappaleen kohta, mistä se voidaan ripustaa tasapainoon niin, että se pysyy sen kannatuksella missä asennossa vain. Kun kappale on ripustettu tasapainopisteestään, se ei lähde itsestään liikkumaan tai pyörimään.

Ihminenkin on tällainen kappale. Ihmisen tasapainopiste sijaitsee suunnilleen vatsan kohdalla keskellä vartaloa. Alla olevassa kuvassa on selitetty näitä käsitteitä.


Kuvassa kaikkiin kappaleisiin on merkitty niiden painopiste ja punaisella niiden tukipinta maata vasten. Kappaleet D ja E esittävät tilannetta, missä kappale kaatuu ja missä se ei kaadu. Kappaleen tukipinta on kappaleen alustaan koskettavien ulommaisten osien rajaama alue. Kappale kaatuu, kun sen painopisteestä vedetty luotisuora ylittää tukipinnan.

Kappale D on asennossa, jossa sen painopisteestä piirretty luotisuora osuu maassa tukipinnan ulkopuolelle, jolloin kappale kaatuu. Kappaleen E painopisteestä vedetty luotisuora osuu tukipinnan sisälle, jolloin kappale ei kaadu. Tämä on tasapainon yleinen periaate, jota kaikki kappaleet fysiikan lakien mukaan noudattavat, myös ihmisvartalo. Tämä tarkoittaa ihmisen kohdalla sitä, että mitä pidemmän tukipinnan muodostamme jaloillamme maahan, sitä paremmassa tasapainossa pysymme. Yksinkertaistaen: mitä pidemmässä askeleessa seisomme, sitä tukevammin pysymme pystyssä. Tasapaino voidaan määritellä kyvyksi pitää painopiste tukipinnan päällä. Mitä lyhyempi tämä tukipinta on, sitä enemmän taitoa tasapainon pitäminen vaatii.

Asahissa käytämme hyväksemme tätä fysiikan lainalaisuutta ja yritämme tehdä sen tietoisesti. Tässä vaiheessa muistuttaisin, että pyrimme tekemään asahia aina tietoisesti. Asahi on tietoista liikettä ja tietoista asahin liikeperiaatteiden noudattamista.

Asahin perussarjan tasapaino-osion ensimmäisessä liikkeessä teemme kehomme tukipinnasta pienen seisomalla yhdellä jalalla. Seisomme pienellä tukipinnalla ja teemme siinä myös raajojen liikkeitä, jolloin vartalon painopisteen paikka muuttuu, tasapainon pitäminen käy vaikeaksi ja liike muuttuu tasapainoa harjoittavaksi. Toisessa liikkeessä pienennämme vielä tukipintaa seisomalla vain päkiän tai kantapään varassa. Erityisesti kantapään varassa seistessä tukipinta on todella pieni ja tasapainon pitäminen vaikeaa. Tasapainon kannalta siis mitä parhain harjoitus. Kaiken tämän lisäksi lisäämme asahissa pienellä tukipinnalla seisomiseen liikekoordinaatioharjoituksen, joka vielä lisää harjoituksen vaikuttavuutta.

Tasapainoon liittyy myös toinen käsite, jota erityisesti kiinalaisia kamppailutaitoja harrastaneet tuntevat ”juuren” käsitteenä. Se on vaikeammin ymmärrettävissä ja vaatii pidemmän harjoittelun. Itse yritän opettaa asahin harrastajille ja opettajille myös juurtumisen periaatetta. Juurella viitataan siihen tapaan, miten jaloilla ja koko vartalolla hallitaan kontaktia maahan. Yksinkertaisimmillaan sen tarkoittaa jalkaterien käyttämistä niin, että pidetään aina mahdollisimman laaja tukipinta maahan. Tämä puolestaan tarkoittaa rentoja nilkkoja niin, että jalkapohja ikään kuin imeytyy imukupin tavoin maahan koko pinnallaan. Näin pidetään huolta siitä, että vartalon tukipinta maassa pysyy jatkuvasti maksimaalisen laajana, jolloin painopisteen pitäminen sen yläpuolella on mahdollisimman helppoa.

Kun esimerkiksi heilutamme käsiämme eteen ja taakse perussarjan kolmannessa rentousliikkeessä, pidämme nilkkamme rentoina niin, että etujalan päkiä ja takajalan kantapää pysyvät koko ajan maassa. Näin vartalon tukipinta maassa pysyy mahdollisimman laajana, tasapainomme pysyy maksimaalisen vakaana ja saamme samalla juurtumisharjoituksen. Juurtuminen maahan tarkoittaa siis jalkojen kontaktipinna jatkuvaa tiedostamista. Tähän liittyy tietysti monta muutakin asiaa: nilkkojen rentous, keskilinjan liikkeen suhde tukipintaan, missä kohtaa tukipintaa se liikkuu jne. Opettelemme asahissa siis myös juurtumaan maahan.

Liikkeen juurtumista ei kuitenkaan voi selittää pelkästään jalkapohjien kontaktipintojen tiedostamisen avulla. Liikkeen juurruttaminen vaatii sitä, mitä olen kutsunut ”kokemukselliseksi biomekaniikaksi”. On opittava aistimaan liikkeen koko kineettistä ketjua maasta jalkapohjista vartalon kautta käsiin. On tiedostettava koko kehon avautuvat ja sulkeutuvat liikkeet, miten voima lähtee maasta ja siis juuresta jalkojen ponnistuksella kohti vartaloa ja käsiä. Kyse ei siis ole vain siitä, että pitäisimme nilkat rentoina ja aistisimme jalkapohjien kontaktin maahan. On pyrittävä aistimaan liike koko kehon matkalla, ei vain jalan ja maan kontaktipinnassa. Tähän liittyy myös kehon rakenteellinen suunta niin, että liikkeen funktionaalisuus säilyy. Tällä tarkoitan sitä, että jos kyseessä on esimerkiksi työntö, niin liike tehdään niin, että se toimii myös, jos oikeasti työnnämme jotakin todellista esinettä.

Liikkeen juuren käsite on vaikea oppia ilman parin kanssa tehtäviä harjoituksia. Siksi kiinalaisiin kamppailutaitoihin liittyvät aina nk. push-hands –harjoitukset, jotka konkreettisesti opettavat huomaamaan heti, jos ymmärrys liikkeen juuresta on vain teoreettinen. Kun pari työntää, tasapaino menee heti.

Minulta kysytään joskus, onko asahissa olemassa oikeaa ja väärää tekemisen tapaa, kun monet asahin opettajatkin näyttävä tekevän asahia niin eri tavoin. Yritän vastata niin, että on selvää, että ymmärryksemme ja taitomme asahissa vaihtelevat samalla tavalla kuin muissakin taidoissa ja lajeissa. Asahia voi tehdä samalla tavalla oikein tai väärin kuin muitakin taitoja ja lajeja. Kaikki tekevät asahiakin parhaan ymmärryksensä ja taitonsa mukaan, niin ainakin toivon. Toivon myös, että harrastajat ymmärtävät, että asahi on taito, jossa voi edistyä ja oppia. Jos ajattelemme, että sillä ei ole niin väliä, kuinka asahia teemme, kunhan teemme, se on joka tapauksessa terveellistä, niin monet asahin hienovaraisemmat vivahteet jäävät meiltä oppimatta. Asahi on täynnä syvällisiä periaatteita, joiden oppimiseen voi kulua kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Kyllä, voimme tehdä asahia niin kuin haluamme, mutta samalla kannattaa kuitenkin pyrkiä tutkimaan asahin periaatteita ja tekemään sitä aina paremmin ja paremmin.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post219

Ryhmän kannattelusta

ZenPosted by Timo Klemola Mon, May 15, 2017 10:12:02

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten ryhmä kantaa yksittäistä osallistujaa. Erityisesti erilaisissa zen-harjoituksissa, joita olen vetänyt, tämä tulee voimakkaasti esiin. Ryhmässä on helppo tai ainakin helpompi tehdä harjoituksia, joita yksin on vaikea, jopa mahdoton tehdä. Ryhmässä koettu oman voiman kasvu on todellista. Zen-retriittiä kutsutaan japaniksi sanalla ”sesshin”. Se voidaan tulkita tarkoittavan mielten yhdistämistä yhdeksi mieleksi. Jokainen erillinen osallistuja voi kokea olevansa osa tätä yhtä mieltä, jolloin myös kaikkien erillisten mielten voima yhdistyy yhdeksi isoksi mieleksi, jonka tahtotila ja ponnistusvoima on omaa luokkaansa. Tämä mieli istuu läpi rankankin harjoituksen.

Kun osallistumme zen-harjoitukseen, vaikkapa vain yhden illan istuntoon, yhdistämme monet mielemme yhdeksi mieleksi, joka pyrkii läpivalaisemaan itsensä. Voimme tavallaan vain olla ryhmän kannateltavana.

Samalla tavalla toimivat kaikki harjoituksen muodot. Niiden tarkoitus on kantaa yksittäistä osallistujaa ja ne kantavat. Osallistujan ei tarvitse tehdä mitään omia ratkaisuja, omia pienen minän valintoja, riittää, että hän seuraa muotoja ja ohjelmaa. Muodot ovat olemassa, jotta ne kannattelevat harjoitusta ja periaatteessa mikä tahansa muoto käy. Olen itse kehitellyt zen-retriitin ideaa, jossa muotoja on paljon, eikä vain zazen, suutra, teisho jne., jotka ovat kaikki perinteisen japanilaisen zen-harjoituksen muotoja. Opin omalta opettajaltani Engaku Tainolta, että tällaisia muotoja voivat olla myös taiji, juokseminen, kalliokiipeily jne. Itse käytän zazenin lisäksi, asahia, taijita, yiquania.

Ryhmä kantaa, mutta yksilöt myös kannattelevat ryhmää omalla olemisellaan. Tämä näkökulma jää useimmiten huomaamatta. Kokonainen ja yksi mieli syntyy vain, jos yksilöt antavat tälle mielelle kokonaan itsensä. Yksilön vastuu on tässä ja se tapa, miten yksilöt kantavat tämän vastuunsa heijastuu koko ryhmässä. Yksilö ei ole koskaan ryhmässä vain saamassa kannattelua vaan hän on aina myös kantamassa muita. Kun zen-perinteessä kumarramme kolme kertaa, se tapahtuu Budhalle, Dharmalle ja Sanghalle, siis opettajalle, opille ja yhteisölle. Tämä on kolminaisuus, joka kulkee aina käsi kädessä.

Kaikki edellä sanomani pätee myös erilaisten säännöllisesti kokoontuvien ryhmien suhteen. Ne lakkaavat helposti kokoontumasta. On helppo mennä ryhmään, jonka avulla omaa harjoitustaan kykenee syventämään ja joka kantaa, mutta vaikeaa antaa itsensä ryhmälle niin, että kannattelee myös muita.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post218
Next »